Olemisen oppitunti

Soitin eräälle ystävälleni muutama kuukausi sitten ja kysyin, mitä hänelle kuului. Hän kertoi minulle, että hän tapaa "ajatella liikaa" ja vieläpä "ihan tyhmiä asioita", sekä sanoi siksi "opettelevansa vain olemaan". Hän siis koki omassa mielessään pyörivät ajatukset häiritsevinä, kuten myös sen kuinka hän kiinnitti noihin ajatuksiin kaiken huomionsa ja "kelasi" niitä mielessään. Aina siihen pisteeseen asti, jossa hän koki olevansa stressaantunut. Tuttu tilanne muillekin?

Tämän kuultuani kutsuin hänet pysähtymään hetkeksi ja näkemään, kuinka hän havaitsee nuo mielessään pyörivät ajatukset ja kuinka se tarkoittaa vääjäämättä sitä, että 1) hän ja 2) nuo ajatukset ovat siten kaksi erillistä asiaa. Kutsuin häntä siis havaitsemaan sen välimatkan, etäisyyden, mikä hänen - ajatusten havaitsijan - ja ajatusten välillä oli. Kutsuin häntä tätä kautta oivaltamaan, kuinka ajatusten ilmeneminen hänen mielessään, niiden määrä tai sisältö ei voi siten oikeasti kuvata tai määritellä sitä, kuka hän pohjimmiltaan On.

Todellakin, kuinka mitkään ajatukset voisivat koskaan määritellä "minua", jos minä Olen ja havaitsen kun nuo ajatukset ilmestyvät ja toisaalta minä jään Olemaan, kun ajatukset ennemmin tai myöhemmin häviävät? Tämän asian näkeminen on minun kokemukseni mukaan välttämätöntä, jos me haluamme "oppia olemaan" kuten ystäväni aikomus oli. Meidän ei siis tarvitse tehdä ajatuksille mitään eli tukahduttaa niitä tai päästä niistä eroon, jotta me voisimme Olla, sillä kuinka me voisimme ylipäätään "olla olematta"? Kyllä vain, yritäpä Olla olematta ja havaitset hyvin nopeasti, kuinka se on täysin mahdotonta!

Näetkö nyt, kuinka sinun ei oikeasti tarvitse opetella olemista eli ponnistella mitenkään, jotta sinä Olisit? Näetkö, kuinka Oleminen tapahtuu ihan itsestään ja on siten sinun luonnollinen tilasi? Vai voitko sinä muka kieltää sen, että sinä Olet? Toisaalta, kuinka sinä voisit tämän jälkeen uskoa siihen, että sinä et Ole esimerkiksi "tarpeeksi läsnä", jos sinä kuitenkin Olet ja havaitset - ystäväni tavoin - esimerkiksi ajattelevasi liikaa tai kuinka stressaantunut olet? Ehkä sinä et olekaan niin täynnä ajatuksia kuin sinä uskot olevasi, jos sinä pystyt havaitsemaan nuo ajatuksesi ja ehdit sen lisäksi tehdä jopa kaikenlaisia tulkintoja ja tuomioita niiden ympärillä?

Ystäväni, älä siis turhaan stressaannu ajatuksistasi, niiden ilmenemisestä, määrästä tai sisällöstä, vaan Ole ja anna ajatustesi tulla ja mennä. Näin ne luonnostaan tekevät, jos annat niiden olla, mitä ne pohjimmiltaan ovat eli vain ajatuksia! 

Terveisin, Turo

Sinun pitää yrittää olla aivan yhtä vähän kuin kiven pitää yrittää olla. Ole siis kuin kivi, mitä tulee Olemiseen, mutta älä kuitenkaan "kivetä" itseäsi kiven kaltaiseksi!