Ajattelun ja toiminnan tasapaino

Kävin hiljattain Lidlissä ostoksilla. Näin vihannesosastolla nuoren, stailatun ja nappikuulokkeiden kautta musiikkia kuuntelevan miehen. Hän kohotti vasemmalla kädellä paprikalaatikkoa ja yritti ottaa tuolla samalla kädellä "paremman näköistä paprikaa" alla olevasta laatikosta. Hän tarttui kädellään laatikon kulmassa olevaan paprikaan ja yritti vetää sen ulos. Yläpuolella ollut laatikko tipahti kuitenkin samalla alaspäin ja kiilasi hänen kätensä ja siinä olevan paprikan jumiin laatikoiden väliin. Mies jatkoi paprikan ulos vetämistä väkisin, mutta joutui muutaman sekunnin tuhraamisen jälkeen toteamaan sen olevan mahdotonta ja nostamaan laatikkoa oikealla kädellään (jossa hän piti kännykkää ja jo aiemmin valittua paprikaa), jotta sai paprikan lopulta ulos. Tämän jälkeen hän katsoi tuota TÄYDELLISTÄ PAPRIKAA, hylkäsi sen ja piti aiemmin valitsemansa paprikan.

Luulin tämän paprikanvalintashown tulleen päätökseen kun nuori mies lähti kävelemään pois vihannesosastolta, mutta olin väärässä... Hän ehti korkeintaan 2-3 metrin päähän kun hän pysähtyi, kääntyi ympäri, palasi takaisin paprikalaatikoiden luokse ja alkoi jälleen valitsemaan "parempaa paprikaa". Päätin tässä kohtaa auttaa lähimmäistä ja sanoa miehelle, että "Hei, mitä jos sinä tekisit oman elämäsi helpommaksi, pitäisit sen nyt kädessäsi olevan paprikan, menet maksamaan sen kassalle ja kävelet kotiisi?" Mies katsoi minua hämillään ja sanoi, "Olet ihan oikeassa, sori kun mä kävin sähläämään..."

En halua mitenkään vähätellä tätä nuorta miestä tai hänen älykkyyttään, sillä myönnän, että saatan joskus kaupassa ollessasi toimia lähes yhtä neuroottisesti kuin hän teki. Lähinnä silloin kun en ole pitänyt huolta syömisestä moneen tuntiin ja olen päästänyt verensokerini laskemaan niin alas, että paprikan poimiminen muotovalioita täynnä olevasta laatikosta saattaa osoittautua liian vaikeaksi. Onneksi minä ymmärrän kuitenkin käyttää noissa tilanteissa apuna Alexander-tekniikkaa...

Minä olen nimittäin huomannut, että kykyni ajatella ja toimia selkeästi palaa takaisin VÄLITTÖMÄSTI, jos 1) pysähdyn hetkeksi paikoilleni, 2) päästän hiljaisen A-äänteen sisältävän huokauksen, 3) päästän irti turhasta lihasjännityksestä, jonka nälän kokemiseen liittyvä stressireaktio aiheuttaa ja 4) annan näkökenttäni laajentua "panoraamiseksi" ja näen kaikki edessäni ilmenevät värit, muodot, esineet, ihmishahmot ja ennenkaikkea tila-avaruuden niiden välissä. Huomioni ei ole siis enää kiinnittynyt YKSITYISKOHTIIN vaan KOKONAISUUTEEN, jonka havaitsen ja koen kaikkien kehoni aistieni kautta. Olen juuri harjoittanut Alexander-tekniikan opettamaa inhibiota, jonka tuomasta tyyneydestä käsin minä katsahdan alas paprikoihin, näen siellä yhden RIITTÄVÄN HYVÄN, laitan sen ostoskoriini ja jatkan ostosten tekoa kuin uudestisyntyneenä miehenä.

Jos siis haluat löytää ajattelun ja toiminnan välisen tasapainon niin harjoita edellä kuvaamieni "mentaalisten askelien" ottamista mielessäsi ja tulet havaitsemaan, kuinka selviydyt paremmin siitä tehtävästä, johon koet jääneesi jumiin. Mahdollisesti yhtä kirjaimellisesti kuin Lidl-tarinani nuorelle miehelle kävi. Hän ei sanonut minulle ääneen "Kiitos", mutta jollain tavalla se välittyi minulle hänen selkeämmästä olemuksestaan ja silmistään, kun katseemme kohtasivat myöhemmin vierekkäisissä kassajonoissa seisoessamme. Tämä riitti minulle!

Terveisin, Turo