Alexander-tekniikka Turku
  • Tervetuloa!
  • Alexander-tekniikka
    • Miten Alexander-tekniikka liittyy kehonkäyttöön?
    • Kenelle Alexander-tekniikka sopii?
    • Palaute liittyen Alexander-tekniikkaan
  • Yksityistunnit
    • Mitä opit tunnilla?
    • Missä opetan?
    • Mitä maksaa?
    • Palaute yksityistunneista
  • Kurssit
  • Opettaja
  • Media
  • Blogi
  • Ota yhteyttä

Unelmieni jakkara

25/6/2012

2 Comments

 
Löysin vajaa vuosi sitten Googlen kuvahaulla kuvan jakkarasta, jonka näkeminen oli kuin olisin tavannut hyvän ystävän monen vuoden tauon jälkeen. Olin nimittäin piirtänyt jo 2006-2010 Lontoossa asuessani piirustuksen samanlaisesta kolmijalkaisesta jakkarasta, tarkoituksenani teettää sellainen puusepällä mittatilaustyönä.

Tämä tarve hävisi fiskarsilaisen Mikko Merzin ansioista. Hän oli tullut jo aiemmin luoneeksi jakkaran, joka vastasi omaa visiotani "täydellisestä jakkarasta" (Kuvat 1 ja 2). Ehkä kuitenkin sillä erolla, että hänen jakkaransa design oli paljon enemmän silmää hivelevä kuin omani. Mutta mikä tässä suomalaisen antiikin asiantuntijan Wenzel Hagelstamin "tulevaisuuden antiikiksi" hehkuttamassa jakkarassa on niin poikkeuksellista? Miksi jopa minä, jota on niin vaikea miellyttää, mitä tulee tuolien designin suhteen, olen näin kovin tohkeissasi?

Ensiksikin, olen Alexander-tekniikan ansiosta havainnut, että yksinkertaiset asiat toimivat ja niitä on helpompi käyttää kuin monimutkaisia. Olet varmaan itsekin havainnut, kuinka työpaikallesi ostetuissa "huippuergonomisissa" työtuoleissa oli paljon kaikenlaisia hienoja säätömahdollisuuksia, joita et kuitenkaan koskaan käyttänyt? Kukapa haluaisi koko ajan olla säätämässä tuolia, kun pitäisi keskittyä varsinaiseen työntekoon! Juuri tämän takia tuolin on hyvä olla mahdollisimman yksinkertainen ja tämän kriteerin Merzin suunnittelema puinen jakkara täyttää paremmin kuin hyvin.

Toiseksi, tuolin on hyvä olla "riittävän askeettinen", erityisesti, mitä tulee tuolin istuinosan pehmusteisiin. Miksi, eikö pehmeä tuoli olekaan sinun mielestäsi hyvä? Ei! Istuminen on haastava aktiviteetti, jopa parhaimmalla tuolilla, eikä sitä helpota se, että istuinluusi uppoavat pehmeään vaahtomuoviin kuin kuuma veitsi voihin. Tämä istuinluiden "hukkuminen" vaahtomuoviin estää aivojasi rekisteröimästä, missä asennossa sinun lantiosi on suhteessa rintakehään ja päähän, mikä johtaa helposti "lysähtämiseen". Tuttua?

Tässä Merzin suunnittelemassa jakkarassa ei ole minkäänlaista pehmustetta, minkä ansiosta sinun on helppo hahmottaa eri kehonosien väliset suhteet, mikä tukee kehon "suuntaamista" tila-avaruudessa, eli kuinka ne ovat suhteessa lattiaan, kattoon, seiniin, istuimeen, pöytätasoon ja tietokoneeseen. Tämä kaikki sinun tulisi ottaa huomioon istuessasi, jotta kehosi voi hyvin ja sinun ei tarvisi "kömpiä" kotiin työpäivän päätteeksi.

Alexander-opettaja Karen Wenthworth huudahti kerran eräälle oppilaalle, "Istuminen on työtä, sen ei ole tarkoitus olla mikään lomamatka!" Tuntuu siltä, että työtuoleja myyvien henkilöiden harjoittaman aivopesun ansiosta meidät on saatu ajattelemaan, että tuolin pitäisi hoitaa istuminen meidän puolestamme! Tämä tietynlainen vastuunpakoilu istumisen suhteen on minun nähdäkseni yksi tärkeimmistä syistä, minkä takia moni istumatyötä tekevä ihminen kärsii erilaisista kivuista. Toisin sanoen, "huonon työtuolin" tai tietokonetyön syyttäminen ei siis tue muutosta parempaan, vastuunotto sitä vastoin tekee.

Kolmanneksi, tuolilla istuessa on tärkeätä löytää vähintään neljä tukipistettä, joista tärkeimmät ovat kontakti istuinluidesi ja jalkapohjiesi alla. Näiden neljän tukipisteen löytymisen kannalta on tärkeää valita jakkaran korkeus sen mukaan, minkä pituinen olet ja minkä pituiset alaraajat sinulla on. Tuolin koolla on merkitystä ryhtiimme vahvasti vaikuttavan lonkan koukistajalihasten kannalta. Tämän lihaksen luonnollisen pituuden säilyttämisen kannalta on tärkeää, että reisiluun ja neutraaliasennossa olevan lantion/ylävartalon välillä oleva kulma on noin 120-130 astetta (kuva 3).

En siis allekirjoita sitä oppia, että ihmisellä pitäisi olla tuolilla istuessaan 90 asteen kulma reisiluun ja neutraaliasennossa olevan lantion/ylävartalon välillä. Toki istuminen on mahdollista myös matalammalla tuolilla, mutta se ei kuitenkaan ole niin helppoa, että se olisi kovinkaan tarkoituksenmukaista. Varsinkin, koska erittäin tärkeä jalkapohjien kontakti lattiaan on sitä kautta vääjäämättä varsin olematon. Matalalla tuolilla istuessa on mahdotonta saada kokemusta siitä, että osa pään ja ylävartalon painosta "valuu" lantion, reiden ja säären "luiden ja ytimien" läpi alas maahan, kuten tapaan tuon asian Alexander-oppilailleni ilmaista. Tämä tapahtuma mahdollistaa - hieman paradoksaalisesti - sen, että pää ja ylävartalo pääsee suuntautumaan vertikaalisesti ylöspäin.

Kuten olet jo huomannut kuvista, Merzin jakkarassa on kolme jalkaa ja istuinosa on siten kolmion mallinen, vähän niinkuin XXXL-kokoinen polkupyörän satula. Tämä mahdollistaa sen, että valittuasi oman kehosi mittasuhteita parhaiten vastaavan jakkaran, jalkasi pääsevät "tippumaan lantiosta", hieman samaan tapaan kuin ratsastaisit hevosella ja vola! aiemmin mainitsemani 120-130 asteen suotuinen kulma reisiluiden ja lantion/ylävartalon välillä löytyy kuin itsestään.   

Moni lukija on varmasti tässä kohtaa oivaltanut, että "Hei, tämähän on vähän niinkuin se työpaikalla oleva satulatuoli!" Kyllä, kaasujalan ansiosta korkeussäädettävissä olevalla satulatuolilla on mahdollista istua edellä linjaamallani tavalla. En kuitenkaan pidä satulatuolia yhtä hyvänä valintana työtuoliksi kuin tätä Merzin puista jakkaraa. Miksi en?

Näkemykseni perustuu pitkälti siihen, että satulatuolissa on 1) pyörät, sekä siihen, että 2) istuinosa kääntyy vasemmalle/oikealle ja, ainakin jossain kalleimmissa malleissa, 3) satulan "nokkaosa" kippaa myös alaspäin. Tuolissa olevat pyörät aiheuttavat myös kehonkäyttöön liittyvän epäsuotuisan ilmiön: harva istumatyöläinen mahtaa käyttää sitä mahdollisuutta hyväkseen, että voisi nousta tuolilta ylös jaloilleen, kävelisi muutaman metrin päässä olevalle kaapille tai työkaverin luokse, vaikka se tehostaisi mm. lihasten aineenvaihduntaa.

Niin, miksi tehdä sitä, jos voi puristaa tuolin kahvoista/sivuista rystyset valkoisena, "ruopia" toimiston lattiaa kengänpohjilla kuin espanjalainen taisteluhärkä, pumpata ylävartaloa eteen-taakse suunnassa kuin raptähti Elastinen konsanaan ja saada siten liikuttua tilassa - mahdollisimman hankalasti - oman kehonsa kannalta? Johan ne niskat saisi jumiin jo vähemmälläkin, kuin tuollaisella työtuoleilla toteutetusta toimistorallista!   

Toisaalta, tuolin pyörien lisäksi istuinosan kääntyminen luo tietynlaisen riskitekijän tuolin paikallaanpysymisen kannalta istuessa. Tätä ongelmaa Merzin kiinteästi seisovassa jakkarassa ei ole, minkä takia tuolille istuminen ja siltä nouseminen on kaikinpuolin turvallisempaa. Satulatuoleissa olevaa istuinosan kallistusominaisuutta pidän täysin turhana, koska tuolin pitäisi tarjota lantiollemme vakaa tukipiste, minkä suhteen ylävartalo on joko pystyssä, kallistuu eteenpäin tai kiertyy vasemmalle/oikealle.

Minun nähdäkseni, tämä kallistutoiminto on lisätty satulatuoleihin vain "kilpavarustelun nimissä", ei sen takia, että se olisi oikeasti tarpeellinen. Toimistotuoleissakin se on minusta turha toiminto, koska mitä hyötyä on siitä, että saa kallistettua istuinosan ankaran vipujen vääntelyn jälkeen eteenpäin, jos kohta taas pitää nousta pystyyn istumaan? Eikö olisi helpompaa käyttää tuolia tukipisteenä ylävartalon eteenpäin kallistamiselle? Mutta onko tuon tukipisteen löytäminen edes mahdollista, jos tuolissa on pyörät alla? Ainakin halvemmista tuolimalleista on turha etsiä lukkiutuvia pyöriä, mitkä (kunnolla toimiessaan!) vähentäisivät edellä mainittuja riskejä.

Toivottavasti tämä blogikirjoitukseni herätti sinut ajattelemaan sitä, miten käytät omaa kehoasi istuessa. Kannattanee myös miettiä sijoittamista omaa hyvinvointiin viemällä sen liian pehmustetun ja monilla turhilla ominaisuuksilla varustettu toimistotuolisi lähimmälle kierrätyskeskukselle, sekä palaamalla takaisin "vanhaan hyvään aikaan" hankkimalla tämä unelmieni jakkara Onoma Shopista (Fiskars) tai Design Forum Shopista (Helsinki) tai tilaamalla suuremman erän jakkaroita suoraan jakkarat valmistavalta puusepältä Petri Koivusipilältä (Fiskars).

Suosittelen sinua luonnollisesti hakeutumaan myös Alexander-tekniikan kurssille ja yksityistunneille, sillä, kuten sanottu, paraskaan tuoli ei voi tehdä istumista sinun puolestasi, sinun on siis nähtävä se vaiva, minkä sen oppiminen vaatii.          

Terveisin, Turo
Picture
Kuva 1: Mikko Merzin suunnittelemaa ja puuseppä Petri Koivusipilän valmistamaa jakkaraa saa 46 cm, 54 cm ja 62 cm korkuisena.
Picture
Kuva 2: Tervalepästä (kuvassa) ja koivusta valmistettu jakkara on kaikin puolin laadukasta työtä ja sen lisäksi se on kaunis kuin karkki!
Picture
Kuva 3: Valitse itsellesi jakkara, joka mahdollistaa vähintään 110 asteen, mahdollisesti jopa 120-130 asteen kulman reisiluiden ja ylävartalon välillä. Tällainen ns. puoliseisova istuma-asento vaatii luonnollisesti kaverikseen normaalia korkeamman pöydän.
2 Comments

F.M. Alexander ja hänen paras oppilaansa

13/6/2012

0 Comments

 
Luin taannoin tarinan, missä F.M. Alexander tuli maininneeksi opettajakoulutuksessa oleville kokelaille, että hänen "paras oppilaansa" oli tulossa yksityistunnille heti koulutuntien jälkeen. Tämä herätti luonnollisesti opettajakokelaiden uteliaisuuden, jotka jäivät odottamaan tämän oppilaan saapumista paikalle. Muutama minuutti ennen yksityistunnin alkamista he kurkistivat eteishalliin, missä F.M. Alexanderin oppilaat tapasivat odottaa tunnille pääsyä. Ainoa henkilö, jonka he näkivät oli vanha kumara nainen...

He palasivat pettyneenä luokkahuoneeseen, missä F.M. Alexander kysyi heiltä, "Näittekö te häntä?" Oppilaat vastasivat kuin yhdestä suusta, "Ei, emme nähneet. Ainoa henkilö, jonka me näimme eteishallissa oli joku vanha kumara nainen." Tässä kohtaa F.M. Alexander sanoi hämmentyneille opettajakokelailleen, että "Kyllä, juuri hän on minun paras oppilaani."   

Kerron tämän tarinan yleensä kurssilla tai yksityistunnilla, sillä se kuvaa hyvin sitä, että Alexander-tekniikassa "paras oppilas" ei ole todellakaan sitä, mitä tekniikkaan pinnallisesti perehtyneet ihmiset yleensä luulevat. Ilmeisesti F.M. Alexanderin opettajakoulun kokelaatkaan eivät olleet vielä ymmärtäneet, että tekniikassa ei ole kyse "täydellisen ryhdin metsästämisestä", sillä epäilemättä he olettivat näkevänsä eteishallissa "uljastakin uljasryhtisemmän" henkilön odottamassa pääsyä yksityistunnille?

Tehtäköön siis selväksi sinulle, lukijani, että Alexander-tekniikan ei ole määrä muovata sinusta "kreikkalaisen jumalhahmon näköistä", vaan opettaa sinua ensin hyväksymään oma kehosi sellaisena kuin se on, sillä miten oppiminen ja siihen liittyvä "positiivinen muutos" olisi muuten koskaan mahdollista?

Tämä "lähtötilanteen" hyväksyminen mahdollistaa sen, että sinä voit oppia käyttämään kehoasi luonnollisemmin ja saada sitä kautta siinä piilevä potentiaali esille paremmin kuin koskaan aiemmin. Samaan tapaan kuin F.M. Alexanderin "paras oppilas", tuo "vanha kumara nainen", jonka "kehollinen ajattelu" oli hänen opettajansa mukaan kultivoituneempaa kuin kenellekään muulla hänen nuoremmista oppilaistaan.

Toivottavasti tämä tarina sai sinut oivaltamaan, että sinulla on mahdollisuus positiiviseen muutokseen, jos sinä vain olet valmis siihen?

Terveisin, Turo
0 Comments

Kannattaako ongelmat tiedostaa?

11/6/2012

2 Comments

 
American Idol 2012 -blogikirjoitukseni sai erään kollegani ottamaan kantaa kirjoittamiini asioihin. Hänen esittämänsä kritiikki nosti tarpeen kirjoittaa "ongelmien tiedostamisesta" ja sen vaikutuksesta motivaatioomme pitää huolta omasta kehostamme. Erityisesti koska kollegani kritisoi minua siitä, että olin hänen mielestään "tuomitseva". Hän heitti suuntaani kysymyksen "Kuinka moni uskaltaa tulla arvioitavaksesi, jos (American) Idol voittajakin on silmissäsi niin kaukana "oikeasta"?".

Kysymys oli hyvä, kuten myös oli hänen havaintonsa siitä, että "Ihmiset ovat paljolti täynnä epävarmuutta, arvostelua ja kritisointia itseään ja muita kohtaan ja niitä ominaisuuksia on ihan turha vahvistaa." Olen luonnollisesti hyvin tietoinen tästä kaikesta, koska aloittanut opettajanurani jo 1998 ja kohdannut sitä kautta yli 2500 ihmistä. Tämän takia haluan tarkentaa sinulle, että minulla ei ole mitään "halua tuomita" sinua tai ketään muutakaan ihmistä, vaan olla "suora ja rehellinen". Teen sen mahdollisimman hienotunteisesti, mutta kuitenkin niin selkeästi, että saan sinut pysähtymään ja ajattelemaan oman kehonkäyttösi tarkoituksenmukaisuutta. Muista siis näiden blogikirjoitusteni äärellä, että se, mitä sinä luet, ei välttämättä vastaa sitä, mitä minä kirjoitin.

Esimerkiksi American Idol 2012 -voittajan kehonkäyttöä arvioivani blogikirjoitukseni tarkoituksena oli auttaa sinua näkemään, että sinä itsekin saatat omata samankaltaisia "kehonkäytöllisiä ongelmia" kuin  Philip Philips? Jos omaat niitä, niin eikö sinusta ollutkin hyödyllistä lukea blogikirjoituksestani, mitä sinun kannattaisi tehdä tai jättää tekemättä, jotta kehosi voisi toimia parhaalla mahdollisella tavalla? Miten muutos parempaan voisi olla mahdollista, jos et tiedosta omia ongelmiasi? Tilannetta voisi verrata suunnistajaan, joka ei vaivaudu katsomaan karttaa ja ottamaan selvää lähtöpistettä, vaan lähtee juoksemaan arpapelillä johonkin suuntaan ja toivoo löytävänsä perille... 

Toisin kuin kollegani, minä uskon siihen, että Alexander-tekniikan oppiminen vaatii "ongelmien tiedostamista", jotta oppilas löytää motivaation oppia, kuinka pitää jatkossa parempaa huolta kehostaan. Muistan edelleen hyvin elävästi sen hetken 2006, kun Alexander-opettajani Karen Wentworth antoi minulle noin viisi kiloa painavan perheraamattunsa käsiini, pyysi minua pitämään siitä kiinni (sen tasapainopisteen ulkopuolelta) ja sanoi "Tämä painaa saman verran kuin sinun pääsi. Jos et anna sen olla tasapainossa selkärankasi huipulla niin sinun niskalihaksistasi tuntuu tältä."

Tuolla hetkellä kokemaani tunnetta voisi ehkä parhaiten kuvata jonkinlaiseksi "kauhuksi", mikä väistyi nopeasti, kun silmiini nousivat kiitollisuuden kyyneleet. Karen sai minut oivaltamaan jotain tärkeää ja motivoitumaan sen suhteen, että pidän entistä parempaa huolta kehostani. Tämä tapahtui sen ansiosta, että hän ei käynyt "silittelemään minua silkkihansikkain", miten moni muu Alexander-tekniikan opettaja oli tehnyt ennen häntä. Siitäkin huolimatta, että minulla ei todellakaan ollut asiat hyvin, mitä tuli kehonkäyttööni. Paljon on sen suhteen edelleenkin "parantamisen varaa", sillä minä tai kukaan muukaan kuolevainen ei ole, eikä tule "täydelliseksi" kehonkäytön suhteen, koskaan. Voimme vain tehdä parhaamme, mutta hyvä uutinen on se, että se riittää.

Tämän minua vahvasti motivoineen kokemuksen takia, olen päättänyt seurata Karenin jalanjälkiä opettajana ja puhua suoraan ja rehellisesti niille ihmisille, jotka ovat kiinnostuneita oppimaan Alexander-tekniikkaa. Uskon, että sinä tulet kiittämään minua siitä jälkeenpäin, kuten minä olen nyt kiittänyt Karenia julkisesti.

Tästä syystä minä kirjoitan näitä blogikirjoituksiani sillä tavalla, millä kirjoitan, vaikka se provosoisikin joitain ihmisiä. Uskon, että jos sinä olet valmis myöntämään, että sinulla itselläsi on "ongelmia" niin sinä olet "valmis" oppimaan Alexander-tekniikkaa kanssani. Muussa tapauksessa minä en voi auttaa sinua, sillä kuten tekniikan kehittäjä F.M. Alexander sanoi osuvasti, "Kaikista vaikein on päästä eroon niistä ongelmista, joita me emme myönnä olevan olemassa."

Terveisin, Turo
2 Comments

American Idol 2012

1/6/2012

2 Comments

 
Katsoin huhti-toukuussa ahkerasti American Idol -ohjelmaa. Näin sitä kautta lukuisia kappaleita, jotka kilpailun voittanut Philip Philips esitti. En pitänyt kuulemastani. Varsinkin, koska kilpailussa oli monia muita Philipsiä lahjakkaampia laulajia, esimerkiksi aivan uskomattoman muuntautumis- ja ilmaisukykyinen Jessica Sanchez, joka ei kuitenkaan voittanut kilpailua!

Tämä tapahtui minun nähdäkseni sen takia, että American Idols -ohjelman yleisö ei ollut valmis äänestämään filippiiniläistä sukujuurta olevaa laulajaa voittajaksi. Yhdysvallat on tunnetusti vanhoillinen, rasistinen ja homofobinen maa, minkä takia American Idols -historian kaksi ehdottomasti parasta laulajaa Jessica Sanchez ja Adam Lambert ovat joutuneet tyytymään kakkostiloihin tässä kilpailussa.

En ole itse mikään laulaja, mutta olen työskennellyt laulajien kanssa Alexander-tekniikan opettajan roolissa maailmankuulussa Royal College of Music –oppilaitoksessa (Albert Hallin vieressä). Tältä pohjalta voin sanoa, että Philipsillä oli selkeä "kehonkäytöllinen ongelma" laulamisen suhteen: hän veti päänsä taakse, työnsi leuan eteenpäin ja nosti olkapäitään kohti korvia. Tämä monille laulajille tuttu tapa johtaa siihen, että niskan, kurkun ja kaulanalueen lihakset jännittyvät turhan takia, mikä johtaa helposti siihen, että laulajan "ääni väsyy".

Joskus tämä tapa on tietoinen ja liittyy ”ilmaisuun”, siis siihen, että laulaja yrittää ”tulkita tunteita”, mitkä sisältyvät laulun tarinaan. Usein kyse ei kuitenkaan ole siitä, vaan täysin tiedostamattomasta tavasta, joka tulee erityisen paljon esille ns. tiukoissa tilanteissa, kuten laulettaessa pitkiä fraaseja, sekä taisteltaessa American Idol 2012 –kilpailun voitosta, miljoonan taalan levytyssopimuksesta ja sen suomasta mahdollisuudesta edetä omalla laulajanuralla.

Oli siis kyse tietoisesta tai ei-tietoisesta tavasta niin se vaikuttaa merkittävästi siihen, kuinka ilma virtaa keuhkoihin ja ulos, sekä, mitä suurimmissa määrin, laulajan äänenhallintaa. Ei ihme, että Philips ei minun mielestäni osannut laulaa, vaan hän pikemminkin kähisi laulut läpi. Hyvin merkille pantavaa Philipsin esityksiä kuunnellessa oli myös se, kuinka häneltä näytti loppuvan ilma fraasien lopussa. Tämän takia Philips ei kyennyt artikuloimaan selvästi fraasien lopussa olevia sanoja, jotka kuulostivat muminalta tai jäivät täysin mykiksi.

Philips epäilemättä tiedosti oman ongelmansa, mutta ei kuitenkaan kyennyt tekemään mitään asialle, vaikka hän yritti kaikkensa. Tämä yrittäminen, eli ”mentaalinen puristaminen” näkyi sitä kautta, että hän nosti suupieliä ylös ja sivulle kohtia korvia, mikä nosti hänen poskipäänsä voimakkaasti esille. Tällä teolla hän ilmeisesti yritti puristaa fraasien viimeiset sanat ulos niiden pienten ilmanrippeiden avulla, mitä hänellä oli sisällään. Tämä sama teknisesti raakilemaisen laulajan kärsimysnäytelmä toistui fraasi toisensa jälkeen...  

Alexander-tekniikan opettajan näkökulmasta katsottuna minua hirvittää ajatus siitä, että Philips rupeaa antamaan American Idol -voittonsa ansiosta täyspitkiä konsertteja, vaikka hän pystyi kilpailun aikana hädintuskin esittämään 2-3 minuutia kestäneen "puolikkaan kappaleen" kerran 20-30 minuutissa. Pelkään pahoin, että Philipsille tulee käymään samoin, kuin American Idols -tuomarille Steven Tylerille, joka on päätynyt vuosikymmenien maneerisen kiljumisen jälkeen, toisin sanoen, kurkunalueen äärimmäisen jännittämisen kautta tilanteeseen, missä hänen puheäänensä on hiljaista pihinää. Varsin kiusallinen tilanne Tylerille, jonka lempinimi on "Demon of Screaming". Tylerin bändi Aerosmith on ollut muuten viime vuosina telakalla myös sen takia, että hän menetti äänensä, mitä hoidettiin kuntoon äänihuulien/kurkunalueen laserleikkauksen avulla...  

Tältä pohjalta minusta on hämmentävää, kuinka kukaan voi ihailla Philipsin kaltaista laulajaa, joka ei minun mielestäni laula, vaan kähisee ja pakottaa äänen ulos kurkustaan. Vielä hämmentävämpää oli lukea American Idol –ohjelman kotisivujen foorumilta Philipsin fanien kirjoituksia. Niissä häntä kutsuttiin ”musikaaliseksi neroksi” tai ”monipuolisemmaksi, kuin Sanchez", joka esitti tämän miehen veret seisauttaneita tulkintoja esim. I Will Always Love You, My All, And I Am Telling You I’m Not Going –kappaleista.

Uskon, että musiikin ammattilaiset ovat samaa mieltä kanssani sen suhteen, että nämä kappaleet ovat tekniseltä vaativuudeltaan ehkä vaikeinta materiaalia, mitä kukaan naispuolinen laulaja on koskaan esittänyt. Saati sitten 16-vuotias tyttö American Idol -ohjelmassa 5000 ihmisen yleisön edessä, ollen samalla tietoinen siitä, että television välityksellä hänen suorituksiaan katsoi pelkästään Yhdysvalloissa 50-60 miljoonaa ihmistä!    

Uskon, että moni American Idol –ohjelmaa seurannut ei tiennyt sitä, että ei pelkästään Philips, vaan myös Sanchez ei ollut ottanut yhtään laulutuntia ennen kilpailua! Laulajan omaksumalla kehonkäytöllä ei ole siis merkitystä vain sen kannalta, miltä hänen äänensä kuulostaa, se vaikuttaa myös siihen kokemukseen, minkä kuulija saa laulajasta ja hänen esittämästään laulusta. Tämä on juuri se syy, minkä takia laulajat ovat opetelleet Alexander-tekniikkaa vuodesta 1895 lähtien. Valitettavasti 11 vuotta vanha American Idol –organisaatio ei ole vielä ehtinyt kuulla tästä 117 vuotta vanhasta tekniikasta ja palkannut ohjelmaan Alexander-opettajaa ohjaamaan kilpailijoita saamaan enemmän irti itsestään laulajina. Se on valitettavaa, koska ohjelman taso olisi sitä kautta jopa nykyistä korkeampi.

Lopuksi haluan sanoa, että kaikesta Philipsin kehonkäytön suhteen esittämästäni kritiikistä huolimatta, minä pidin hänestä henkilönä, sillä se nuoren miehen viattomuus ja veijarimaisuus, mikä hänestä välittyi oli jotain sellaista, mitä ei jäänyt huomaamatta edes tältä Sanchezin häviön katkeroimalta Alexander-opettajalta...

Terveisin, Turo
Picture
American Idol 2012 -kilpailun voittaneen Philip Philipsin tapa vetää pää taaksepäin ja olkapäät kohti korvia ei tue laulamista. Niskan ja hartioden jännittäminen tekee myös kitaran soittamisen hankalammaksi.
Picture
Jos nostat olkapäitäsi kohti korvia niin tulet jännittäneeksi kurkun ja kaulan alueella olevia lihaksia. Tämä on kuultavissa puhe- tai lauluäänessäsi olevana joko kireytenä tai käheytenä, kuten Philip Philipsin tapauksessa.
Picture
Jessica Sanchez osoitti American Idols 2012 -kilpailun aikana, kuinka parempi kehonkäyttö tuottaa puhtaamman, kauniimman ja ilmaisuvoimaisemman äänen.
2 Comments

Älä vaan muista hengittää! (Osa 2)

1/6/2012

0 Comments

 
Kohtaan työssäni Alexander-opettajana usein ihmisiä, jotka luulevat, että Alexander-tekniikka on ”hengitystekniikka”. Tämä harhaluulo liittynee siihen, että monet näyttelijät ja laulajat ovat kertoneet lehdissä, että Alexander-tekniikka on auttanut heitä pääsemään eroon hengitykseen/äänentuottoon liittyvistä ongelmista.

Näistä positiivista vaikutuksista huolimatta Alexander-tekniikassa ei ole kyse hengitystekniikasta, vaan menetelmästä, joka opettaa sinulle, kuinka voit sallia hengityksen tapahtua luonnollisesti. On todennäköistä, että ainoat "hengitysohjeet", jotka minä tai joku toinen Alexander-opettaja tulee sinulle antamaan ovat "Älä yritä hengittää, anna hengityksen tapahtua!" Nämä ohjeet perustuvat siihen, että kehosi osaa hengittää täydellisen oikein ilman sinua ja käsityksiäsi siitä, miten sinun ”pitäisi hengittää”.

Sinun mentaalinen sekaantumisesi hengitystapahtumaan nimittäin aiheuttaa sen, että luot turhaa lihasjännitystä ja sinä et voi hengittää "syvään", vaan "rajoittuneesti". Mitä muutakaan voisi tapahtua, koska se, miten sinä yrität hengittää heijastaa sitä rajoittunutta käsitystä, joka sinulla todennäköisesti on hengityksestä? Vai koetko sinä, että sinä tiedät, miten ihmisen ”pitäisi hengittää”? Toisaalta, vaikka et kokisikaan sitä tietäväsi, saatat kuitenkin ajatella, että sen pitäisi tapahtua jollain ”tietyllä tavalla”, jotta se olisi ”syvää hengitystä” ja siten "oikeanlaista"?
 
Tuo ajatus ”oikein hengittämisestä” saa sinut todennäköisesti pakottamaan kehosi ”hyvään ryhtiin” tai siihen rajoittuneeseen käsitykseen, mikä sinulla siitä on, sekä vetämään ilmaan sisään ja puhaltamaan sitä ulos kohisten kuin Dart Wader konsanaan? Kuinka kauan sinä pystyt jatkamaan tätä? Ehkä 10-15 sekuntia? Mitä sitten tapahtuu? Ehkä väsähtäminen, rojahdus takaisin normiasentoosi ja tuskailua tyyliin ”En minä osaa hengittää!”, vai mitä?

Oletko siis valmis luopumaan vanhoista käsityksistäsi ja tekemään elämästäsi hieman helpompaa luottamalla siihen, että sinun ei tarvitse osata tai muistaa hengittää ja että hengitys on parasta jättää tapahtumaan itsestään? Ehkä Hyvät ja huonot uutiset -panelisti Nousiainenkin tarkoitti juuri tätä, kun murjaisi sarkastisen vitsin* liittyen aerobic-tunneilla viljeltyyn ohjeeseen?

Lopuksi on silti pakko sanoa, että Nousiaisen suuntaan ei kannata silti liikaa kääntyä hengitysasioissa, sillä hänen tapansa rojauttaa pään ja ylävartalon paino kyynärpäiden läpi pöydän pintaa vasten aiheuttaa sen, että hänen niskansa/hartiansa jännittyvät, kurkunpää pusertuu kasaan ja olkapäät suuntautuvat kohti korvia ei tue millään muotoa sitä, että hänen hengitysjärjestelmänsä voisi toimia optimaalisella tavalla. Alexander-tekniikan kurssit ja yksityistunnit olisivat siis hänellekin hyvin tarpeen!

Terveisin, Turo

* Lue koko vitsi "Älä muista hengittää! (Osa 1) -blogikirjoituksestani.
0 Comments

    Author

    Alexander-opettaja
    Turo Vuorenpuro
    Turku, FINLAND


    RSS Feed

    Archives

    February 2019
    September 2018
    September 2017
    March 2017
    January 2017
    August 2015
    July 2015
    June 2015
    May 2015
    April 2015
    March 2015
    February 2015
    January 2015
    December 2014
    November 2014
    October 2014
    September 2014
    August 2014
    July 2014
    June 2014
    May 2014
    April 2014
    March 2014
    February 2014
    January 2014
    December 2013
    November 2013
    October 2013
    September 2013
    August 2013
    July 2013
    June 2013
    May 2013
    April 2013
    March 2013
    February 2013
    January 2013
    December 2012
    November 2012
    October 2012
    September 2012
    August 2012
    July 2012
    June 2012
    May 2012

    Categories

    All
    Aamuset
    Ajattelu Käsitykset Uskomukset Kyseenalaistaminen
    Ajattelu Käsitykset Uskomukset Kyseenalaistaminen
    Ajattelu Käsitykset Uskomukset Kyseenalaistaminen
    Ajattelutyö
    Aktiivisuusranneke
    Alaselkäkipu
    Alaselkäkipu
    Albert Einstein
    Aleksandertekniikka
    Alexander Tekniikan Kurssit Turku
    Alexander-tekniikan Kurssit Turku
    Alexander Tekniikan Yksityistunnit
    Alexander-tekniikan Yksityistunnit
    Alexander Tekniikan Yksityistunnit Turku
    Alexander-tekniikan Yksityistunnit Turku
    Alexandertekniikka
    Alexander Tekniikka
    Alexander-tekniikka
    Alexander Tekniikka Blog Terveys Hyvinvointi
    Alexander-tekniikka Blog Terveys Hyvinvointi
    Alexandertekniikkaturku
    Barefoot Shoes
    Body Map
    Burger King Turku
    Byron Katie The Work
    Cheryl Cole
    Descartes
    Epätäydellisyys
    Epätäydellisyys
    Faulty Sensory Appreciation
    F.m. Alexander
    Freud
    Funktionaalinen Harjoittelu
    Garmin Vivofit
    Halonen
    Häpeä Pelko Ahdistus Masennus
    H. C. Andersen
    Hengitys
    Hesburger Turku
    Hyväksyvä Läsnäolo
    Hyvä Ryhti
    Hyvä Ryhti
    Hyvinvointi
    Intersport Mainos
    Itsetutkimus
    Jaksaminen
    Jalkaterän Kiputilat
    Jalkaterän Kiputilat
    Jooga
    Joulu
    Jumissa
    Juoksentelu
    Juoksutekniikka
    Kärsimys Ja Vapautuminen
    Kärsimys Ja Vapautuminen
    Kartta
    Kehonkartta
    Kehontuntemus
    Keisarin Uudet Vaatteet
    Kipu
    Kivunhallinta
    Kolmijalkainen Jakkara
    Kompassi
    Kuluma
    Läsnäolo
    Läsnäolo
    Lenkkipolku
    Liikkuvuuden Säilyttäminen
    Liikkuvuus
    Lonkkakipu
    Luonnollinen
    Luonnollinen Kehonkäyttö
    Luonnollinen Kehonkäyttö
    Luonnollinen Tekniikka
    Luonnollinen Tila
    Luonnollisuus
    Maratonjuoksu
    Maratoonari
    Marja Putkisto
    McDonals's Turku
    Method Putkisto Pilates
    Metsä
    Mielikuva
    Mielikuvat
    Morrison's Turku
    Muotoilija Puuseppä Arto Halmetoja
    Nalle Puh Ja Tao
    Negatiivinen Asenne
    Nilkkakipu
    Niska Jumissa
    Niskakipu
    Niskan Ja Hartioiden Lihakset
    Niskan Kuluma
    Nivelpintojen Kuluma
    Nivelrikko
    Nykyhetki
    Oikea Hengitystekniikka
    Oleminen
    Onnellisuus
    Oppiminen
    Paavo Nurmi
    Paavo Nurmi Marathon
    Paavo Nurmi Stadion
    Päiväni Murmelina Elokuva
    Paljasjalkajuoksu
    Paljasjalkakengät
    Paljasjalkakengät
    Perfektionismi
    Pianisti
    Pilates
    Polvikipu
    Ponnistelu
    Pyöräily
    Pyöräilykoulu
    Pyöräilytekniikka
    Pyöräretki
    Pystyasento
    Rasitusvamma
    Scandinavian Outdoor Store
    Seisoma-asento
    Selkäkipu
    Selkä Suorassa
    Selkä Suorassa
    Stressi
    Stressinhallinta
    Suunnistaja
    Taiji Zhang Fang
    Tässä Ja Nyt
    Tässä Ja Nyt
    Täydellinen Elämä
    Täydellinen Elämä
    Täydellisyys
    Täydellisyys
    Tehokkuus
    Terveys Hyvinvointi
    The Flying Finn
    The Work
    Todellisuus
    Toiminnallinen Harjoittelu
    Triathlon
    Tunteet
    Turkulainen
    Turun Keskiaikaismarkkinat
    Työhyvinvointi
    Työssä Jaksaminen
    Tyytymättömyys
    Uiminen
    Uinti
    Uskominen
    Uskomukset
    Uskomus
    Vapaus
    Vapautuminen
    Vastustaminen
    Ville Ritola
    Vivobarefoot Kengät
    Vivobarefoot Kengät