Vapautuminen vessassa

Vapautuminen on nimensä mukaisesti tapahtuma, mikä liittyy vapauteen. Vapaus on taasen täydellistä avoimuutta, mutta tätä avoimuutta ei voi "tehdä" mitenkään, koska se olisi vapauden vastakohta eli "kontrollia". Tarkoitan "avoimuudella" siis jotain samantapaista avoimuutta, joka on samalla ei-henkilökohtaisella tavalla avoin kuin tila on "avoin" sille, että ilma liikkuu vapaasti tilassa. Tämän avoimuuden takia, mutta myös sen vastustamisesta huolimatta, vapautuminen voi tapahtua kenelle tahansa, milloin tahansa ja missä tahansa, eikä se vaadi siten oppimista, kehittymistä, ymmärtämistä, valmisteluja tai täydellisiä olosuhteita tapahtuakseen  kuten voit lukea seuraavasta tarinasta, joka sijoittuu 1990-luvun alkupuolen Helsinkiin ja sai alkunsa siitä, että olin ostoksilla Forumin kauppakeskuksessa ja minulle tuli paskahätä. Hakeuduin tämän takia Fazerin kahvilan vieressä olleeseen miestenvessaan, löysin sieltä vapaan vessakopin ja olin juuri aikeissa laskea housuni alas päästäkseni eroon hädästäni kun näin, kuinka edellinen vessankäyttäjä oli niin sanotusti "räjäyttänyt perseensä" vessanpöntön posliinipinnoille...
​
Pysähdyin niille sijoilleni ja tunsin, kuinka naamani vääntyi inhonsekaiseen irvistykseen, ei pelkästään tuon näyn takia vaan myös siihen liittyneen hajun johdosta. Tämän jälkeen mieleeni nousi ajatus "Kuka kusipää tämän teki! Miksi helvetissä hän ei siivonnut näitä jälkiään!" Seuraavaksi mieleeni tuli ajatus huuhdella vessanpönttö ja toivoa, että vesi irrottaisi pöntön pintaan tarttuneen paskan pois. Painoin huuhtelunappia toiveikkaana, mutta vain nähdäkseni sen, kuinka vesi liukui paskan ylitse "kuin vesi hanhen selästä" konsanaan, huuhdellen vain oman toivoni tämän ongelmani nopeasta ratkaisusta viemäriin. Tunsin, kuinka vihan tunne nousi esiin sisälläni entistä voimakkaampana etsiessäni jotain toista ratkaisua tähän ongelmaani. Mieleeni tuli lähteä etsimään kauppakeskuksen siivooja käsiini ja vaatia häntä siivoamaan vessa sellaiseen kuntoon kuin se minun mielestäni olisi pitänyt olla jo silloin kun astuin sisään tuohon vessakoppiin. Oma mieleni torppasi tämän ajatuksen nopeasti, koska kehoni muistutti minua paskahädästäni. Minulla ei siis ollut mahdollisuutta lähteä etsimään siivoojaa käsiini, vaikka ajattelin mielessäni, että "Jonkun pitäisi siivota tämä vessa!"

Katsoin tuota paskaista vessanpyttyä turhautuneena. Tunsin kuinka kehoni lihakset jännittyivät äärimmilleen kun uusi vihan aalto nousi sisälläni ja sitten, aivan kuin tyhjästä, mieleeni ilmestyi kysymys, "Miksi en minä?" Tämä kysymys oli niin yllättävä, että mieleni pysähtyi ja tyhjeni, kehoni rentoutui ja tämän vapauden keskeltä ei löytynyt enää ketään tai mitään, mikä olisi vastustanut enää mitään. Hetkeä myöhemmin tunsin kuinka vihan vääristämät kasvoni sulivat hurmioituneeseen hymyyn  ja sanoin mielessäni, että "Kyllä, miksi en minä! Kyllä, miksi juuri minä en voisi siivota tätä vessanpyttyä!"

Tartuin saman tien vessan nurkassa olleeseen vessaharjaan, jynssäsin hymy korvissa paskat irti vessanpöntön pinnasta, huuhtelin vessanpöntön ja katsoin ihaillen, ellen peräti rakastavasti tuota valkoista, puhdasta vessanpönttöä, jota olin vain hetkeä aiemmin katsonut täynnä inhoa ja vihaa. Luulen, että olisin varmaan jäänyt ihailemaan tuota puhtautta, kauneutta ja täydellisyyttä pidemmäksikin aikaa, ellei paskahätäni olisi muistuttanut itsestään. Laskin housuni alas, tein tarpeeni, nousin ylös pöntöltä ja painoin vessanpöntön huuhtelunappia. Havaitsin jättäneeni vessanpöntön pintaan niin sanotut "jarrujäljet", joten tartuin uudestaan vessaharjaan ja huuhtelin sen jälkeen vessanpöntön putipuhtaaksi. Loin tämän jälkeen vielä viimeisen vilkaisun vessanpönttöön ennen lähtöäni ja sisälläni nousi yhden sanan mittainen lause, johon tiivistyi se tunne, jonka koin täyttävän olemukseni. Tämä sana oli "Kiitos."

Mutta, mitä ihmettä tällä tarinalla on mitään tekemistä Alexander-tekniikan kanssa, saatat ihmetellä? Itseasiassa, minun mielestäni paljonkin, sillä Alexander-tekniikka tutkii pohjimmiltaan juuri sitä, kuinka me reagoimme, jännitämme ja vastustamme vapauden ilmenemistä kehossamme ja sitä kautta kaikessa, mitä me teemme elämässä. Kuten jo sanottu tämän kirjoituksen alussa, vapaus ei ole mitään sellaista, jonka me voisimme "tehdä" ja tämän takia Alexander-tunnit ovat kutsu "ei-tekemiseen" ja tätä kautta ne antavat sinulle luvan olla vapaa siitä, mikä estää sinua kokemasta itseäsi vapaaksi. Ja koska sinun luonnollinen tilasi on olla vapaa, tuon vapautta estävän ponnistelun ja siihen liittyvän psyko-somaattisen jännityksen hävitessä sinä koet sen vapautumisen, josta tämä tarinani pohjimmiltaan kertoi. Tämä vapautuminen vapauttaa sinut toimimaan tarkoituksenmukaisesti, luovasti ja tehokkaasti, ja mikä parasta, nauttimaan siitä mitä teet elämässäsi, jopa yleisen vessan siivoamisesta, jos siihen tarvetta ilmenee!
  
Terveisin,
Turo

Eräs vapauden teemasta puhuva opettaja sanoi osuvasti, että "Kaikkinainen vapauden etsiminen päättyy kun tajuat, että vessanpöntöllä istuminen, teekupillisen valmistaminen tai kävely sateessa ovat mitä suurinta vapautta." Tämän asian näkeminen on vapautta, sillä vapauden etsiminen "jostain muualta" ja "jossain muussa muodossa" kuin oman arkisen elämäsi muodossa ei ole vapautta.