Eräs tärkeimmistä asioita, jonka sinä tulet oppimaan ensimmäisillä Alexander-tunneillasi on se, että sinä et voi luottaa kehollisiin aistimuksiin liittyviin tulkintoihisi, eli siihen missä asennossa kuvittelet itsesi seisovan, kävelevän, kumartuvan, istuvan ja liikkuvan. Tuen tämän havainnon tapahtumista siten, että tavatessani uuden oppilaan ehdotan hänelle videoanalyysin tekemistä. Tutkimme tätä kautta, kuinka luonnollisesti hän antaa kehonsa painon siirtyä, eli mitä hän tekee lihastasolla ja miten hän antaa niveliensä toimia. Tämä määrittelee liikkumisen laadun, joka heijastuu siihen, onko liikkuminen kivutonta, vai kokeeko ihminen kipua tietyissä liikkeissä tai mahdollisesti koko ajan.

Tämä "kehollisten tuntemusten tulkinnan vääristymiseen" liittyvä ilmiö (engl. faulty sensory appreciation) tulee monelle ihmiselle täytenä yllätyksenä, mutta samalla se auttaa heitä ymmärtämään, minkä takia he mahdollisesti kokevat kipua liikkuessa. Kivulle löytyy näin "syy" ja siten matka kohti kivuttomuutta voi alkaa. Tämän matkan tukemisessa Alexander-tekniikka on osoittautunut olevan täysin vertaansa vailla oleva menetelmä, kuten englantilainen tutkimus osoitti.

Mutta mihin tämä kehollisten tuntemusten tulkinnan vääristymiseen liittyvä ilmiö perustuu? Voimme ehkä lähteä tutkimaan asiaa sitä kautta, että laitat sormesi ristiin. Katso tämän jälkeen, kuinka päin laitoit sormesi ristiin? Toisin sanoen, kumman puolen sormet "dominoivat", eli ovat päällimmäisenä? Irrota tämän jälkeen sormet toisistaan ja laita sormet toisin päin ristiin. Varmistu siitä, että et vaihda pelkästään peukaloiden marssijärjestystä, vaan vaihdat kaikkien sormien paikan päinvastaiseksi...

Tämä saattaa olla yllättävän haastava tehtävä ja vaatii sinulta siksi 1) pysähtymistä, 2) kehollisten havaintojen tekemistä ja 3) kehon liikkeiden uudelleen koordinointia. Miksi? Siksi, koska sinulla on todennäköisesti ollut tapana laittaa sormet samalla tavalla koko elämäsi ajan, eli olet toimimassa omaa vanhaa tapaasi vastaan. Tämä saattaa aiheuttaa hämmennyksen, ehkä jopa ärtymyksen tunteen, joka on minulle vain merkki siitä, että sinä olet oppimassa jotain uutta. Tämä kaikki saattaa tuntua sinusta vähäpätöiseltä asialta, koska olet "vain" oppinut ristimään sormesi uudella tavalla?

Ei, tässä ei ole kyse sormien ristimisestä, vaan siitä, miltä sinusta tuntuu, kun pidät sormesi ristittynä tällä tavalla? Tuntuuko sormien ristiin laittaminen ja niiden pitäminen ristissä tällä tavalla sinusta "oudolta", ehkä jopa "väärältä" tai "epänormaalilta"? Mistä tämä kertoo meille? Siitä, että sinulla on ollut ei-tietoinen toimintatapa, josta olet nyt tullut tietoiseksi? Toisin sanoen, huomaatko, kuinka olet ollut tämän asian suhteen ns. autopilotilla, eli et ole lainkaan ajatellut, miten toimit 1) ennen kun toimit ja 2) toiminnan aikana?

Olemme tulleet tätä kautta Alexander-tekniikan ytimeen, sillä sen tarkoitus on tuoda sinut tietoiseksi siitä, mitä sinä ajattelet tai et ajattele, kun olet, liikut tai teet jonkin muun "kehollisen teon". Sitähän kaikki tekomme pohjimmiltaan ovat, sillä kuinka sinä voit esimerkiksi tehdä matemaattista laskua ilman kehoasi? Huomaatko, että se on mahdotonta, eli että kaikki, mitä me ikinä teemme elämässä on laadultaan "kehollista"? Tämä tuli todistetuksi pari vuotta sitten, jolloin eräs hollantilainen tutkijaryhmä havaitsi, että pään asento suhteessa selkärankaan vaikuttaa siihen, kuinka hyvin pystymme ratkaisemaan matemaattisia tehtäviä! 

Mutta mennäänpä takaisin sormien ristimiseen, eli mitä arvelet, että sinun sormiesi, ranteidesi, kyynärpäidesi ja olkapäidesi lihaksille ja nivelille tapahtuisi, jos sinä ristisit sormesi satoja kertoja päivässä samalla tavalla? Voisiko olla mahdollista, että tulisit sitä kautta rasittaneeksi niitä epätasapainoisesti? Voisiko se luoda paineen, joka ilmentäisi itseään myöhemmin kipuna? Entä, mitä tapahtuu, jos koukistat polviasi satoja, ellei tuhansia kertoja päivässä tavalla, joka ei ole nivelen liikeradan kannalta luonnollinen? Tai mitä tapahtuu niskanivelillesi, jos käännät päätäsi ei-luonnollisella tavalla alaspäin kohti tietokoneen näyttöä kerta toisensa jälkeen?

Näetkö siis sen, kuinka sinun vanhat ei-tietoiset tapasi voivat johtaa kuin huomaatta siihen pisteeseen, jossa koet kipua? Jos näet, ja olet kiinnostunut tutkimaan, kuinka voit aloittaa matkan kohti kivutonta tilaa niin ota yhteyttä ja varaa minulta Alexander-tekniikan yksityistunti, kiitos!

Terveisin, Turo

Kukaan kuntokeskuksissa liikuntaa harrastava ihminen ei ole voinut välttyä viime vuosien aikana kuulemasta termiä "funktionaalinen harjoittelu". Tuosta tieteellisen ja siksi niin "vakuuttavan" kuuloisesta termistä on tullut kuntokeskusten ryhmätuntien ohjaajien ja personal trainerien huulilta tipahtava taikasana. Sen on määrä herättää mielikuva siitä, että tarjolla on jotain "uutta" "ihmeellistä" ja "kokonaisvaltaista". Kyllä, kaikkeen nopeasti kyllästyvä ihmismieli kaipaa aina jotain uutta "nostetta" tunnetasolla, aivan kuten meille H.C. Andersenin Keisarin uudet vaatteet -sadussa osuvasti kuvattiin...

Pakko sanoa, että jos meille myytävään liikuntatuotteeseen liittyvät sanat asetellaan näin vakuuttavaan tyyliin: "Toiminnallisessa eli funktionaalisessa harjoittelussa ei keskitytä harjoittamaan vain yhtä erillistä lihasta, vaan siinä harjoitellaan kokonaisia liikkeitä. Tavoitteena on tasapaino ja koko kehon parempi hallinta, josta on hyötyä arkielämässäkin." niin en yhtään ihmettele sitä, että se vetää ihmisiä puoleensa. Voin kuitenkin vakuuttaa, että Alexander-tekniikka on tarjonnut paljon kokonaisvaltaisempaa hyötyä meille jo 120 vuoden ajan kuin mitä tällaiset trendituotteet pystyvät tuottamaan lyhyen elinkaarensa aikana! Jos ne ylipäätään pystyvät tuottamaan mitään merkittävää hyötyä, saati sitten kokonaisvaltaista hyötyä?

Vaikka "funktionaalisuus" on ehdottomasti Alexander-tekniikkaa niin en kuitenkaan halua kutsua sitä "funktionaaliseksi harjoitteluksi" ja "alentaa" sitä jonkinlaisen "kehollisen harjoittelun" tasolle. Ei, Alexander-tekniikka ei ole mikään kehonhuolto- tai hengitysharjoitus, eikä se ole mitään "ryhtikoulutusta" tai "kehonhallintaa", kuten moni ihminen edelleen luulee, vaikka menetelmää on opetettu Suomessa yli 30 vuotta. Kyseessä on australialaisen F.M. Alexanderin jo 1800-luvulla luoma menetelmä, jonka kautta me tutkimme sitä, kuinka keho-mielemme toimii kokonaisuutena, sekä kuinka se vaikuttaa omaan toimintakykyymme, tasapainoon ja terveyteen.

Tämä tapahtuu tutkimalla arkipäiväisten aktiviteettien kuten seisomisen, kävelyn, kumartumisen, istumisen tai tuolilta ylös nousemisen kautta sitä, mitä ja kuinka me ajattelemme tai emme ajattele noissa aktiviteeteissa, joita teemme päivittäin. Tämä kehoomme ja liikkumiseen liittyvien ajatusten, eli "mielen liikkeiden" tutkiminen tukee sitä, että liikkumisestamme voi tulla helppoa ja kevyttä. Toisin sanoen, mielen liikkeiden heijastamista kehon liikkeistä tulee tietoisempia ja tarkoituksenmukaisempia, jota kautta koemme Alexander-tekniikasta olevan "hyötyä arkielämässäkin".

Niin, onko kenellekään tullut mieleen pohtia sitä, voiko "funktionaalinen harjoittelu" tarjota oikeata hyötyä arkielämässä, kuten tuon tyyppistä harjoittelua tarjoavat tahot lupaavat? Kuinka he voivat ylipäätään luvata, että joku oheisten kuvien kaltaiset roikkumiset tangosta oudossa asennossa osittain pallon päällä tai yhden jalan varassa tapahtuva tasapainoilu ja kahvakuulan kanssa temppuilu voisi auttaa sinua liikkumaan tasapainoisesti arkisten askareidesi keskellä? Miten moisista turhia lihasjännityksiä luovista tempuista voi olla oikeasti hyötyä pystyasennosta käsin tapahtuvan arkisen liikkumisen kannalta? 

Eikö olisi paljon loogisempaa, että sinä jättäisit tuollaiset korkean loukkaantumisriskin sisältävät temput väliin ja tulisit sen sijaan Alexander-tekniikan yksityistunneille? Me voisimme tehdä aluksi vaikkapa videoanalyysin siitä, kuinka sinä seisot, kävelet, istut tuolille, istut tuolilla, nouset ylös seisomaan, nostat jonkun esineen lattialta tai laitat sen ylös hyllylle. Etkö sinä haluaisi kuulla näkemykseni siitä, miten luonnollisesti sinä annat kehon painon siirtyä, mitä teet lihastasolla ja miten annat niveliesi toimia? Tämä kaikki määrittelee liikkumisen laadun ja vaikuttaa merkittävästi siihen, koetko kipua koko ajan, vai "vain" jossain tietyissä liikkeissä.

Eikö tämänkaltainen tilannekartoitus antaisi sinulle paljon paremman kuvan siitä, missä sinun liikkumiseen liittyvät haasteesi ovat ja joista sinä et ole ollut tähän asti tietoinen? Eikö sinun olisi hyödyllistä nähdä omin silmin kuinka se, mitä kuvittelet tekeväsi liikkuessa ei vastaa välttämättä todellisuutta? Kyllä, tämä "kehollisten aistikokemusten vääristymiseen" liittyvä ilmiö (engl. faulty sensory appreciation) tulee monelle ihmiselle täytenä yllätyksenä, mutta samalla se auttaa heitä ymmärtämään, minkä takia he mahdollisesti kokevat kipua liikkuessa. Kivulle löytyy näin "syy" ja siten matka kohti kivuttomuutta voi alkaa, jossa Alexander-tekniikka on osoittautunut olevan täysin vertaansa vailla oleva menetelmä, kuten englantilainen tutkimus osoitti.

Eikö sinun kannattaisi siis säästää aikaasi ja mennä suoraan asiaan, eikä tehdä jotain sirkustemppumaisia harjoitteita siinä toivossa, että ne auttaisivat sinua omassa arjessasi, kuten sinulle on luvattu? Kyllä, nämä trendikkäät harjoitukset perustuvat ihan samaan lupaukseen kuin pillereiden syönti: Kun nielaiset tämän, se parantaa sinut! Oletko siis valmis sanomaan "ei" noille epämääräisille lupauksille, tulemaan Alexander-tekniikan yksityistunneille ja löytämään siten - ihan oikeasti - tien nykyistä parempaan toimintakykyyn, tasapainoon ja terveyteen?

Terveisin, Turo