Hiljaa kävelemisen taito

Puhuin hiljan erään ystäväni kanssa. Hän kertoi minulle "Virtasesta", edesmenneestä isästään, joka oli ollut hyvin touhukas ja kiireinen mies elämässään siihen asti, kunnes oli saanut aivoinfarktin ja hänen vauhtinsa oli hidastunut kertaheitolla. Tämä kokemus oli tuonut hänet paikkaan, jossa hän oli todennut, ilmeisesti useampaankin kertaan, että "Jos elämä ei muuta opeta, niin ainakin hiljaa kävelemään."

Vaikka en ollut itse kiireinen kuullessani nämä Virtasen sanat, niiden sisältöön liittyvä kauneus "pysäytti" minut. Aina siihen pisteeseen asti, että pyysin ystävääni toistamaan nuo sanat, jotta voisin kirjoittaa ne muistiin. Koin, että noihin sanoihin kiteytyi jotain hyvin kaunista tästä hetkittäin traagisesta, mutta kaikessa traagisuudessaankin niin kauniista ihmiselämästä. Toisaalta, koin Virtasen sanojen viittaavan myös siihen "pysähtymisen taitoon", mitä opetan luokseni tuleville ihmisille. Kyllä, voidaksemme oppia jotain uutta meidän pitää ensin pysähtyä, aivan kuten Virtanen teki aivoinfarktinsa pakottamana ja mitä kautta hän oppi tuon "hiljaa kävelemisen taidon".

Tätä samaista taitoa minä opetan jopa niille kilpajuoksijoille ja kuntoilijoille, jotka hakeutuvat Alexander-tunneille kehittääkseen omaa juoksutekniikkaansa. Heille saattaa tulla melkoisena yllätyksenä, että kutsun heidät ensimmäisten tapaamiskertojen aikana "vain" tutkimaan pään, rintakehän ja lantion luonnollista linjautumista puoliselinmakuulla, paikallaan seisomista, kehonpainon siirtoa jalalta toiselle, paikallaan kävelyä, sekä myöhemmin kävelyä hitaammin ja nopeammin. Opetus etenee näiden "hitaampien" aktiviteettien kautta, jotta oppilaani voivat kehittää rauhassa omaa liikkumiseen liittyvää ajattelukykyään ja voivat ymmärtää siten paremmin pystyasennossa tapahtuvan liikkumisen haastavinta muotoa eli juoksemista.

Tämä lapsen kehitystä seuraava opetusmalli mahdollistaa sen, että voimme oppia kaikessa rauhassa luonnolliseen liikkumiseen liittyviä perusperiaatteita kuten "pää johtaa, keho seuraa", joka on jäänyt oivaltamatta jopa useimmilta kilpajuoksijoilta kaiken "eteenpäinmenemiseen" liittyvän kiireen keskellä. Nämä Alexander-tuntien aikana opittavat luonnollisen liikkumisen periaatteet vaikuttavat positiivisesti sekä juoksutekniikkaan, että siihen kuinka juokseminen vaikuttaa kehomme terveyteen. Tiedän entisenä kilpasuunnistajana, sekä 1992 juoksemani Helsinki City Marathonin pohjalta, kuinka kivuliasta juokseminen voi olla mm. alaselälle, jos oma juoksutekniikka ei ole kunnossa. Olen sittemmin opetellut pysähtymään ja "kävelemään hiljaa", sekä myös juoksemaan Alexander-tekniikan periaatteiden mukaisesti ja löytänyt sen avulla juoksemisen kivuttoman nautinnon! 

Lopuksi, vaikka terveytesi ei sallisi juoksemista tai et olisi edes kiinnostunut juoksemisesta, tue silti omaa terveyttäsi opettelemalla tietoista pysähtymistä, paikallaan oloa ja "hiljaa kävelemisen taitoa". Ja tee se vapaaehtoisesti kun vielä voit eli älä lykkää sitä tulevaisuuteen ettet joudu tekemään sitä pakon edessä kuin Virtanen, joka opetteli sitä vasta aivoinfarktin saatuaan. Toki, aina parempi myöhään kuin ei milloinkaan!

Terveisin, Turo

Uteliaisuus tutkia ympäröivää maailmaa, motivaatio oppia liikkumaan, sekä pään taitava tasapainottelu selkärangan huipulla johtaa lapsen seisoma-asentoon, kävelyyn ja myöhemmin myös juoksuun.