Kohtaan aika ajoin ihmisiä, jotka kysyvät minulta voisiko Alexander-tekniikka auttaa lihavuuteen. Olen tavannut vastata, että hyöty on mitä ilmeisin, jos lihavuuden taustalla on esim. mielialan laskuun tai jopa masennukseen viittaavaa oireistoa, johon haetaan usein helpotusta syömisen kautta. Me kaikki lienemme kuulleet, että makean syöminen saa aivomme tuottamaan ns. mielihyvähormonia, joka kohottaa mielialaamme. Apu on kuitenkin yhtä lyhyt kuin makeiden suupalojemme hiilihydraattiketjujen pituus...

Tämä johtaa vähitellen siihen, että ihminen ajautuu syömään lisää ja yhä useammin makeita ruokia saadakseen tuotettua kemiallisia mielihyvän kokemuksia, sekä johtaa lihomiseen, häpeään omasta ulkonäöstä ja mielialan laskuun entisestään... Näin muodostunut ylipaino ei ole välttämättä varsinainen ONGELMA, vaan OIRE siitä, että ihminen saattaa kärsiä esim. mielialaan tai masennukseen liittyvästä ongelmasta. Uskon, että suomalaisilla masennus- ja lihavuusepidemioilla on yhteys toisiinsa, mutta miten Alexander-tekniikka voi auttaa tässä tapauksessa?

Lähtökohtana Alexander-tunneilla on se, että me opettelemme "pysähtymään", myönnämme mahdollisen ongelman olemassaolon ja hyväksymme vallitsevan tilanteen, eli me emme lähde muuttamaan mitään samantien! Tätä kautta me varmistumme siitä, että me emme luo turhaa mentaalis-fyysistä jännitystä itsessämme valmistautumalla "taisteluun" ylipainoa vastaan. Tiedemiehet ovat osoittaneet meille jo vuosikymmeniä sitten, kuinka mielenrauhan säilyttäminen on TÄRKEIN ASIA, jos haluamme 1) voida hyvin, 2) pysyä terveinä ja 3) ehkä laihtua siinä sivussa kuin huomaamatta? On paljon parempi olla onnellinen - omasta ylipainosta huolimatta - kuin olla masentunut ja kärsiä siitä omantunnon tuskia!

Todellakin, itsemme saattaminen tuollaiseen stressitilaan mm. kohonneen kortisonin ja adrenaliinin erityksen kautta ei ole suotavaa, koska se rasittaa terveyttämme ja toisaalta stressin kokeminen on yksi merkittävimmistä syistä ylipainoon, kuten tulen myöhemmin kertomaan. Toisaalta, itsemme moittiminen ja sitä kautta taistelutilaan saattaminen ei ole tehokas tapa motivoida itseämme muutokseen, oli kyse sitten ylipainoisuudesta, masennuksesta, selkäkivusta tai mistä tahansa asiasta, jonka suhteen me haemme muutosta.

Alexander-tunnit opettavat meitä hyväksymään itsemme sellaisena kuin juuri nyt ilmenemme. Tällä on välitön vaikutus omaan mielialaamme ja saa meidät usein havahtumaan ja näkemään, kuinka paljon hyvää omassa elämässämme pohjimmiltaan on. Tämä "hyvän näkeminen" tukee merkittävästi kokemustamme kiitollisuudesta, tuottaa onnellisuutta ja tukee sitä, että meidän ei tarvitse hakea "lohtua" syömällä ylimääräisiä kaloreita, joita kehomme ei oikeasti tarvitse.

Haluan tarkentaa, että Alexander-tekniikka opettaa meille "pysähtymistä" sekä ennen toimintaan lähtemistä, että myös sen aikana. Tämä on epäilemättä taito, jonka oppimisella on suuri vaikutus siihen 1) paljonko syöt, 2) milloin syöt ja 3) miten kehosi käyttää sen ravinnon, mitä syöt, sillä stressaantuneen ihmisen keho ei pysty käyttämään ravintoa hyväksi yhtä tehokkaasti kuin rauhallisessa mielentilassa olevan ihmisen keho! Tämän takia kaikki laihdutusgurut toistavat opetuslapsilleen ohjetta, "Istu alas ja pureskele ruokasi kaikessa rauhassa."

Tiesitkö, että stressinhallintataitojen kehittäminen esim. Alexander-tekniikan avulla saattaa estää ns. lihavuusgeenin kytkeytymisen päälle? Lihavuutta tutkivat tiedemiehet ovat nimittäin havainneet identtisiä kaksosia tutkiessaan, että meillä kaikilla on tuo geeni, mutta sen aktivoitumisen kannalta on keskeistä se, MITEN ME REAGOIMME elämämme varrella tapahtuneisiin stressaaviin tapahtumiin. Identtisillä kaksosilla on identtinen geenistö, mutta heillä ei kuitenkaan ole identtinen tapa reagoida mentaalisella tasolla! Tämän takia on mahdollista, että toinen identtisistä kaksosista voi olla hoikka (=stressaavia tilanteita paremmin sietävä), sekä toinen ylipainoinen (=helpommin stressaantuva). Mielenkiintoista, vai kuinka?

Alexander-tekniikan apu ylipainosta kärsiville ihmisille ei jää tähän, sillä yksityistuntien kautta ihminen oppii käyttämään kehoaan entistä luonnollisemmalla tavalla ja pystyy siten minimoimaan mm. polvien rasittumisen liikkuessa. Kuten tiedämme, monet ylipainoiset ihmiset kärsivät orastavasta tai pitkälle edenneestä nivelrikosta, niiden lievityksessä Alexander-tekniikka on osoittautunut täysin vertaansa vailla olevaksi menetelmäksi. Vaurioituneet nivelpintamme voivat saada mahdollisuuden parantua vasta sitten kun me opimme koordinoimaan liikkumistamme tavalla, mikä jakaa kehomme painon tasaisesti eri nikaminen päälle, rasittamatta mitään yksittäisiä niveliä tai jonkin nivelpinnan tiettyä kohtaa muita enemmän.

Niin, jos sinä tai joku läheisesi kärsii ylipainosta niin tiedä, että Alexander-tunnit voivat tarjota laaja-alaista apua sekä itse ongelmaan, että siihen liittyvän muun oireiston hoidossa. Olen täällä tukemassa sinua kohti hyvinvointia ilman aterian korvaavia ihmepirtelöitä, päiväkausiksi elmukelmuun kietoutumisia tai muuta hokkuspokkusta, jotka eivät kevennä merkittävästi muuta kuin lompakkoasi!

Terveisin, Turo

Kuten tiedätte, avasin tämän Alexander-tekniikkaan liittyvän blogin toukokuussa ja olen julkaissut sen jälkeen 26 blogikirjoitusta. Vaikka niiden kaikkien lukeminen on hyvin suositeltavaa, ajattelin tehdä Alexander-tekniikka Turku -blogiini tutustumisen hieman helpommaksi uusille lukijoilleni.

Laadin siksi TOP 10 -listan luetuimmista ja tykätyimmistä kirjoituksistani. Laitoin tälle listalle myös muutaman ei-niin-luetun ja/tai Facebookissa ei-niin-tykätyn blogikirjoituksen, koska koin, että olin onnistunut kiteyttämään niissä jotain niin tärkeää Alexander-tekniikasta, että soisin sinun antavan niille huomiosi.

Tässä blogivuoden 2012 parhaat palat - ole hyvä!            

1)   Älä rentoudu, vaan jännitä vähemmän!
2)   Kaikki on niskasta kiinni...
3)   Anna pään suuntautua eteen ja ylös!
4)   Sohva analyysissa
5)   Olo tuntuu tosi vapaalta!
6)   Unelmieni jakkara
7)   Why Angry Birds Make Us Angry?
8)   Väärässä olemisen taito
9)   On vain yksi stressaava ajatus...
10) Yrittäjien päivä

Toivon, että nämä kirjoitukseni herättävät sinussa lisää kiinnostusta Alexander-tekniikkaa kohtaan ja harkitset sitä, että tekisit omaa hyvinvointiasi tukevan ratkaisun ja hakeutuisit kurssille ja/tai yksityistunneilleni. Tietääkseni kukaan Alexander-tekniikkaan tutustunut ihminen ei ole katunut pienempää tai suurempaa sijoitustaan menetelmän oppiakseen, sillä kurssit ja yksityistunnit antavat sinulle työkaluja, joiden avulla voit tukea omaa hyvinvointiasi loppuelämäsi ajan.

Alexander-tekniikka ei ole siis mikään amerikkalainen "trendilaji", joka nostetaan esille aggressiivisen markkinoinnin ja siihen liittyvän mediahypen kautta, missä se pysyy hetken ja häviää sitten ajan avaruuteen edeltäjiensä perävalojen viitoittamaa tietä. Alexander-tekniikkaa on sitä vastoin opetettu jo vuodesta 1895 lähtien ympäri maailmaa, eli tämä menetelmä on todistanut lähes 120-vuotisen historiansa aikana, että se toimii ihmisen iästä, kunnosta, kulttuuriperimästä tai aikakaudesta huolimatta.

Alexander-tekniikan saamasta tieteellisestä tunnustuksesta huolimatta, se on edelleen sangen heikosti tunnettu menetelmä täällä Suomessa, missä toimii aktiivisesti vain noin 15-20 opettajaa. Esimerkiksi Iso-Britanniassa opettajia on yli 800, eli noin 40-50 kertaa enemmän, vaikka maan väkiluku on vain 10-11 kertaa suurempi verrattuna Suomeen.

Tästä syystä jokainen Alexander-tekniikka Turku Facebook-sivuni "tykkäys" tai "jako" Facebookissa tai blogilinkin lähettäminen sähköpostilla ystävällesi on teko, joka auttaa lähimmäisiäsi löytämään avun sitkeisiin niska- ja selkäkipuihin, stressioireisiin ja moniin muihin vaivoihin. Anna siis sanan kiertää ja tule toki itsekin ottamaan selvää, miten Alexander-tekniikka voi tukea sinun omaa hyvinvointiasi!

Terveisin, Turo

Luin tänään uutisen, jossa kerrottiin, että Ylen huippusuositussa Joulupukin kuumalinja -ohjelmassa ei nähty tänä jouluna 20 vuotta joulupukkina toiminutta Kosti Kotirantaa. Hän oli toiminut tuona aikana pukkina ohjelman jokaisessa lähetyksessä, lukuunottamatta yhtä jouluaattoa vuonna 2006. Ohjelman tuottaja Saila Lintula kertoi, että Kotirannan tuuraajaksi palkattu kokenut pukki löytyi sangen helposti.

Monen katsojan joulumieli lienee silti ollut vaarassa, sillä viimeksi kun katsojille tuttu Kotiranta oli poissa pukin tehtävistä, Yle sai katsojilta paljon negatiivista palautetta. Moni Joulupukin kuumalinja -ohjelman katsojista kun pitää Kotirantaa "ainoana oikeana joulupukkina". Lintula sanoo, että "Se johtuu siitä, että kun hän on aina ollut joulupukkina. Viimeksikin meillä oli hyvä pukki, mutta hän oli vain erilainen."

Tämä uutinen muistutti minua Alexander-tunneista, joiden aikana tutkin yhdessä oppilaan kanssa esimerkiksi sitä, kuinka hän seisoo, siirtää painon toiselle jalalleen, lähtee kävelyyn, istuutuu tuolille, istuu tuolilla, nousee tuolilta seisomaan, liikuttaa kättään ylös, alas, eteen tai sivulle tila-avaruudessa. Näiden arkisten aktiviteettien tutkiminen ja näistä havainnoistamme oppiminen tukevat sitä, että me voimme oppia liikkumaan luonnollisen koordinoidusti eri tasoilla tila-avaruudessa, vaikka kehomme osat suhteessa toisiinsa, sekä suhteessa maan pintaan muuttavat alati paikkaansa.

Vanhojen reaktio- ja kehonkäyttömallien purkaminen ja uusien oppiminen ei kuitenkaan ole aina kivutonta. Se vaatii oppilaalta kärsivällisyyttä, sekä luottamusta Alexander-tekniikkaan ja omaan opettajaan. Kaikki vanha tuntuu meistä normaalilta, tutulta ja turvalliselta, minkä takia me pidämme siitä niin lujasti kiinni. Siitäkin huolimatta, että juuri tuon vanhan tutun tunteen mukaan liikkuminen aiheuttaa meille ne kovasti manaamamme niska- ja selkäkivut...

Meidän on siis opittava sietämään uuden oppimiseen liittyvää hämmennystä. Joskus myös suoranaista pelkoa, sillä meistä saattaa tuntua Alexander-opettajan ohjauksessa siltä, että olisimme kaatumaisillamme, hetkenä minä hyvänsä, taaksepäin, vaikka olisimme vain kokeneet osan painostamme siirtyneen pois päkiöiden päältä, löytäneet sitä kautta kantaluidemme tarjoaman tuen ja mahdollisuuden yltää täyteen pituuteemme. Tämä uusi painon jakautuminen jalkapohjiemme päällä muuttaa kehomme asentoon ja sen tasapainoon liittyvän tunnekokemuksen, joka on vääristynyt epätarkoituksenmukaisen reaktio- ja kehonkäyttömallien seurauksena vuosien/vuosikymmenien saatossa. Omaan tunnekokemukseen ei siis voi välttämättä enää luottaa!
  
Alexander-tuntien kautta oppii huomaamatta myös sitä, kuinka me voimme olla osa sitä jatkuvaa muutosta, mitä elämä on. Jos me emme suostu olemaan osa sitä, uusi muuttunut tilanne ympärillämme herättää meissä vääjäämättä stressireaktioita. Nämä stressireaktiot syntyvät lähinnä sen takia, että me emme ole avoimia, läsnä ja mukaudu siihen, mitä maailma ympärillämme kutsuu meitä tekemään. Me emme voi toimia maailmassa ja pysyä tutussa ja turvallisessa paikassa, sillä "toimiminen" tarkoittaa "liikkumista johonkin suuntaan" mentaalisella tai/ja fyysisellä tasolla. Paikoillaan pysyminen ei ole siis tarkoituksenmukainen valinta, vaikka pysähtyminen ja oman toimintamme arvioiminen onkin välttämätöntä, jotta voisimme löytää uuden ja entistä tarkoituksenmukaisemman toimintamallin muuttuneessa tilanteessa.

Liika turvallisuushakuisuus elämässä on lopulta ainoa syy, minkä takia me emme halua omien ajatustemme, tunnekokemustemme, kehomme, muiden ihmisten tai vaikkapa tutun Joulupukin kuumalinja -ohjelman näyttelijän muuttuvan. Siitäkin huolimatta, että Kotirannan vetäytyminen tämän jouluisesta ohjelmasta "henkilökohtaisten syiden" vuoksi pitäisi kelvata meille syyksi, ilman minkäänlaisia mukinoita. Sillä kuka tietää, jos mies olisi vaikka kuolemansairas? Pitäisikö hänen siitäkin huolimatta ajatella televisio-ohjelman katsojia ja jättää vaikkapa kemoterapiahoidot väliin sen takia, että jotkut meistä eivät vain voi sietää muutosta ja uutta joulupukkia televisio-ohjelmassa? Kuinka kukaan enää haluaa tulla suosituksi televisiokasvoksi, jos se luo tällaista esineellistämistä?   

En muuten usko siihen, että Ylen puhelinlinjat olisivat tukkiutuneet 2006, sekä oletettavasti myös nyt 2012 lasten, vaan aikuisten Joulupukin kuumalinja -ohjelman katsojien valitussoittojen takia. Nämä valittajat lienevät Kotirannan esittämää joulupukkia vuosien ajan fanittaneita isoksi kasvaneita lapsia, jotka ovat unohtaneet vuosien vieriessä, että sanan "elämä" synonyymi on "muutos". Joulupukki on poistunut rakennuksesta, tervetuloa sisään joulupukki!

Terveisin, Turo

Kävin hiljattain Lidlissä ostoksilla. Näin vihannesosastolla nuoren, stailatun ja nappikuulokkeiden kautta musiikkia kuuntelevan miehen. Hän kohotti vasemmalla kädellä paprikalaatikkoa ja yritti ottaa tuolla samalla kädellä "paremman näköistä paprikaa" alla olevasta laatikosta. Hän tarttui kädellään laatikon kulmassa olevaan paprikaan ja yritti vetää sen ulos. Yläpuolella ollut laatikko tipahti kuitenkin samalla alaspäin ja kiilasi hänen kätensä ja siinä olevan paprikan jumiin laatikoiden väliin. Mies jatkoi paprikan ulos vetämistä väkisin, mutta joutui muutaman sekunnin tuhraamisen jälkeen toteamaan sen olevan mahdotonta ja nostamaan laatikkoa oikealla kädellään (jossa hän piti kännykkää ja jo aiemmin valittua paprikaa), jotta sai paprikan lopulta ulos. Tämän jälkeen hän katsoi tuota TÄYDELLISTÄ PAPRIKAA, hylkäsi sen ja piti aiemmin valitsemansa paprikan.

Luulin tämän paprikanvalintashown tulleen päätökseen kun nuori mies lähti kävelemään pois vihannesosastolta, mutta olin väärässä... Hän ehti korkeintaan 2-3 metrin päähän kun hän pysähtyi, kääntyi ympäri, palasi takaisin paprikalaatikoiden luokse ja alkoi jälleen valitsemaan "parempaa paprikaa". Päätin tässä kohtaa auttaa lähimmäistä ja sanoa miehelle, että "Hei, mitä jos sinä tekisit oman elämäsi helpommaksi, pitäisit sen nyt kädessäsi olevan paprikan, menet maksamaan sen kassalle ja kävelet kotiisi?" Mies katsoi minua hämillään ja sanoi, "Olet ihan oikeassa, sori kun mä kävin sähläämään..."

En halua mitenkään vähätellä tätä nuorta miestä tai hänen älykkyyttään, sillä myönnän, että saatan joskus kaupassa ollessasi toimia lähes yhtä neuroottisesti kuin hän teki. Lähinnä silloin kun en ole pitänyt huolta syömisestä moneen tuntiin ja olen päästänyt verensokerini laskemaan niin alas, että paprikan poimiminen muotovalioita täynnä olevasta laatikosta saattaa osoittautua liian vaikeaksi. Onneksi minä ymmärrän kuitenkin käyttää noissa tilanteissa apuna Alexander-tekniikkaa...

Minä olen nimittäin huomannut, että kykyni ajatella ja toimia selkeästi palaa takaisin VÄLITTÖMÄSTI, jos 1) pysähdyn hetkeksi paikoilleni, 2) päästän hiljaisen A-äänteen sisältävän huokauksen, 3) päästän irti turhasta lihasjännityksestä, jonka nälän kokemiseen liittyvä stressireaktio aiheuttaa ja 4) annan näkökenttäni laajentua "panoraamiseksi" ja näen kaikki edessäni ilmenevät värit, muodot, esineet, ihmishahmot ja ennenkaikkea tila-avaruuden niiden välissä. Huomioni ei ole siis enää kiinnittynyt YKSITYISKOHTIIN vaan KOKONAISUUTEEN, jonka havaitsen ja koen kaikkien kehoni aistieni kautta. Olen juuri harjoittanut Alexander-tekniikan opettamaa inhibiota, jonka tuomasta tyyneydestä käsin minä katsahdan alas paprikoihin, näen siellä yhden RIITTÄVÄN HYVÄN, laitan sen ostoskoriini ja jatkan ostosten tekoa kuin uudestisyntyneenä miehenä.

Jos siis haluat löytää ajattelun ja toiminnan välisen tasapainon niin harjoita edellä kuvaamieni "mentaalisten askelien" ottamista mielessäsi ja tulet havaitsemaan, kuinka selviydyt paremmin siitä tehtävästä, johon koet jääneesi jumiin. Mahdollisesti yhtä kirjaimellisesti kuin Lidl-tarinani nuorelle miehelle kävi. Hän ei sanonut minulle ääneen "Kiitos", mutta jollain tavalla se välittyi minulle hänen selkeämmästä olemuksestaan ja silmistään, kun katseemme kohtasivat myöhemmin vierekkäisissä kassajonoissa seisoessamme. Tämä riitti minulle!

Terveisin, Turo

Tehdessäni elokuussa Turku-Äkäslompolo polkupyöräretken minulla oli mahdollisuus olla luonnossa ja inspiroitua siitä, kuinka kaikki puut ja kasvit suuntautuvat tila-avaruudessa ylöspäin. Mahdollisimman nopeasti kohti aurinkoa, ilman pienintäkään epäröintiä, jos tila-avaruudessa vain on sopiva kaista vapaana, sillä kasvukausi on lyhyt!

Minun on pakko myöntää, että en ole aiemmin piitannut kuusipuista, vaan pitänyt niitä lähinnä ikävinä, piikikkäinä ja verenhimoisia hyttysiä kuhisevina rumiluksina. Olen nimittäin ollut jo pidempään - ihan kirjaimellisesti - Mäntymäen miehiä, mutta tuon reilut pari viikkoa kestäneen pyöräretkeni aikana minä katsahdin tienvarsilla kasvaneisiin kuusiin tuhansia kertoja ja lopulta minä näin niiden kauneuden! Ja mikä parasta, minä sain kuusia katsoessani inspiraatiota siihen, kuinka suunnata kehoani luonnollisemmin pyörän päällä ja liikkua sen ansiosta tehokkaammin eteenpäin pyöräni kanssa.

Todellakin, meillä on paljon opittavaa kuuselta, mitä tulee kehonkäyttöömme. Siis siihen, kuinka me suuntaamme kehoamme tila-avaruudessa oman ajattelumme kautta. Kuten voit nähdä oheisesta kuvasta, kuusen latva, eli rungon YLÄPÄÄ suuntautuu kohti taivasta samanaikaisesti kun juuret, eli rungon ALAPÄÄ suuntautuu alaspäin maan sisään. Samalla tapaa on meidänkin määrä suunnata omaa päätämme ja lantiotamme, jotta selkärankamme luonnollinen pituus voisi tulla esille. Me emme siis halua SUORISTAA selkärankaamme, eli "runkoamme" suoraksi ja pyrkiä suuntaamaan sitä PELKÄSTÄÄN YLÖSPÄIN tila-avaruudessa. Juuri sitähän se toimiston tuolilla tehty hetkellinen "ryhdistäytyminen" käytännössä tarkoittaa...

Alexander-tunneilla opitaan suuntaamaan kehoamme ajatuksen voimalla. Kyse on selkärangan luonnollisen 1) pystylinjan sallimisesta, sekä samanaikaisesti sen 2) syvyyssuunnassa ilmenevien loivien kaarien, eli lordoosien ja kyfoosien sallimisesta. Näiden kaarien tarkoitus on toimia eräänlaisena "iskunvaimennusjärjestelmänä". Se ei voi kuitenkaan toimia kunnolla, jos me yritämme suoristaa selkärangamme "suoraksi".

Tilannetta voisi verrata siihen, että olemme jossain tylsällä luennolla, aukaisemme kuulakärkikynän ja vedämme sen sisällä olleen vieterin suoraksi. Havaitaksemme hetkeä myöhemmin, että yliojentuneen vieterin tunkeminen takaisin kynään osoittautui mahdottomaksi, koska olemme tuhonneet sen jousto-ominaisuudet ei-niin-älykkään toimintamme kautta. Onneksi selkärankamme on kuitenkin elävä ja muuntuva kokonaisuus, eli siitä huolimatta, että olisimme aiheuttaneet sen terveydelle ja tasapainolle vakaviakin ongelmia, me voimme palauttaa sen luonnollisen joustavuuden kehittämällä omaa kehonkäyttöämme Alexander-tuntien kautta.

Kuten jo sanottu, selkärankamme ei voi ojentautua luonnolliseen pituuteensa, jos me unohdamme sen, että päämme, sekä ristiluu/häntäluut ovat tärkeä osa selkärankamme toiminnallista kokonaisuutta ja vaikuttavat merkittävästi siihen, kuinka me liikumme. Toisin sanoen, meidän ei ole määrä suunnata vain päätämme ylöspäin tila-avaruudessa, vaan antaa ristiluumme ja häntäluidemme tippua samalla alaspäin tila-avaruudessa. Ikäänkuin kuvittelisimme luovamme "juuren", joka kurottautuu kohti maata, kuin kuusen juuret konsanaan. Muista kuitenkin, että kehon suuntaamista ei ole määrä "tehdä" lihaksilla, vaan ajatuksen voimalla!

Mutta, mitä sanottavaa minulla on "oksistamme", eli ylä- ja alaraajoistamme? Tärkein asia lienee epäilemättä se, että raajamme voivat toimia tasapainoisesti ja vapaasti vasta sitten, kun olemme vapauttaneet "runkomme" ns. pitenevään tilaan, jota olen kuvannut aiemmassa blogikirjoituksessani. Tätä kautta on mahdollista antaa yläraajojemme roikkua vapaasti olkanivelistä ja alaraajamme lonkkanivelistä, eli sallia niiden suuntautua "alas ja sivulle", kuten kuusen oksat tekevät (Kuva 2).

Niin, toivottavasti sain tämän oodin kuusipuulle kuulostamaan ihan järkeenkäyvältä ja sinut motivoitumaan siihen, että istut joulun ajaksi kuusen äärelle ja haet sen kautta inspiraatiota siihen, kuinka voit antaa kehosi suuntautua tila-avaruudessa. Omatoimisen ajattelutyön tueksi tarjoan nyt Alexander-tunteja jouluhintaan, eli ota yhteys ja käytä tarjous joko oman tai läheistesi hyvinvoinnin tukemiseksi!

Terveisin, Turo

Moni ihminen kärsii niskakivuista ja kokee siksi, että oma elämä ja sen laatu on ”niskasta kiinni”. Todellakin, kivun kokeminen rajoittaa sitä, kuinka nautittavana koemme oman elämämme, koska kipu KIINNITTÄÄ HUOMIOMME itseensä sangen tehokkaasti. Juuri näin luonto on asian suunnitellut tapahtuvan! Kipua voisi verrata ”Houston, we have a problem!” –tyyliseen hätäviestiin, jonka kehomme lähettää hermoratojen kautta aivojemme avaruudessa sijaitsevaan sähkö-kemialliseen monitorointi- ja komentokeskukseen, jota myös ”mieleksi” kutsutaan.

Hätäviesti on vastaanotettu, mutta tässä kohtaa mielemme, tai tarkemmin sanottuna se, millaisia negatiivisia ajatuksia me kannamme mielessämme suhteessa kipuun suistaa meidät entistä syvemmälle kivun kierteeseen. Tämä tapahtuu sen takia, että me olemme leimanneet kivun 1) ”ongelmaksi”, josta 2) pitää päästä eroon mahdollisimman nopeasti.

Tämä negatiivinen suhtautuminen heijastuu toimintastrategiaamme, mikä useinmiten tarkoittaa kivun tukahduttamista särkylääkkeillä. Valitsemamme strategia ei luonnollisestikaan auta meitä näkemään, että kipu ei ole ”ongelma”, vaan ”oire”. Puhumattakaan siitä, että näkisimme kivun aiheutuvan siitä, että emme käytä kehoamme luonnollisella tavalla, vaan pakotamme sen luonnottomaan toimintaan esim. istumalla tietokoneen tai television äärellä jopa 12-16 tuntia päivässä. Kyllä, jos me käyttäisimme kehoamme luonnollisesti ja monipuolisesti niin kehollamme ei olisi mitään syytä kokea kipua!

Tämän takia me emme voi löytää ratkaisua varsinaiseen ongelmaan ja ajaudumme siihen, että joudumme turvautumaan yhä vahvempiin ja vahvempiin särkylääkkeisiin, vaikka niiden on todettu johtavan kuolemaan mm. vatsan sisäisen verenvuodon kautta. Kipu johtuu siis yleensä siitä, että me luomme oman kehonkäyttömme kautta turhaa lihasjännitystä, mikä johtaa mm. nikamasiirtymiin ja hermoratoihin kohdistuvaan paineeseen, joka lähettää aivoihimme hätäviestin, jota me kutsumme ”kivuksi”.

En halua kuitenkaan kirjoittaa nyt kivusta, vaan siitä, kuinka kirjaimellisesti oma elämämme ja siitä nauttiminen on ”niskasta kiinni”. Me kaikki tiedämme, että tärkeimmät asiat, mihin esim. auto-onnettomuuden uhrien kohdalla keskitytään on 1) hengityksen turvaaminen ja 2) sydämen toiminnan tukeminen. Harva meistä kuitenkaan tietää, kuinka merkittävästi oma kehonkäyttömme ja ”ryhtimme” vaikuttaa näihin elintärkeisiin toimintoihin ja omaan terveyteemme!

Voin sanoa, että kaikki kursseillani ja yksityistunneillani käyneet ihmiset tietävät, että keuhkomme ja sydämemme eivät makaa missään rintaontelon sisällä olevissa lokeroissa tai hyllyissä, kuten monet ihmiset naivistisesti luulevat, vaan että ne roikkuvat niskastamme ohuiden ”sidekudosseittien” varassa (Kuva 1). Jos me emme ole kiinnostuneita siitä, kuinka me ”käytämme” omaa kehoamme erilaisissa arkisissa aktiviteeteissa on hyvin todennäköistä, että me olemme päätyneet lysähtämään kasaan esim. työskennellessämme tietokoneen äärellä.

Tämä tarkoittaa biomekaaniselta kantilta katsottuna sitä, että selkärankamme kaaret korustuvat liikaa (Kuva 3) ja sidekudoseittien varassa niskastamme roikkuvat keuhkot ja sydän tipahtavat rinta-ontelon sisällä alaspäin ja käyvät painamaan pallealihasta, joka sijaitsee niiden alapuolella. Tämän seurauksena 1) keuhkot lysähtävät kasaan ja eivät pääse laajenemaan kunnolla ja 2) sydän tipahtaa "pois paikaltaan” ja siihen kohdistuu siten painetta, mikä ei tue sen optimaalista toimintaa.

Kaiken tämän seurauksena pallealihas ei pääse liikkumaan vapaasti vertikaalisuunnassa, minkä seurauksena hengityksemme tulee rajoittumaan selkeästi. Rajoittuneen hengityksen aiheuttamat oireet ovat tuttuja jokaiselle tietokoneen äärelle lysähtäneelle ihmiselle, sillä mm. vireys-väsymys ja ajattelun kirkkaus-sameus liittyvät läheisesti siihen, kuinka paljon happea virtaa sisäänhengityksen aikana keuhkoihimme ja sen jälkeen sydämen pumppaamana aivoihimme. Sivuhuomautuksena mainittakoon, että niskan ja kaulan alueen jännitystilat puristavat kasaan aivoihin johtavia verisuonia ja pahentavat väsymystä ja ajattelun sameutta entisestään...

Mainittakoon, että tämän tyyppisiin oireisiin ei auta energiajuomien kurkkuun kaataminen (*), vaan pään suuntaaminen tila-avaruudessa, koska varsinainen ongelma on se, kuinka sinä 1) käytät omaa kehoasi ja 2) suhtaudut kipuun, joka on hätäviesti, jota on määrä pysähtyä kuuntelemaan, jotta voimme ottaa siitä opiksi! Vain tätä kautta kipusignaali voi vaimeta luonnollisella tavalla ja juuri sitä Alexander-tekniikka pyrkii opettamaan sinulle suhteessa kipuun ja kivunhallintaan. Kyse ei ole mistään ”pikaisesta laastaroinnista”, vaan halusta oppia ja suuntautua kohti parempaa elämää. Suosittelen kokeilemaan!

Terveisin, Turo

(*) Energiajuomat eivät voi toimia kunnolla, koska niiden sisältämä sokeri aiheuttaa myöhemmin väsymystilan tai sokerin tilasta yleisesti käytetyn aspartaamin on havaittu aiheuttavan neurologisia ongelmia mm. lamauttamalla aivojen eri lohkojen välistä yhteistoimintaa. Muista sanonta, ”Vesi vanhin voitehista”, eli juo ehtaa vettä, sillä väsymys saattaa johtua osittain myös siitä, että kehosi on kuivunut kaiken kofeiinipitoisten ja diureettisen juomien suosimisen takia.