Tuki- ja liikuntaelinsairaudet ovat kansantauti tässä maassa, jonka kansa tunnetaan sotahistoriansa takia "sisukkaana" ja "perääntamattomana". Mutta voisiko olla, että tuohon "ponnisteluun", "paikoillaan pysymiseen" ja "jäykkyyteen" viittaavien luonteenlaatujen takia me kaikki lienemme tunnistaneet jossain vaiheessa elämäämme tuki- ja liikuntaelimiin liittyvän kivun kehossamme? Ehkä sisuukkuus ja peräänantamattomuus eivät olekaan "hyveitä", vaan epätarkoituksenmukaisia toimintamalleja, jotka aiheuttavat meille turhaa kipua? Oletko muuten koskaan tullut miettineeksi, miten me yleisesti ottaen suhtaudumme kipuun? Näyttää siltä, että kipu "ei voisi vähemmän kiinnostaa" meitä, siksi me haluamme siitä eroon mahdollisimman nopeasti. Tämä johtaa siihen, että emme voi oppia ymmärtämään kivun alkuperää, joka pyritään peittämään samantien särkylääkkeillä. Kivunhallinnan "kakkosratkaisuksi" on tarjottu jo vuosien ajan "kehonhallintaa". Samana päivänä kun Aamuset julkaisi artikkelin kehonhallinnan ajatusta kyseenalaistavasta Alexander-tekniikasta, Turkulainen julkaisi puolestaan artikkelin, jossa kerrottiin eräästä Suomessa kehitetystä keppijumppaan ja keskivartaloharjoitteisiin perustuvasta jumppamenetelmästä, joka "tähtää parempaan kehonhallintaan". Tätä lajia testanneelle toimittajalle annettiin kehoitus, "Rinta rottingille ja leuka taakse. Keskivartalo tiukkana." Tämä ohje herätti minussa kauhistusta, sillä miten moisessa "paketissa" on muka mahdollista antaa rintakehän ja selän lihasten olla vapaat ja sallia siten hengityksen tapahtua luonnollisesti? Tämä kehonhallintaan liittyvien menetelmien laaja tarjonta kertoo meille siitä, kuinka tehokkaasti meidät on aivopesty ajattelemaan, että meidän pitäisi "hallita" kehoamme ja kipua, sekä "tehdä enemmän". Haluan siksi korostaa, että Alexander-tekniikassa ei ole siis kyse "kehonhallinnasta", vaan siitä, että me opimme ymmärtämään kehoamme ja sallimme sen hallita itse itseään! Meidän ei siis tarvitse "hallita" kehoamme, eikä toisaalta "pitää kehoa pystyssä", kuten useimmat Alexander-tunneille tulevat ihmiset luulevat. Tämän kehonhallintaan ajatukseen liittyvän aivopesun takia minä tapaan työni kautta sangen jäykän oloisia ihmisiä, mutta tuo jäykkyys sulaa usein jopa minuuteissa, kun me kyseenalaistamme tuon uskomuksen kehonhallinnan tarpeellisuudesta. Alexander-tekniikan oppimisessa on pitkälti kysymys luottamuksen löytämisestä oman kehomme älykkyyttä kohtaan, jonka menetimme kokiessamme kipua kehossamme. Me siis uskoimme, että keho ei ole "älykäs", jos se ilmentää kipua. Kyse oli vain viattomasta väärinkäsityksestä, eli me emme tajunneet, että kipu ei noussut esille sen takia, että keho olisi "pettänyt" meidät tai tehnyt jotain "väärin", vaan siitä, että me pakotimme kehomme johonkin, mihin sitä ei ollut tarkoitettu. Kehomme on siis "viaton", vaikka se ilmentäisi kipua. Samalla tavalla mekin olemme viattomia, varsinkin kun olemme lakanneet syyttämästä kehoamme siitä kivusta, jota mahdollisesti koemme! Tähän kehomme syyllistämiseen liittyy se, kuinka me yrittämme laittaa sitä johonkin tietynlaiseen "muottiin", mitä kaikki "kehonhallintaan tähtäävät" jumppamenetelmät tekevät. Niiden negatiivinen viesti on: Sinun kehosi ei ole hyvä sellaisena kuin se on! Tämä ajaa meitä ponnistelemaan voimakkaammin ja aiheuttaa usein lisää kipua, eikä vähiten mentaalisella tasolla... Toisaalta, entisenä jooga- ja pilatesohjaajana, eli "ex-kehonhallinan opettajana" en ole lainkaan hämmästynyt siitä, että Alexander-tekniikan yksityistunneilleni on hakeutunut monia ihmisiä, jotka ovat kertoneet, kuinka heidän pyrkimyksensä päästä eroon selkä- ja niskakivuista kyseisten lajien kautta johti entistä kovempiin kipuihin. Voin kertoa, että he kokivat, että vasta Alexander-tekniikka auttoi heitä kipujen lievityksessä tai jopa niiden täydellisessä häviämisessä. Oletko sinä seuraava Alexander-tekniikan löytänyt ihminen, joka voi allekirjoittaa nämä tekniikkaa ylistävät sanani? Terveisin, Turo | ![]() Kuinka monta kertaa sinä olet kuullut kuntosalilla, jumpassa, joogassa, Pilates-tunnilla jne. ohjeen "Rinta rottingille ja leuka taakse. Keskivartalo tiukkana."? Miltä sinusta tuntui olla moisessa "paketissa"? Huomasitko, kuinka lihasten jännittäminen ja sen kautta kehosi pakottaminen "hyvään asentoon" teki mahdottomaksi luonnollisen hengitystapahtuman? Toisin sanoen, kuinka "kehonhallinnan" opettelemisesta voisi olla muka hyötyä arkielämän hyvinvoinnin kannalta, jos se häiritsee tuota tärkeintä elintoimintoamme? Voitko siis antaa kehosi hallita itse itseään ja ottaa rooli sen luonnollisen toiminnan tukijana opettelemalla Alexander-tekniikkaa? |
3 Comments
|
AuthorAlexander-opettaja Archives
February 2019
Categories
All
|