Alexander-tekniikka Turku
  • Tervetuloa!
  • Alexander-tekniikka
    • Miten Alexander-tekniikka liittyy kehonkäyttöön?
    • Kenelle Alexander-tekniikka sopii?
    • Palaute liittyen Alexander-tekniikkaan
  • Yksityistunnit
    • Mitä opit tunnilla?
    • Missä opetan?
    • Mitä maksaa?
    • Palaute yksityistunneista
  • Kurssit
  • Opettaja
  • Media
  • Blogi
  • Ota yhteyttä

Itsetunnon ABC

29/10/2012

0 Comments

 
Kodin, koulun ja työpaikan ilmapiirin vaikutus hyvinvointiimme on valtava. Näen esimerkiksi suomalaisen masennusepidemian liittyvän pitkälti siihen, että kotimme, koulumme ja työpaikkamme ovat pyrkineet maailman sivu muokkaamaan meistä "kilttejä", "tunnollisia" ja ”hyviä”. Valitettavasti tältä pohjalta ei ole mahdollista kasvaa ihmiseksi, jolla on terve itsetunto. Minulle "terve itsetunto" tarkoittaa ensisijaisesti sitä, että osaa a) tunnistaa tarpeensa ja b) ilmaista ne toisille, sekä c) on valmis kiinnipitämään niistä, vaikka se vaatisi hieman ÄÄNEN KOROTTAMISTA!!!

Ongelma tässä asiassa on se, että Suomessa äänen korottaminen tuntuu olevan jonkinlainen tabu, johon liittyy sellainen ajatus, että äänen korottanut henkilö nähdään ”ylireagoineen”, siis "mokanneen", vaikka hänen viestinsä sisältö allekirjoitettaisiin sanasta sanaan. Koen, että maassamme on niin voimakas ”täydellisyyden vaatimus” kommunikointitilanteissa, että juuri SE johtaa tähän tilanteeseen, missä ”virheiden tekemistä” pelätään niin kovasti, että ei enää uskalleta avata suutaan silloin ja siellä, missä sen paikka olisi...

Minulla ei ole muuten epäilystäkään siitä, että Alexander-tekniikka voisi auttaa suomalaista yhteiskuntaa tervehtymään tässä asiassa. Se voisi tapahtua sitä kautta, että Alexander-tekniikkaa alettaisiin opettamaan meille jo peruskoulussa, kuten taannoista blogikirjoitustani kommentoinut henkilö ehdotti. Asiahan ei sinänsä ole uusi, sillä tekniikan perustaja F.M. Alexander piti - muun opetustoimintansa ohella - kymmenisen vuotta pientä yksityiskoulua, jossa kaiken opiskelun pohjalla oli oppilaiden psyko-fyysisen hyvinvoinnin tukeminen koulutyön keskellä. Tiedän, että Alexander-tekniikan periaatteet ovat olleet käytössä jo pitkään Educare Small School –koulussa Kingstonissa (Lontoon eteläpuolella) ja tulokset ovat olleet hyvin positiivisia.

Mietin hetken, miten Alexander-tekniikan voisi ujuttaa suomalaisten koulujen opetusohjelmaan ja keksin, että "Tottakai! Alexander-tekniikkaa voisi opettaa kansalaistaidon tunneilla.". Ottaen huomioon, kuinka paljon Alexander-tekniikan oppiminen voisi säästää valtion varoja pelkästään selkäsairauksien vähenemisen kautta, sen opettaminen olisi erittäin perusteltua kansalaistaidon tunneilla! Muiden oppituntien ajaksi Alexander-opettajat voisivat naamioitua kouluavustajiksi ja auttaisivat oppilaita säilyttämään levollisuutensa oppimistilanteissa, eli hallitsemaan sitä stressiä, mikä uusien asioiden oppimiseen liittyy.

Ja sokerina pohjalla: mahdolliset käyttäytymishäiriöt eivät johtaisikaan enää jälki-istuntoon, vaan yksityistuntiin Alexander-opettajan luona, jotta oppilaan stressinhallintataidot kehittyisivät entistä paremmiksi. Minun nähdäkseni ”rangaistus” ei ole siis tehokas tapa vastata ”ilmenneeseen ongelmaan”. Lähinnä siksi, että se ei lähesty oppilaan häiriökäyttäytymistä ”pahoinvoinnin oireena”, jonka todellinen "syy" löytyy yleensä kotoa esim. vanhempien alkoholismista. Rangaistukseen liittyvä syyllistäminen ei siis anna minkäänlaisia työkaluja ja henkistä tukea muutokseen, kuten tämä kuvailemani myötätuntoinen lähestymismalli tekee.

Mikä se Opetusministeriön numero nyt olikaan?  ;-)

Terveisin, Turo
Picture
Koulu on paikka, mikä voi tukea lapsen itsetunnon ja vuorovaikutustaitojen kehittymistä, vaikka lapsen kotiolot eivät sitä aina tekisikään.
Picture
Opettajat antavat oppilailleen myös mallin kehonkäyttöön, sillä aivojemme peilisolut muokkaavat meistä vääjäämättä niiden ihmisten kaltaisia, joiden kanssa me vietämme aikaa. Valitettavasti kuvan oppilas ei voinut valita opettajaansa...
0 Comments

Ole hiljaa!

22/10/2012

1 Comment

 
Opiskelin Alexander-tekniikan opettajaksi Lontoossa 2006-2009. Kokemus ei ollut aina mitenkään ruusuinen. Miksi? Lähinnä siksi, että englantilaiset ja heidän harjoittamansa kommunikointikulttuuri ei ole helpoimmasta päästä ymmärtää. Varsinkin, jos sattuu olemaan putkiaivoinen suomalaismies, joka arvostaa suoraa ja rehellistä kommunikointia, eikä parhaalla tahdollakaan pysty aina lukemaan rivien välistä, sitä, mitä muut ihmiset ympärillä 1) eivät sano ääneen, mutta 2) kaikessa hiljaisuudessa kuitenkin tarkoittavat!

Nämä ratkaisevaa laatua olevat erot kommunikointityylissä, yhdessä sen kanssa, että saatoin olla varsin "vuolas" ulosannissani, johti siihen, että tulin leimatuksi "liian äänekkääksi" ihmisenä. Muistan erään tilanteen, missä sain ns. miniyksityistunnin eräältä opettajalta. Tämä tarkoitti sitä, että minä seisoin tuolin edessä ja opettaja ohjasi minua käsillään kohti tasapainoisempaa seisoma-asentoa, sekä sitä, kuinka liikkua sulavasti tuolille istumaan ja takaisin seisoma-asentoon. Kyseinen opettaja oli perienglantilaisen asiallinen ja kuiva naishenkilö, joka ei tavannut sanoa juuri mitään työskennellessään oppilaansa kanssa tai sitten se vain johtui minusta, joka en saanut tätä opettajaa kukoistamaan...  ;-)

No, joka tapauksessa minusta oli kuitenkin ihan kivaa olla hänen Alexander-ohjauksessaan. Rupattelin samalla niitä näitä, kunnes hän täysin yllättäen menetti hermonsa ja tiuskaisi minua, että "Turo, ole hiljaa!" Olin hetken aika hämilläni, kokosin ajatukseni ja sanoin hänelle, että "Hei, mitä tämä nyt oikein on? Eihän Alexander-tekniikan ole määrä tehdä meistä ihmisiä, jotka eivät puhu mitään, vai onko?" Opettaja vastasi siihen hyvin kylmäkiskoisesti, että "Turo, sinun tapasi puhua aiheuttaa turhaa lihasjännitystä niskalihaksissasi!"

Mietin hetken ja sanoin hänelle: "Ok, ihan hyvä pointti, mutta enkö minä siinä tapauksessa voisi jatkaa puhumista ja sinä ohjaisit minua tekemään sen tavalla, että minun kehoni lihaksisto pysyy vapaana, kun puhun? Eikö SE auttaisi minun kaltaistani puheliasta ihmistä enemmän kuin se, että minä PAKOTTAISIN itseni olemaan hiljaa, koska sinä et ilmeisesti kestä kuunnella minun juttujani? Vai, minkä muun takia sinä haluaisit minun olevan täysin hiljaa?"

En saanut opettajalta vastaukseksi muuta kuin syvän hiljaisuuden, sekä hetkellisen aistimuksen hänen kätensä kautta siitä, että hän joutui pinnistelemään, jotta hän ei olisi käynyt vääntämään minun niskojani nurin...  ;-)

Jatkoimme työskentelyä hiljaisuudessa. Muutaman minuutin päästä opettaja lopetti n. 10-15 minuuttia kestäneen miniyksityistunnin, minkä lopuksi sanoin hänelle, että "En tiedä, mitä sinä ajattelet asiasta, mutta minusta  "puhumatta oleminen" ei ole sama asia kuin "hiljaa oleminen", vai onko?". En saanut kutsutuksi häntä edelleenkään kommunikointiin kanssani, ellei siksi lasketa sitä, että hän katsoi minua erittäin happaman oloisesti ja käveli pois luotani sanomatta sanaakaan.

Alexander-tekniikka ei siis tee meistä "täydellisiä ihmisiä", kuten ex-opettajani käytös osoitti. Toisaalta, on hyvä tehdä selväksi se, että kyseinen opettaja EI KÄYTTÄNYT kyseisessä tilanteessa Alexander-tekniikan mukaista 1) orientoitumista, 2) inhibointia, 3) havainnointia ja 4) suuntaamista (Lue lisää täältä) tavalla, mikä olisi sallinut hänen olla "vapaa" ja kohtaamaan siten oppilaansa rakentavassa hengessä. Vaikkapa siten, että hän olisi sanonut minulle, että "Turo, minä huomaan, että en jaksa juuri nyt kuunnella sinun jutusteluasi, joten voisimmeko me mahdollisesti työskennellä kaikessa hiljaisuudessa?"

Olen varma, että olisin tuossa tilanteessa halunnut tehdä yhteistyötä ja pitänyt suuni visusti kiinni, jos en olisi muuten pystynyt hiljaa olemaan! Tuolla tavalla esitettyä pyyntöä olisi ollut mahdotonta olla kunnioittamatta, koska se olisi perustunut hänen TARPEENSA TÄYTTYMISEEN, eikä hänen tunnetasolla tekemäänsä TUOMIOON suhteessa minun puheliaisuuteeni, kuten asian laita oli. Tämän tarinan tekee varsin huvittavaksi se, että Alexander-tekniikan opettajakoulu, missä episodi tapahtui oli nimeltään "The Constructive Teaching Centre", eli sattuu sitä paremmissakin piireissä!      

Terveisin, Turo
Picture
Jos joku niin Lance Armstrong tietää, että "puhumatta oleminen" ei ole sama asia kuin "sisäisesti hiljaa oleminen".
1 Comment

Olo tuntuu tosi vapaalta!

13/10/2012

8 Comments

 
Kävelin viime viikolla Läntisellä pitkäkadulla kumppanini Marjan kanssa. Vastaamme tuli vanhempi mies, jonka hymyili kuin Naantalin aurinko, moikkasi meille iloisesti ja sanoi: "Katsokaapa, mitä minulla täällä on!" avaten samalla kassiaan. Ottaen huomioon miehen punoittavan nenän, en ollut hirveän yllättynyt, että näin kassin pohjalla puoliksi juodun Suomi Viina -pullon ja avaamattoman likööripullon. Katseeni kääntyi kuitenkin niiden vieressä olevaan Pågen-pikkuviineripussiin ja sanoin miehelle hetken mielijohteesta, että "Kai sä nyt mulle sentään pullaa tarjoat?"

Ehdotukseni tuli ilmeisesti väärin kuulluksi, sillä hän alkoi välittömästi tarjomaan minulle hörppyä viinapullosta, mistä kuitenkin kieltäytyin kohteliaasti. Ilmeisesti mies ei voinut ymmärtää, että minä todellakin pyysin saada häneltä vain pullaa, vaikka tarjolla oli peräti kahta sorttia viinaksia! Epäilemättä tämä oli täysin ei-lajityypillistä käyttäytymistä minulta, sillä olen geneettisesti suomalainen, vaikka minua tuon tuosta luullaan italialaiseksi tai espanjalaiseksi, koska olen tummatukkainen, sanavalmis ja kovaääninen...

Tajusin, että en ollut saamassa ilmaista pullaa ja päätin jatkaa matkaa eteenpäin. Pysähdyin kuitenkin niille sijoille, kun mies yllätti minut sanomalla, että "Tiedättekö mitä? En ole menossa minnekään ja olo tuntuu tosi vapaalta!" Kasvoilleni nousi liki hurmoksellinen hymy, nostin peukun pystyyn ja toivotin miehelle hyvää päivän jatkoa. Käännyin tämän jälkeen muutaman metrin päähän ehtineen Marjan puoleen ja hehkutin hänelle, että "Kuulitko, mitä hän sanoi? Ei ollut muuten mikään tyhmä mies!" Todellakin, tuo mies oli oivaltanut, tosin ehkä viinan voimalla, mutta kuitenkin, että vapaus ja onnellisuus on tässä ja nyt, eikä missään muualla!

Olin tohkeissani sen takia, että harva ihminen on vapautunut omaa onnellisuutta rajoittavasta "Sitten, kun mä saan SEN niin sitten minä olen onnellinen!" -ajatuksesta. Minusta tuntuu, että tämä jonkinlaiseen kansalliseen kulttuuriperimäämme lukeutuva futuurilause liittyy läheisesti ”kiireeseen”. Miksi muuten suurimmalla osalla vastaantulijoilla näyttää olevan "kiire jonnekin”? Ehkä ihmiset ovat kiireisiä sen takia, että he ajattelevat löytävänsä onnen/onnellisuuden ”jostain muualta”, kuin ”täältä”? Mitä muuta syytä siihen voisi olla? Miksi muuten kannattaisi suuntautua jonnekin muualle ja pitää vielä niin kauheaa kiirettä sinne päästäkseen?

Tämä kiireen/kiireettömyyden teema on keskeisessä osassa Alexander-tekniikan yksityistunneilla. Jokainen yksityistunneille tuleva ihminen oivaltaa hyvin nopeasti, että "kiire" ei ole pelkästään mielessämme, vaan myös kehossamme. Kiire tai tarkemmin sanottuna ajatus siitä, että olisi olemassa sellainen asia kuin ”kiire” saa meidän – kirjaimellisesti - varpaillemme, eli siirtämään painon päkiöiden/varpaiden päälle. Aivan kuin ollaksemme valmiita menemään jonnekin muualle, siis jonnekin muualle kuin ”tänne”, missä me aina pohjimmiltaan olemme. Kyllä vain, ”muualla oleminen” ei ole oikeasti mahdollista, vaikka me niin kovasti yritämmekin sitä!

Yrittäminen ja siihen liittyvä ei-läsnäolo häiritsee kehomme luonnollista tasapainoa, koska tietoinen tai ei-niin-tietoinen ajatus tyyliin ”Minun pitäisi olla muualla!” käskyttää lihaksemme yliaktivoitumaan mm. niskan alueella. Moni ihminen ei tajua sitä, kuinka ”kuuliainen renki” oma kehomme on, siksi meidän kannattaa tiedostaa, mitä ja miten me ajattelemme, varsinkin silloin, kun havaitsemme olevamme ”stressaantuneita”. Juuri tämän takia minä muistutan Alexander-oppilaitani, kun havaitsen heidän jännittävän esim. kehon tasapainon kannalta tärkeitä niskalihaksia turhan takia, että "Anna niskalihastesi olla vapaat. Älä valmistaudu menemään minnekään, vaan anna kehosi olla vapaa ja liikkua alas tuolille käsieni ohjaamana.”

Meidän tarvitsee siis oppia olemaan tietoisesti läsnä, tässä ja nyt, eikä yrittää olla missään muualla. Vain tätä kautta me voimme kokea olevamme vapaita olemaan, liikkumaan tai tekemään mitä ikinä sitten päätämmekään tehdä. Jos ei ihan samalla tavalla, kuin Läntisellä pitkäkadulla minua vastaankävellyt mies, niin saman suuntaisesti kuitenkin, sillä saman hymyn huulille nostavan vapauden-tunteen voi kokea myös ilman alkoholia, jos opettelet Alexander-tekniikkaa ja käytät sitä joka kerta, kun "kiire" hiipii mieleesi!

Terveisin, Turo
Picture
Vapauden kokemiseen ei tarvita välttämättä viinaa, siihen riittää Alexander-tunneilla oppimiesi asioiden käyttäminen arkisissa tilanteissa, varsinkin silloin, kun "kiire" hiipii mieleesi!
8 Comments

Väärässä olemisen taito

1/10/2012

7 Comments

 
Amerikkalainen Henry Ford (1886-1947) sanoi aikoinaan, että ”Jokainen, joka lopettaa oppimisen on vanha, oli hän 20-vuotias tai 80-vuotias. Jokainen, joka pyrkii oppimaan uusia asioita pysyy nuorena. Tärkein asia elämässä on pitää oma mieli nuorena.” Olen samaa mieltä hänen kanssaan, että me voimme oppia, vaikka olisimme kuinka vanhoja. Ratkaisevaa on myös se haluammeko me oppia vai emme! Mutta, mitä muuta oppiminen meiltä vaatii?

Minun nähdäkseni tärkein asia oppimisen kannalta on taito olla "väärässä". Toisin sanoen, "virheiden tekemisen" salliminen itselleen, kun opettelee jotain uutta asiaa. Meillä aikuisilla näyttää kuitenkin olevan erittäin matala toleranssi väärässä olemisen suhteen, sillä jokainen meistä lienee haukkuneensa itseään "tyhmäksi", kun ei ole oppinut jotain uutta asiaa? Tai hävenneensä itseään muiden edessä tehtyään virheitä?

Onneksi näin ei ollut, kun olimme lapsia, sillä muussa tapauksessa harva meistä osaisi kävellä tänä päivänä! Harvalla meistä on nimittäin jäljellä sitä kärsivällisyyttä, kuin pienellä lapsella, joka opettelee ensin nousemaan konttausasennosta seisomaan, ottamaan askelia ja lopulta kävelemään. Lapsi ei myöskään ajattele tekevänsä virheitä, vaikka hän kaatuu pyllylleen tuon tuosta. Ei, hän ottaa opikseen ja yrittää seuraavalla kerralla säilyttää tasapainonsa hieman paremmin, kunnes hän oppii seisomaan, kävelemään, potkaisemaan palloa juoksusta ja ties' mitä muuta!

Kävelemään opetteleva lapsi ei siis masennu, jää maahan makaamaan ja sano vihaisena, että "Tämä homma menee ihan perselleen! Mä en jaksa enää, mä otan lopputilin!" Meillä aikuisilla on siis paljon opittavaa lapsilta tässä suhteessa, sillä aikuisena eläminen on paljon mukavampaa, kun sallii itsensä "olla osaamatta". Varsinkin, jos on vasta opettelemassa jotain asiaa tai taitoa! Siitä huolimatta me näytämme usein vaativan itseltämme osaamista, eli "oikein tekemistä" jo etukäteen, mikä on luonnollisesti mahdotonta. Juuri tämän takia monet meistä välttelevät tilanteita, missä pitäisi oppia uusia asioita tai taitoja, erityisesti niitä, jotka ovat oman mukavuusalueemme ulkopuolella.

Minulla itselläni sellainen alue on tavannut olla tietokoneiden ja tietokoneohjelmien käyttö, mikä on epäilemättä yhteydessä siihen, että en ole matemaattisesti kovinkaan lahjakas. Alexander-tekniikan opettama inhibitio on auttanut minua kovasti siinäkin asiassa, koska minun on tänä päivänä paljon helpompaa pysyä rauhallisena tilanteessa, jossa minä ei ymmärrä jotain asiaa kunnolla.

Tämä ei-ymmärtämisen salliminen auttaa minua luonnollisesti toimimaan oppimistilanteessa entistä analyyttisemmin/ rationaalisemmin. En myöskään koe oman itsetuntoni tai arvoni ihmisenä olevan enää vaakalaudalla oppimistilanteissa. Toisin oli lapsena ja nuorena, kun menin pyytämään insinööri-isältäni apua jonkin matemaattisen tehtävän ratkaisuun. Hän nimittäin tapasi huutaa minulle kurkku suorana viimeistään (!) kolmen näyttämisen jälkeen, että "Etkö sinä nyt saatana ymmärrä tätä!"

Minulla on siis kokemusta äärimmäisestä "oppimisstressistä", mutta onneksi myös siitä, miten sitä voi lievittää tehokkaasti Alexander-tekniikan avulla. Tietokoneen käyttötaitojen suhteen voin sanoa, että hankin vajaa pari vuotta sitten takataskuuni Tietokoneenkäyttäjän A-kortin. Kyllä, minulta ei mene enää (välittömästi) sormi suuhun, kun avaan Word-, Excel-, Powerpoint- tai Photoshop-asiakirjan. Voin siis huudahtaa erästä toista amerikkalaista suurmiestä mukaillen: Yes I Can!   :-)

Terveisin, Turo
Picture
Kuinka monella aikuisella olisi kärsivällisyyttä opetella kuukausien ajan, kuinka nousta seisomaan, sekä säilyttämään tasapaino seistessä ja kävelessä, jos kaikki tämä pitäisi tehdä vasta aikuisiällä?
7 Comments

    Author

    Alexander-opettaja
    Turo Vuorenpuro
    Turku, FINLAND


    RSS Feed

    Archives

    February 2019
    September 2018
    September 2017
    March 2017
    January 2017
    August 2015
    July 2015
    June 2015
    May 2015
    April 2015
    March 2015
    February 2015
    January 2015
    December 2014
    November 2014
    October 2014
    September 2014
    August 2014
    July 2014
    June 2014
    May 2014
    April 2014
    March 2014
    February 2014
    January 2014
    December 2013
    November 2013
    October 2013
    September 2013
    August 2013
    July 2013
    June 2013
    May 2013
    April 2013
    March 2013
    February 2013
    January 2013
    December 2012
    November 2012
    October 2012
    September 2012
    August 2012
    July 2012
    June 2012
    May 2012

    Categories

    All
    Aamuset
    Ajattelu Käsitykset Uskomukset Kyseenalaistaminen
    Ajattelu Käsitykset Uskomukset Kyseenalaistaminen
    Ajattelu Käsitykset Uskomukset Kyseenalaistaminen
    Ajattelutyö
    Aktiivisuusranneke
    Alaselkäkipu
    Alaselkäkipu
    Albert Einstein
    Aleksandertekniikka
    Alexander Tekniikan Kurssit Turku
    Alexander-tekniikan Kurssit Turku
    Alexander Tekniikan Yksityistunnit
    Alexander-tekniikan Yksityistunnit
    Alexander Tekniikan Yksityistunnit Turku
    Alexander-tekniikan Yksityistunnit Turku
    Alexandertekniikka
    Alexander Tekniikka
    Alexander-tekniikka
    Alexander Tekniikka Blog Terveys Hyvinvointi
    Alexander-tekniikka Blog Terveys Hyvinvointi
    Alexandertekniikkaturku
    Barefoot Shoes
    Body Map
    Burger King Turku
    Byron Katie The Work
    Cheryl Cole
    Descartes
    Epätäydellisyys
    Epätäydellisyys
    Faulty Sensory Appreciation
    F.m. Alexander
    Freud
    Funktionaalinen Harjoittelu
    Garmin Vivofit
    Halonen
    Häpeä Pelko Ahdistus Masennus
    H. C. Andersen
    Hengitys
    Hesburger Turku
    Hyväksyvä Läsnäolo
    Hyvä Ryhti
    Hyvä Ryhti
    Hyvinvointi
    Intersport Mainos
    Itsetutkimus
    Jaksaminen
    Jalkaterän Kiputilat
    Jalkaterän Kiputilat
    Jooga
    Joulu
    Jumissa
    Juoksentelu
    Juoksutekniikka
    Kärsimys Ja Vapautuminen
    Kärsimys Ja Vapautuminen
    Kartta
    Kehonkartta
    Kehontuntemus
    Keisarin Uudet Vaatteet
    Kipu
    Kivunhallinta
    Kolmijalkainen Jakkara
    Kompassi
    Kuluma
    Läsnäolo
    Läsnäolo
    Lenkkipolku
    Liikkuvuuden Säilyttäminen
    Liikkuvuus
    Lonkkakipu
    Luonnollinen
    Luonnollinen Kehonkäyttö
    Luonnollinen Kehonkäyttö
    Luonnollinen Tekniikka
    Luonnollinen Tila
    Luonnollisuus
    Maratonjuoksu
    Maratoonari
    Marja Putkisto
    McDonals's Turku
    Method Putkisto Pilates
    Metsä
    Mielikuva
    Mielikuvat
    Morrison's Turku
    Muotoilija Puuseppä Arto Halmetoja
    Nalle Puh Ja Tao
    Negatiivinen Asenne
    Nilkkakipu
    Niska Jumissa
    Niskakipu
    Niskan Ja Hartioiden Lihakset
    Niskan Kuluma
    Nivelpintojen Kuluma
    Nivelrikko
    Nykyhetki
    Oikea Hengitystekniikka
    Oleminen
    Onnellisuus
    Oppiminen
    Paavo Nurmi
    Paavo Nurmi Marathon
    Paavo Nurmi Stadion
    Päiväni Murmelina Elokuva
    Paljasjalkajuoksu
    Paljasjalkakengät
    Paljasjalkakengät
    Perfektionismi
    Pianisti
    Pilates
    Polvikipu
    Ponnistelu
    Pyöräily
    Pyöräilykoulu
    Pyöräilytekniikka
    Pyöräretki
    Pystyasento
    Rasitusvamma
    Scandinavian Outdoor Store
    Seisoma-asento
    Selkäkipu
    Selkä Suorassa
    Selkä Suorassa
    Stressi
    Stressinhallinta
    Suunnistaja
    Taiji Zhang Fang
    Tässä Ja Nyt
    Tässä Ja Nyt
    Täydellinen Elämä
    Täydellinen Elämä
    Täydellisyys
    Täydellisyys
    Tehokkuus
    Terveys Hyvinvointi
    The Flying Finn
    The Work
    Todellisuus
    Toiminnallinen Harjoittelu
    Triathlon
    Tunteet
    Turkulainen
    Turun Keskiaikaismarkkinat
    Työhyvinvointi
    Työssä Jaksaminen
    Tyytymättömyys
    Uiminen
    Uinti
    Uskominen
    Uskomukset
    Uskomus
    Vapaus
    Vapautuminen
    Vastustaminen
    Ville Ritola
    Vivobarefoot Kengät
    Vivobarefoot Kengät