Voin ilokseni kertoa, että nikkaroin tänä kesänä itselleni puisen pukin, jonka päälle ostin Wahlstenin veljesten valmistaman 17-tuumaisen islanninhevossatulan. (Kuva 1) Nyt sopii siis tulla hyppäämään satulaan Alexander-tunneillani, mutta toki sinne voi kivuta myös hieman varovaisemmin, jos niin haluat!

Satulatyö on muutamien suomalaisten Alexander-tekniikan opettajien harjoittama työskentelymuoto, joka on erittäin tehokas tapa vapauttaa mm. lonkka- ja ristinivelien jännitystiloja. Muista satulatyön hedelmistä pidän tärkeimpänä sitä, kuinka se auttaa meitä ymmärtämään, kuinka voimme antaa selkälihastemme ja sitä kautta selkärankamme päästä ns. pidentyvään tilaan. Tämä selkärangan vapautuminen on välttämätöntä "hyvän ryhdin" kannalta ja, toisaalta, se on tarpeen myös sen kannalta, että liikkumisemme voisi olla mahdollisimman vapaata ja luonnollista.

Me Alexander-opettajat puhumme paljon siitä, kuinka tärkeää pystyasentomme kannalta on se, että opimme vapauttamaan niska- ja selkälihakset*. Tämä on totta, mutta saatamme usein unohtaa sen, kuinka tärkeää on myös se, että säilytämme lonkan koukistajalihasten (Kuva 2) luonnollisen pituuden.

Nämä reisiluun yläpään ja lannerangan nikamien sivupuolille (sekä osittain lantiomaljan sisäpuolelle) kiinnittyvät lonkan koukistajalihakset aiheuttavat ongelmia monille istumatyöläisille. Monilla heistä on vaikeuksia päästä tuolista ylös työpäivän päätteeksi, koska heitä sattuu niin paljon alaselkään. Mutta mitä tekemistä näillä asioilla on keskenään?

Tämä lonkankoukistajien ja alaselän kiputilan välinen yhteys liittyy siihen, että useimmat ihmiset näyttävät istuvan työtuoleilla, jotka ovat niin matalia, että reisiluun ja ylävartalon kulma on lähellä 90 astetta, vaikka luonnollisin kulma olisi istuessa 120-130 astetta. Tällainen ns. puoliseisova istuma-asento vaatii luonnollisesti kaverikseen korkeamman pöydän. Näiden liian matalalle säädettyjen työtuolien ja matalien pöytien - yhdessä ei-niin-tarkoituksenmukaisen kehonkäytön - kanssa aiheuttavat tilanteen, missä lonkan koukistajalihakset tuppaavat pitkäaikaisen istumisen seurauksena helposti jäämään ns. lyhenevään tilaan.

Tämä johtaa siihen, että pystyasentoon noustessa nämä lihakset eivät pääse enää ns. pitevään tilaan ja vetävät siksi lihasten yläosan kiinnistyskohdat, eli lannerangan nikamat eteenpäin aiheuttaen alaselän menemisen voimakkaalle notkolle. Tämä lannenikamien siirtyminen aiheuttaa selkärangan hermoratojen puristumisen/pinnetilan ja selkäkipukierre on valmis...

Usein lonkan koukistajien venyttely vain pahentaa tilannetta, koska useimmat ihmiset eivät osaa tehdä niihin kohdistuneita venytysliikkeitä siten, että venytys ei rasittaisi jo entuudestaan kipeää selkää, vaan kohdistuisi itse lihakseen. Toisaalta, oma näkemykseni on, että lihaksen aktiivinen venyttäminen aiheuttaa usein niin paljon mikrorepeämiä lihassoluissa, että en siksi suosittele venyttelyä.

No, mitä sitten? Ehdotan, että varaat minulta esim. 5-10 kerran sarjan Alexander-tunteja, joiden aikana teen kanssasi satulatyötä. Tuntien aikana minä ohjaan sinua lempeästi käsilläni ja opetan sinua vapauttamaan lonkan koukistajalihaksesi oman ajatuksesi voimalla. Toisaalta, istuessasi satulassa jalkasi pääsevät roikkumaan vapaana alaspäin antaen samalla noihin lonkan alueen lihaksiisi lempeän passiivisen venytyksen. (Kuva 3) Voin taata, että satulatyösession jälkeen tunnet olosi pidemmäksi kuin normaalisti ja et ehkä tunnista lonkkiasi ja jalkojasi omiksesi, koska niin vapauttavan olon se tuottaa! Samalla saattaa hävitä myös se pitkään vaivannut alaselkäkipu...          

Terveisin, Turo

* Oikeasti meillä on vain "selkälihaksia", jotka sijaitsevat kallon ja alimman "häntänikaman" välissä. Niskalihakset ovat minusta "keksitty juttu", sillä niiden toiminnallinen konteksti on selkäranka, eli minun nähdäkseni niitä ei voi sanoa edes olevan olemassa! Tuon tämän näkemykseni esille sen takia, että koen, että me kiinnittämme aivan liian paljon huomiota yksityiskohtiin kehossamme emmekä siksi ymmärrä enää kehoamme suurempana toiminnallisena kokonaisuutena. Tämän kokonaisuuden näkeminen on tärkein "kotiläksymme", mitä tulee kehomme ja sen anatomian ymmärtämiseen.

Luin hiljattain Gmail-sähköpostejani ja näin sivun laidassa Google-mainoksen, joka sai minut uteliaaksi ja klikkaamaan linkkiä erään joogakoulun sivuille. Ensimmäinen asia, mihin silmäni tarttui oli joogakoulun yrityssloganissa ollut sana "rentoudu". Päätin samantien, että aion kirjoittaa blogiini siitä, miksi koko rentoutumisen konsepti on vääristynyt ja harhaanjohtavaa, sekä miksi sitä ei kannata harrastaa.

Tuon joogakoulun sivuilla ollessani havaitsin - jälleen kerran - kuinka meidät on kollektiivisesti aivopesty ajattelemaan, että "Elämä on stressaavaa." Tämä uskomus tietyllä tapaa hyväksyy ongelman, minkä takia mm. stressin kokemiseen liittyvät lihasjännitykset ja niistä johtuvat kiputilat ovat tänä päivänä normi, jota kukaan ei tunnu kyseenalaistavan. Hieman samalla tavalla kuin keisarin alamaiset Keisarin uudet vaatteet -sadussa. Minä aion kuitenkin olla se sadun pieni poika, joka teki poikkeuksen ja näki, kuinka meitä on huijattu perinpohjaisesti tässä asiassa! 

Uskon, että jokainen meistä on havainnut, kuinka meille markkinoidaan joka päivä ajatusta rentoutumisen tärkeydestä ja siitä, kuinka se olisi ratkaisu siihen, että niin monet meistä kärsivät kroonisista kiputiloista. Jokainen meistä, joka surffaa Internetissä, katsoo ulos kotinsa ikkunasta tai astuu ulos kadulle näkee päivittäin - mahdollisesti jopa kymmeniä kertoja - mainoksia, jotka kehoittavat meitä "rentoutumaan".

Näiden mainosten takaa löytyy maailmanlaajuinen ja miljardien eurojen arvoinen "rentoutumisteollisuus", joka tarjoaa meille jatkuvalla syötöllä uusia palveluita ja - erityisesti - kaikenlaisia hierontalaitteita tms. joiden olisi määrä auttaa meitä rentoutumaan. Oletko muuten huomannut, kuinka jotakuinkin kaikissa näissä mainoksissa on joku kaunis ja yleensä silmät kiinni ja ah! niin rentoutuneen näköinen nuori nainen? Missä ovat kaikki kuvat ei-niin-komeista, firman yt-neuvotteluiden aiheuttaman stressin takia kauhusta jäykistä ei-enää-niin-nuorista miehistä?

Nämä mainoskuvat luovat ja vahvistavat rentoutumiseen liittyvää uskomusta, sitä, että työnteko aiheuttaa vääjäämättä stressiä ja jännitystä, jota lievittää rentoutuminen, mikä on hoidettava "iltavuorossa", eli vapaa-ajalla. Kuinka nurinkurista! Ainakin erään Alexander-tekniikan opettajan mielestä, joka opettaa, kuinka sinun ei tarvitse rentoutua, vaan oppia jännittämään vähemmän, kun olet, teet työtäsi tai vietät vapaa-aikaasi vaikkapa television äärellä.

En siis pidä rentoutumista hyvänä asiana, mutta kannustan jännittämään vähemmän? Mitä ihmettä, eikö siinä ole kysymys ihan samasta asiasta? Minun nähdäkseni ei, koska terminä rentoutuminen mielletään passiivisuuteen ja lihasten täydelliseen velttouteen. Esimerkiksi sohvalla löhöäminen mielletetään rentoutumisena, vaikka se johtaa yleensä siihen, että ihmisellä on jälkeenpäin selkä ja niska kipeänä kun liian löysäksi päästetyt lihakset eivät ole tukeneet nikamien luonnollisia asentoja.

Alexander-tekniikan opettajan silmissä tämä ei voi olla rentoutumista sen oikeassa merkityksessä. Toivon sinun ymmärtävän tämän esimerkin kautta, että kehomme optimaalisen toiminnan kannalta on välttämätöntä, että lihaksissamme on sopivasti jännitystä, eli lihastonusta. Keho siis tarvitsee jännitystä, hieman samalla lailla kuin kukka tarvitsee kastelua, joka pitää yllä sopivaa solun sisäistä nestetasapainoa, joka tukee kukan pystyasentoa.

Summa summarum: Jännitys on juuri se asia, mikä erottaa aktiivisen ja elävän, sekä passiivisen ja (hiljattain) kuolleen kehon toisistaan. "Mä olin ihan kuollut työpäivän jälkeen ja makasin sohvalla koko loppuillan. Eikä siinä kaikki, sillä sitten kun mä nousin ylös niin mä huomasin, että mulla oli ihan niskat jumissa!" lohkaisu seuraavana aamuna työpaikan kahvihuoneessa viittaa siihen, että ihminen ei kokenut pysyvänsä enää kunnolla pystyasennossa, päätti harrastaa "rentoutumista" ja maksoi siinä loppuillasta laskun kunnon niskakivun muodossa. Tuttua? Jos on - ja vaikka ei olisikaan - niin tervetuloa oppimaan Alexander-tekniikan avulla, kuinka sinun ei tarvitse enää koskaan rentoutua. Riittää, että opit, kuinka voit tukea kehosi hyvinvointia jännittämällä vähemmän!

Terveisin, Turo