Avaruusmatkalla oomme kaikki!

Eräs kollegani kiusoitteli minua siitä, että viljelen blogikirjoituksissani niin usein termiä "tila-avaruus". Siihen on kuitenkin hyvä syy! Olen nimittäin havainnut, kuinka kehomme ja sen osien tiedostaminen vie meidät huomiomme helposti "sisäänpäin", eli "tuntemaan" oma kehomme. Tätä kautta meidän havaintokenttämme kaventuu ja emme ole enää niin tietoisia siitä, missä 1) kehomme sijaitsee ja 2) liikkuminen tapahtuu, siis tila-avaruudessa!  :-)

Näyttää siltä, että ajatellessamme liikkumista me keskitymme ajattelemaan vain kehoamme ja sen kontaktia maanpintaa, tätä kautta me unohdamme likkumisen kolmannen ulottuvuuden, eli tila-avaruuden. Tämä ei ole suotavaa, sillä se altistaa meidät loukkaantumisille, koska se estää meitä havaitsemasta tila-avaruudessa olevia muita objekteja ja niiden alati muuttuvaa sijaintia suhteessa omaan kehoomme. Tila-avaruuden tapahtumia ei kannata unohtaa varsinkaan silloin, kun olet liikenteessä, missä loukkaantuminen tai jopa kuolema voi olla sadasosasekunneista kiinni!

Tiedän, mistä kirjoitan, sillä olen ollut viidesti erittäin lähellä kuolemaa, neljä kertaa polkupyörän selästä käsin, kerran Ghanassa saamani malarian takia. Yhdelläkään kertaa ei ole ollut kyse siitä, että minä itse olisin tehnyt ajovirhettä, vaan siitä, että muut ihmiset olivat huolimattomia omine ajoneuvoineen tai rikkoivat törkeästi liikennesääntöjä ja aiheuttivat nuo kolarit. Ihan oikeasti, minä en koskaan mokaa liikenteessä, vaikka saatan jättää malarialääkkeet ottamatta, koska esim. Lariam aiheuttaa pahempia "liskounia" kuin kaikkien Taru sormusen herrasta -elokuvien katsominen juuri ennen nukkumaan menoa!  :-)

Näistä kokemuksista käsin minusta tuntuu käsittämättömältä, että niin monet ihmiset ovat valmiita tekemään sekä liikkumisesta että liikenteessä olemisesta entistä vaarallisempaa esim. kuuntelemalla MP3-soittimen kautta musiikkia, joka vie huomion omiin tunteisiin ja pois tila-avaruuden havainnoinnista. Ei ole siis ihme, että en ole kuullut kenenkään muun hehkuttaneen ääneen, että "Hei, oletteko huomanneet, että me eletään avaruudessa!"

Minun nähdäkseni tämä lapsenomainen oivallus siitä, että meillä on kontakti planeettaan vain jalkapohjiemme kautta on välttämätöntä, jotta me voisimme elää "kehollisemmin" ja nähdä liikkumiseen liittyviä suurempia kokonaisuuksia. Tämä lapsenomainen luova kyky ihmetellä "itsestään selviä asioita" on minun kokemukseni mukaan paras "hoitotakuu" sille, että sekä kehon, että mielen ongelmat pysyvät poissa. Minulle "aikuisuus" näyttäytyy elämänilon, luovuuden ja uudet näkökulmat tappavana tautina...

Meidän kannattaa siis kiinnittää enemmän huomiota siihen tila-avaruuteen, missä kehomme on ja liikkuu. Myös sen takia, että aiemmin kuvaamani oman kehon ”tunteminen” saa lihaksemme supistumaan, mikä vetää kehomme ”kasaan”. Tietoisuus ympärillämme avautuvasta tila-avaruudesta saa lihaksemme taasen pitenemään ja kehomme ojentautumaan täyteen pituuteensa.

Mikä parasta, välittömästi kun me tulemme tietoiseksi tila-avaruudesta ympärillämme, meidän nivelemme vapautuvat ja koemme niissä "liikkumavaraa", eli "tilaa". Tämän ansiosta oma oleminen/liikkuminen muuttuu kevyeksi kuin ilma, jonka halki tämä allamme oleva planeetta kiitää yli 100 000 kilometrin tuntinopeudella seitsemän miljardin avaruusmatkustajan kera. Kyllä, avaruusmatkalla oomme kaikki, oomme kaikki, kaikki!

Terveisin, Turo

PS. Seuraavan kerran, kun olet kaupungilla ruuhka-aikaan ja sinusta alkaa tuntua, että ympärilläsi on liikaa ihmisiä ja pelkäät törmääväsi heihin; unohda meille suomalaisille tyypillinen kanssaihmisten paniikinomainen väistely kadulla; etsi katseellasi se tila, mikä on heidän välissään ja kävele tuohon tilaan pelottomasti. Voin luvata, että kokeiltuasi tätä ja havaittuasi kuinka paljon ympärillämme on tilaa joka ikinen hetki, seuraavat Stockmannin Hullut Päivät tai jouluruuhkat kaupoissa eivät tule enää ahdistamaan sinua!  :-)

Me elämme jo avaruudessa maan päällä. En voi siksi ymmärtää, miksi meidän pitää yrittää päästä entistä syvemmälle avaruuteen? Voidaksemme pönkittää egojamme todistamalla, että osaamme rakentaa teknologiaa, joka mahdollistaa avaruusmatkailun? (Kuva: Johanna Borman)