Ajatuksenjuoksua: Osa 2/2

Tapasin taannoin erään juoksijan Paavo Nurmi -stadionilla, jolle kerroin siitä, kuinka Alexander-tekniikan yksityistunnit voisivat auttaa häntä parantamaan hänen juoksutekniikkaansa. En tiedä, puhuinko aiheesta niin innostuneesti, että aloin kuulostamaan jonkinlaiselta "matkasaarnaajalta", koska hän kysyi minulta jossain vaiheessa keskusteluamme, että "Onko tässä jotain uskonnollista?" Naurahdin ja vastasin itseironisesti, että "Ei. Miksi kysyit? Muistuttiko tämä ei-suomalainen tapani lähestyä vierasta ihmistä siitä, kuinka Jehovan todistajat tulevat ja tarjoavat meille juttuseuraa?" Hän naurahti tälle vitsilleni, rentoutui ja totesi, että "Ei, mutta pitäähän tällaiset asiat tarkistaa."

Myöhemmin kotona tajusin, että täysin totuudenmukainen vastaus tuohon kysymykseen "Onko tässä jotain uskonnollista?" olisi ollut, että "Kyllä on, sillä minä olen kokenut omakohtaisesti Alexander-tekniikan voiman sen suhteen, kuinka se voi auttaa meidän keho-mieltämme voimaan hyvin, ja siksi minä uskon, että se voisi auttaa sinuakin."

Toisaalta, olen opiskellut viimeisen 7-8 kuukauden aikana noin 400 tuntia The Work -menetelmää ja oivaltanut, kuinka KAIKKI ihmisten välinen kommunikointi ja kanssakäyminen on "uskonnollista." Tarkoitan tällä sitä, että me puhumme toisillemme ja kuuntelemme toisiamme AINA siltä pohjalta, mitä me 1) uskomme tai 2) emme usko olevan "totta".

Tämä on samanaikaisesti sekä henkilökohtainen, että kollektiivinen uskonlahkomme, johon ei tarvita Jeesusta, Muhammadia, Shivaa tai Buddhaa. Ei, siihen rooliin riittää "minä", joka uskoo olevansa "jotain", "joku" tai "jonkinlainen". Tämä omaa olemistamme rajoittava universaali uskonto ja sen 1. opinkappale "Minä" ja 2. opinkappele "Minä olen..." johtavat meidät vääjäämättä tilanteeseen, jossa meidän valtavaan verbaalis-visuaaliseen luovuuteen kykenevä mielemme tarjoaa meille kymmeniä, satoja, tuhansia määreitä/määritelmiä, jotka vastaavat kysymyksiin "Mitä?", "Mikä? ja "Millainen?"

Miten sinä määrittelet itsesi? Positiivisesti, neutraalisti, vai negatiivisesti? Onko sinulla esim. tapana ajatella tai sanoa ääneen, että "Minä olen niin jäykkä" tai "Minä olen ollut jäykkä jo lapsesta asti", kuten jotkut Alexander-tunneilleni tulevat ihmiset tekevät? Jokainen meistä lienee tajunnut sen, että "Minä olen..." -lauseen täydentäminen erilaisilla "negatiivisilla määreillä" tuottaa "negatiivisia kokemuksia"? Niin, onko sinulla tapana toistaa tuollaisia negatiivisia ajatuksia mielessäsi siitä huolimatta, että se ei tee hyvää sinun yleiselle hyvinvoinnillesi? 

Jos teet, niin tiedä, että olet tervetullut Alexander-tunneille, jotka tarjoavat sinulle mahdollisuuden tutkia mahdollisuutta vapautua ajatuksista, käsityksistä ja uskomuksista, jotka rajoittavat omaa vapauttasi ja sitä kautta kehoasi, liikkumistasi ja hyvinvointiasi. Mikä parasta: sinun ei oikeastaan tarvitse "tehdä" mitään vapautuaksesi, sillä kyse on pohjimmiltaan "ei-tekemisestä". Tämä "ei-tekemiseen liittyvä ei-teko", jota me Alexander-opettajat kutsumme inhiboinniksi vapauttaa meidät niistä rajoitteista, jotka olemme luoneet oman ajattelumme kautta ja siten keho-mielemme vapautuu toimimaan entistä luonnollisemmalla ja tasapainoisemmalla tavalla.

Tervetuloa kokemaan tämä kanssani Alexander-tunneilla!

Terveisin, Turo

Maailmassa on vain yksi uskonto, jonka harjoittajia me kaikki olemme. Tämä uskonto alkaa ajatuksesta "minä", josta se kasvaa muotoon "Minä olen..." Tämä ajatuskulku johtaa stressiin viimeistään siinä vaiheessa, kun liitämme tuohon lauseeseen jonkinlaisen määreen, joka rajaa oman pohjimmiltaan rajattoman, vapaan ja elävän laatumme "jonkinlaiseksi". Tätä mielen vankilassa harjoitettua uskontoa kutsutaan myös "stressiksi", mutta onneksi siitä on mahdollista vapautua, jos me vain löydämme motivaation tutkia, kuinka voimme olla vapaita omista stressaavista ajatuksistamme!