Alexander-tekniikka Turku
  • Tervetuloa!
  • Alexander-tekniikka
    • Miten Alexander-tekniikka liittyy kehonkäyttöön?
    • Kenelle Alexander-tekniikka sopii?
    • Palaute liittyen Alexander-tekniikkaan
  • Yksityistunnit
    • Mitä opit tunnilla?
    • Missä opetan?
    • Mitä maksaa?
    • Palaute yksityistunneista
  • Kurssit
  • Opettaja
  • Media
  • Blogi
  • Ota yhteyttä

Mene metsään!

29/7/2014

0 Comments

 
Rakastan luontoa ja sen takia katselen päivittäin metsää kotini ympärillä Mäntymäessä. Metsä inspiroi minua jopa etäältä, kotini ikkunan takaa, mutta minulla on tarve hakeutua metsän siimekseen myös kävely- tai juoksulenkille. Aika ajoin vietän metsässä myös pidempiä aikoja, sillä tein hiljan reilut kolme viikkoa kestäneen pyöräretken Pohjois-Suomessa ja Norjassa. En kokenut sen parasta antia olevan 1600 kilometrin polkemisen myötä kohonnut ruumiinkunto, vaan päivittäin 12-16 tuntia metsissä ja tuntureilla, sekä jokien, järvien ja Jäämeren rannalla viettämäni aika. 

Mikä metsässä ja luonnossa minua kiehtoo? Miksi hakeudun sinne uudestaan ja uudestaan, vaikka välillä saatan kastella vaatteeni rankkasateessa polkiessani läpimäräksi ja väristä sen seurauksena tuntikausia kylmästä kuin haavan lehti tuulessa? Tai vietän unettoman yön myrskyssä, kun norjalaisen tunturin rinteeseen laittamani telttani ultraohuet nylonkankaat pitävät sellaista meteliä, että on mahdotonta nukkua silmäystäkään edes korvatulpat korvissa? Mikä saa minut polkemaan jyrkkien mäkien yli kulkevaa tietä kävelyvauhdilla, kun voisin pyrkiä tehokkuuteen ja todeta, että autolla pääsisi eteenpäin paljon helpommin kuin polkupyörällä? Mikä vie minut takaisin metsään näiden koettelemusten jälkeen, vaikka moni muu ihminen jäisi ne koettuaan mieluummin oman kodin tarjoamaan suojaan ja lämpimään?

Uskon, että vastaus löytyy siitä tasapainosta ja täydellisyydestä, jonka metsässä joka kerta löydän kun pysähdyn ja katson metsää, joka on, kasvaa ja kukoistaa, vaikka kasvuolosuhteet eivät aina ole optimaaliset kaikille puille tai kasveille. Puut ja kasvit eivät valita, ne ovat ja keskittyvät olennaiseen eli antamaan oman fyysisen olemuksensa kautta ilmaisun sille elämänenergialle, joka erottaa ne vierelleen kuolleista lajitovereistaan. Toisin sanoen, ne eivät luo minkäänlaisia "uhritarinoita" siitä, kuinka joku toinen puu tai kasvi tuli eteen ja esti siten kasvun ja eteenpäin etenemisen. Ei, ne kohtaavat tilanteen kuin tilanteen ilman menneisyydestä mukana kannettuja tarinoita ja juuri siksi ah-niin-tarkoituksenmukaisesti ja mahdollisimman vähän energiaa käyttäen kuin mahdollista!

Metsässä oleminen muistuttaa minua siitä täysin rajattomasta tilasta sisälläni, joka On ja antaa, ilman mitään henkilökohtaisia ehtoja, tilan kaikelle sille ilmetä, mikä ilmenee. Myös kaikille niille ajatuksille, tunteille, mielikuville, muistoille ja suunnitelmille, joita rajallinen ihmismieleni joskus tuntuu olevan "liian täynnä". Puiden ja kasvien katveeseen pysähtyessä tuokin uskomus osoittautuu lopulta olevan vain ajatus, joka ei ole totta ja joka kulkee mieleni läpi kuin taivaan poikki kulkevan pilvi, joka ilmestyy esille ei-mistään ja katoaa ennemmin tai myöhemmin ei-mihinkään. Jääkö näistä pilvistä tai pilvirykelmistä mitään jälkeä mielen taivaalle? Ei jää, jos annamme ajatusten tulla ja mennä vapaasti, emmekä "tartu" niihin uskomalla niiden sisältöä ja ylläpitämällä tuota uskoamme mentaalisen ponnistelun kautta, sillä sitähän "uskominen" pohjimmiltaan on...

Kyllä, metsässä esille kumpuavassa luonnollisessa älykkyydessä kaikki mielessäni kuviteltu ja "todeksi" uskottu osoittautuu vain kyseenalaistamatta jääneeksi ajatukseksi ja siten jäljelle jää vain se, mikä On ennen kuin mieleni on ehtinyt luomaan mitään tulkintaa, käsitystä tai uskomusta todellisuudesta. Tuolla hetkellä minä vain Olen, eikä minun tarvitse silloin tehdä mitään ollakseni "jonkinlainen" eli "joku muu" tai "jotain muuta" kuin luonnollisesti Olen, juuri tässä ja nyt!

Miten on sinun laitasi, koetko sinä, että joku muu asia tässä maailmassa voisi olla kiehtovampaa ja nautittavampaa kuin kokea tämä Olemisen ihme? Jos et tiedä vastausta, suosittelen sinulle, että menet metsään etsimään sitä ja jos sieltä takaisin tullessa vielä koet jonkun keho-mieleesi liittyvän asian vaivaavan niin ota yhteyttä ja kysy, miten voin auttaa sinua Alexander-tekniikan avulla.

Terveisin, Turo
Picture
Metsässä puita katsellessa tajuaa sen, että vaikka mikään ei menisi omien suunnitelmien mukaan, se jättää meille kuitenkin mahdollisuuden kasvaa ja edetä sitä kohti minne ikinä olemmekin menossa, jos vain käytämme hieman luovuuttamme...
0 Comments

Kivunhalintaa

30/9/2013

4 Comments

 
Ihan suoraan sanottuna, en pidä termistä "kivunhallinta", jonka lääkärit, lääketeollisuuden komppaamana, ovat lanseeranneet kieleemme. Miksi? Lähinnä siksi, että tuo termi on minusta perin juurin negatiivinen, koska se näyttää sisältävän ajatuksen siitä, että kipu 1) kuuluu elämään, jonka takia siitä 2) on mahdotonta päästä eroon ja siksi sitä 3) pitää yrittää "hallita" lääkkeiden avulla. Kuten tiedämme, maailmanlaajuisesti satojen, tuhansien, ellei kymmenientuhansien miljardien eurojen arvoinen kipulääketeollisuus elää ja voi hyvin tämän ajatteluumme liittyvän aivopesun tuloksena...

Tämän aivopesun menestys perustuu, minun nähdäkseni, siihen, että me suhtaudumme kipuun negatiivisesti. Sillä miksi me muuten haluamme kivun tuntemuksesta eroon mahdollisimman nopeasti? Eikö se osoita meille myös sen, kuinka me koemme olevamme "kivun uhreja" ja pesemme siten kätemme vastuusta sen suhteen, että meidän oma ei-kehoystävällinen toimintamme on ehkä suurin syy siihen, miksi kipu on tullut esille? Eikö totta, että jos me olisimme valmiita luopumaan tuosta "uhrina" esiintymisestämme ja ottaisimme sitä kautta täyden vastuun kokemastamme kivusta, me saattaisimme jopa kiinnostua kivusta ja sen tutkimisesta kuin ympäröivää maailmaa tutkiva utelias lapsi konsanaan?

Niin, miten olisi tällainen ehdottamani kaltainen näkökulman muutos? Olisitko sinä valmis luopumaan tuosta "kivunhallintaan" liittyvästä negatiivisesta uskomusjärjestelmästä ja valmis koittamaan vaihteeksi "kivunhalintaa"? Minulla itselläni ei ole lapsia, mutta tiedän kuitenkin sen verran, että jos lapsi on ns. hankalalla päällä, hänellä on siihen omat syynsä, vaikka hänen vanhempansa eivät niitä näkisikään. Näiden lapsen käytöksen takana olevien syiden näkemistä ei kuitenkaan helpota se, että lapsi leimataan "hankalaksi".

Ei, nuo lapsen "hankaluuden" syyt tulevat nähdyksi vain sitä kautta, että lapsi kohdataan ymmärryksellä ja usein se kaikista tehokkain keino on mennä lähelle ja halata lasta, sekä kysyä lempeästi, "Voisitko kertoa, mikä sinua vaivaa?" Jos lapsen luottamus vanhempaansa on kunnossa, tämänkaltainen "hankalan lapsen" lähestyminen johtaa yleensä nopeasti siihen, että tilanteeseen liittynyt hankaluus ja "henkilökohtaisuus" häviää kuin sormia napsauttamalla. Tämä mahdollistaa uusien toimintamallien löytymisen ja sen, että vastaanvanlaiset hankaluudet kohdataan jatkossa harvemmin. Tai sitten niitä kohdataan ihan yhtä paljon, mutta suuremmalla ymmärryksellä, mitä kautta nuo tilanteet eivät ehkä täytä enää "ongelman" kriteerejä.  

Jos siis koet kipua, älä lähde tekemään siitä "henkilökohtaista" ajattelemalla, että kipua 1) "ei pitäisi olla olemassa" ja sinun 2) "ei pitäisi kokea kipua", jos todellisuus on kuitenkin se, että kipu on olemassa ja sinä koet sen. Ole siis "ihan oikeasti aikuinen" ja kohtaa oma kehosi kuin se olisi lapsi, jota ei ole vielä kohdattu ymmärryksellä ja joka siksi käyttäytyy "hankalasti".

Löydettyäsi kyvyn hyväksyä tämänhetkinen tilanteesi kivun kanssa olet tullut tilaan, jossa olet valmis tulemaan Alexander-tunneille, joiden aikana kokemasi kipu saattaa hävitä kuin itsestään, kun opit olemaan ja liikkumaan tavalla, joka tukee kehosi optimaalista toimintaa. Näin kävi minun jooga- ja pilatesharjoitusten provosoimille alaselkäkivuilleni, kun löysin Alexander-tekniikan 1999. Tämän takia minusta tuli muuten entinen jooga- ja Pilates-ohjaaja, sekä nykyinen Alexander-tekniikan opettaja!  :-D

Terveisin, Turo
Picture
Tuki- ja liikuntaelinsairaudet ovat nykyisin niin yleisiä, että me näytämme uskovan kollektiivisesti, että "Kipu kuuluu elämään" ja että "Kärsimys on väistämätöntä ja siihen pitää tottua." Olen tämän asian suhteen täysin eri linjoilla, eli viestini sinulle on: Sinä voit vaikuttaa omaan hyvinvointiisi, eikä sinun tarvitse välttämättä kärsiä kivuista. Tämä vaatii sinulta halua oppia, kuinka kohdata kipu ilman ajatusta siitä, että "Minun ei pitäisi kokea kipua!" Miksi ajatella noin, jos todellisuus on, että sinä koet kipua? Miksi sotia todellisuutta vastaan, jos voit ottaa sen vastaan sellaisena kuin se, eli olla tekemättä kivusta "henkilökohtaista"? Tämän kivun kohtaaminen ei-henkilökohtaisella tavalla on ratkaiseva askel kohti sitä, että sinä voit tutkia kipua ja ymmärtää, miten toimimalla olet mahdollisesti aiheuttanut esim. kivun niskassa tai selässä. Useimmiten kipu ilmenee, koska sinä olet käyttänyt kehoasi epätarkoituksenmukaisella tavalla. Kipu on siis kehosi hätähuuto, joka sinun on hyvä kuulla ja oppia käyttämään kehoasi siten, että kivulla ei ole syytä tulla esille.
4 Comments

Ajatuksenjuoksua: Osa 2/2

27/8/2013

0 Comments

 
Tapasin taannoin erään juoksijan Paavo Nurmi -stadionilla, jolle kerroin siitä, kuinka Alexander-tekniikan yksityistunnit voisivat auttaa häntä parantamaan hänen juoksutekniikkaansa. En tiedä, puhuinko aiheesta niin innostuneesti, että aloin kuulostamaan jonkinlaiselta "matkasaarnaajalta", koska hän kysyi minulta jossain vaiheessa keskusteluamme, että "Onko tässä jotain uskonnollista?" Naurahdin ja vastasin itseironisesti, että "Ei. Miksi kysyit? Muistuttiko tämä ei-suomalainen tapani lähestyä vierasta ihmistä siitä, kuinka Jehovan todistajat tulevat ja tarjoavat meille juttuseuraa?" Hän naurahti tälle vitsilleni, rentoutui ja totesi, että "Ei, mutta pitäähän tällaiset asiat tarkistaa."

Myöhemmin kotona tajusin, että täysin totuudenmukainen vastaus tuohon kysymykseen "Onko tässä jotain uskonnollista?" olisi ollut, että "Kyllä on, sillä minä olen kokenut omakohtaisesti Alexander-tekniikan voiman sen suhteen, kuinka se voi auttaa meidän keho-mieltämme voimaan hyvin, ja siksi minä uskon, että se voisi auttaa sinuakin."

Toisaalta, olen opiskellut viimeisen 7-8 kuukauden aikana noin 400 tuntia The Work -menetelmää ja oivaltanut, kuinka KAIKKI ihmisten välinen kommunikointi ja kanssakäyminen on "uskonnollista." Tarkoitan tällä sitä, että me puhumme toisillemme ja kuuntelemme toisiamme AINA siltä pohjalta, mitä me 1) uskomme tai 2) emme usko olevan "totta".

Tämä on samanaikaisesti sekä henkilökohtainen, että kollektiivinen uskonlahkomme, johon ei tarvita Jeesusta, Muhammadia, Shivaa tai Buddhaa. Ei, siihen rooliin riittää "minä", joka uskoo olevansa "jotain", "joku" tai "jonkinlainen". Tämä omaa olemistamme rajoittava universaali uskonto ja sen 1. opinkappale "Minä" ja 2. opinkappele "Minä olen..." johtavat meidät vääjäämättä tilanteeseen, jossa meidän valtavaan verbaalis-visuaaliseen luovuuteen kykenevä mielemme tarjoaa meille kymmeniä, satoja, tuhansia määreitä/määritelmiä, jotka vastaavat kysymyksiin "Mitä?", "Mikä? ja "Millainen?"

Miten sinä määrittelet itsesi? Positiivisesti, neutraalisti, vai negatiivisesti? Onko sinulla esim. tapana ajatella tai sanoa ääneen, että "Minä olen niin jäykkä" tai "Minä olen ollut jäykkä jo lapsesta asti", kuten jotkut Alexander-tunneilleni tulevat ihmiset tekevät? Jokainen meistä lienee tajunnut sen, että "Minä olen..." -lauseen täydentäminen erilaisilla "negatiivisilla määreillä" tuottaa "negatiivisia kokemuksia"? Niin, onko sinulla tapana toistaa tuollaisia negatiivisia ajatuksia mielessäsi siitä huolimatta, että se ei tee hyvää sinun yleiselle hyvinvoinnillesi? 

Jos teet, niin tiedä, että olet tervetullut Alexander-tunneille, jotka tarjoavat sinulle mahdollisuuden tutkia mahdollisuutta vapautua ajatuksista, käsityksistä ja uskomuksista, jotka rajoittavat omaa vapauttasi ja sitä kautta kehoasi, liikkumistasi ja hyvinvointiasi. Mikä parasta: sinun ei oikeastaan tarvitse "tehdä" mitään vapautuaksesi, sillä kyse on pohjimmiltaan "ei-tekemisestä". Tämä "ei-tekemiseen liittyvä ei-teko", jota me Alexander-opettajat kutsumme inhiboinniksi vapauttaa meidät niistä rajoitteista, jotka olemme luoneet oman ajattelumme kautta ja siten keho-mielemme vapautuu toimimaan entistä luonnollisemmalla ja tasapainoisemmalla tavalla.

Tervetuloa kokemaan tämä kanssani Alexander-tunneilla!

Terveisin, Turo
Picture
Maailmassa on vain yksi uskonto, jonka harjoittajia me kaikki olemme. Tämä uskonto alkaa ajatuksesta "minä", josta se kasvaa muotoon "Minä olen..." Tämä ajatuskulku johtaa stressiin viimeistään siinä vaiheessa, kun liitämme tuohon lauseeseen jonkinlaisen määreen, joka rajaa oman pohjimmiltaan rajattoman, vapaan ja elävän laatumme "jonkinlaiseksi". Tätä mielen vankilassa harjoitettua uskontoa kutsutaan myös "stressiksi", mutta onneksi siitä on mahdollista vapautua, jos me vain löydämme motivaation tutkia, kuinka voimme olla vapaita omista stressaavista ajatuksistamme!
0 Comments

Unelmieni jakkara 2.0

3/7/2013

0 Comments

 
Kirjoitin vuosi sitten blogiartikkelin "Unelmieni jakkara". Tuo kehoystävällistä istumista ja erästä siihen sopivaa istuinta käsitellyt blogiartikkeli on edelleen yksi blogini pidetyimpiä kirjoituksiani. En usko, että se olisi merkki siitä, että istuminen varsinaisesti kiinnostaisi ketään, vaan että se on aktiviteetti, joka yhdistää meitä kaikkia. Useimmat meistä kokevat sen joko "haasteeksi" tai "ongelmaksi" kehomme hyvinvoinnin kannalta. Monet meistä ajattelevat, että "Istuminen ei tee hyvää selälle", "Minulla on huono työtuoli", "Minä istun liian pitkiä aikoja kerrallaan" ja "Minä en osaa istua kunnolla."

Kaikki nämä ajatukset ovat luonnollisesti totta, tai ainakin ne tulevat todeksi tai toden tuntuisiksi, kun ajattelemme noita ajatuksia uudestaan ja uudestaan omassa mielessämme! Totuus saattaa olla siis jotain ihan muuta, kuin omat ajatuksemme, joista me pidämme kiinni ja joita me pidämme totuutena. En ole kuitenkaan vielä kohdannut yhtään harhakäsitystä, jota Alexander-tekniikka, Itsetutkimus tai Elämä ei olisi osoittanut harhakäsitykseksi...

Näin kävi myös sen harhaluuloni suhteen, että olisin löytänyt vuosi sitten Internetin kautta Fiskarsista "täydellisen kolmijalkaisen jakkaran". Jouduin nimittäin myöntämään viime viikolla käsityöläismarkkinoilla käydessäni, että olin ollut väärässä. Onni onnettomuudessa oli se, että olen harjoittanut tietoista väärässä olemisen taitoa jo yli 20 vuotta ja olin siten "onnellisesti väärässä", sekä myös "onnesta vääränä", kun tulin löytäneeksi muotoilija-puuseppä Arto Halmetojan markkinaputiikista Minimi-jakkaran. Nimesin tämän jakkaran muutaman minuutin tutkimisen jälkeen olevan "Unelmieni jakkara 2.0". Tässä kohtaa olisin voinut ihan hyvin kyllä huutaa toisella puolella jokea pidettyjen Keskiaikaismarkkinoiden hengessä, että "Unelmieni jakkara on kuollut, eläköön Unelmieni jakkara!"

Todellakin, jakkaran Minimi-nimestä huolimatta tämä satulatuolityyppinen puinen jakkara on Maksimi, mitä tulee 1) istumamukavuuteen, 2) ulkonäköön, 3) puusepäntyön laatuun, sekä 4) edullisen hankintahinnan suhteen. Tämä Unelmieni jakkara 2.0 maksaa jakkaran korkeudesta ja materiaalista riippuen (koivu, tervaleppä, jalava, saarni ja tammi) vain 165-225 euroa, siinä missä Fiskarsista ostamani Unelmieni jakkara 1.0 maksoi peräti 280-320 euroa.

Syy, minkä takia suosittelen sinua ostamaan Arto Halmetojan Minimi-jakkaran liittyy siihen, että tämä Unelmieni jakkara 2.0 on muotoilultaan paremmin anatomiaamme vastaava kuin Unelmieni jakkara 1.0. Minimi-jakkaran istuimen muoto on nimittäin 1) merkittävästi kapeampi, 2) sisäänpäin kaareva ja 3) reiden yläosien sisäpintaa vasten tuleva istuinosan reuna on pyöristetty kunnolla, jonka ansiosta 4) tuoli myötäilee istujan lantion ja reiden muotoja. Tämän ansiosta Minimi-jakkara ei aiheuta tarpeetonta painetta tai rajoitetta alaraajojen verenkierron kannalta. Tämä on erityisen tärkeä asia, jos aiot istua tällä jakkaralla pidempään, ja miksipä et niin tekisi, sillä tällä jakkaralla on ilo istua! Tosin, istumistakin suurempi ilo on silti ihan vain katsella tätä Minimi-jakkaraa, sillä Arto Halmetojan muotoilun ja puusepäntaitojen kädenjälki on suorastaan silmiä hivelevää!

Terveisin, Turo

PS. Kannattaa lukea myös aiemmin julkaisemani blogiartikkelit Unelmieni jakkara ja Hyppää satulaan! Löydät niistä lisää tietoa istumisesta, selän kannalta optimaalista istuma-asentoa havainnollistavan kuvan, sekä näkemyksiäni tavallisista työtuoleista. Jos aiot ostaa Minimi-jakkaran on tärkeää, että valitset itsellesi oikean korkuisen jakkaran, jotta reisiluun ja ylävartalon kulman on määrä asettua 120-130 asteen tienoille.Tämä kulma löytyy varsin hyvin, jos 150-160 cm henkilö valitsee 45-50 cm jakkaran, 160-170 cm henkilö 50-55 cm jakkaran, 170-180 cm henkilö 55-60 cm jakkaran ja 180-190 cm henkilö 60-70 cm jakkaran. Jos sinulla on kuitenkin lyhyet jalat ja pitkä selkä valitse matalampi jakkara, ja vastaavasti jos jalkasi taasen ovat pitkät ja selkäsi lyhyt valitse korkeampi jakkara kuin edellä listasin. Jos asut Turussa tai lähiseudulla niin toivotan sinut lämpimästi tervetulleeksi Minimi-jakkaran "sovitukseen" luokseni.
Picture
Minimi-jakkara on loistava valinta niska- tai selkäkivuista kärsivälle ihmiselle. Tämä hyöty löytyy, kun istuminen tapahtuu satulatuolityyppisesti. Toisin sanoen, istu siten, että yksi jakkaran jaloista jää jalkojesi väliin. Näin lantio pääsee asettumaan luonnolliseen pystyasentoon ja kehosi paino lepää vain istuinluiden päällä, ei siis reisien päällä, kuten tavallisella tuolilla istuessa.
Picture
Jakkaran istuinosan reuna on sisäänpäin kaareva ja kunnolla pyöristetty. Tämän ansiosta Minimi-jakkaran istuinosan reuna ei aiheuta turhaa painetta reiden yläosia vasten, eikä tule luomaa rajoitetta alaraajojen verenkierron suhteen. Kolmijalkaisen rakenteensa ansiosta Minimi-jakkarat on helppo pinota ja säilyttää seuraavaa käyttökertaa varten.
0 Comments

    Author

    Alexander-opettaja
    Turo Vuorenpuro
    Turku, FINLAND


    RSS Feed

    Archives

    February 2019
    September 2018
    September 2017
    March 2017
    January 2017
    August 2015
    July 2015
    June 2015
    May 2015
    April 2015
    March 2015
    February 2015
    January 2015
    December 2014
    November 2014
    October 2014
    September 2014
    August 2014
    July 2014
    June 2014
    May 2014
    April 2014
    March 2014
    February 2014
    January 2014
    December 2013
    November 2013
    October 2013
    September 2013
    August 2013
    July 2013
    June 2013
    May 2013
    April 2013
    March 2013
    February 2013
    January 2013
    December 2012
    November 2012
    October 2012
    September 2012
    August 2012
    July 2012
    June 2012
    May 2012

    Categories

    All
    Aamuset
    Ajattelu Käsitykset Uskomukset Kyseenalaistaminen
    Ajattelu Käsitykset Uskomukset Kyseenalaistaminen
    Ajattelu Käsitykset Uskomukset Kyseenalaistaminen
    Ajattelutyö
    Aktiivisuusranneke
    Alaselkäkipu
    Alaselkäkipu
    Albert Einstein
    Aleksandertekniikka
    Alexander Tekniikan Kurssit Turku
    Alexander-tekniikan Kurssit Turku
    Alexander Tekniikan Yksityistunnit
    Alexander-tekniikan Yksityistunnit
    Alexander Tekniikan Yksityistunnit Turku
    Alexander-tekniikan Yksityistunnit Turku
    Alexandertekniikka
    Alexander Tekniikka
    Alexander-tekniikka
    Alexander Tekniikka Blog Terveys Hyvinvointi
    Alexander-tekniikka Blog Terveys Hyvinvointi
    Alexandertekniikkaturku
    Barefoot Shoes
    Body Map
    Burger King Turku
    Byron Katie The Work
    Cheryl Cole
    Descartes
    Epätäydellisyys
    Epätäydellisyys
    Faulty Sensory Appreciation
    F.m. Alexander
    Freud
    Funktionaalinen Harjoittelu
    Garmin Vivofit
    Halonen
    Häpeä Pelko Ahdistus Masennus
    H. C. Andersen
    Hengitys
    Hesburger Turku
    Hyväksyvä Läsnäolo
    Hyvä Ryhti
    Hyvä Ryhti
    Hyvinvointi
    Intersport Mainos
    Itsetutkimus
    Jaksaminen
    Jalkaterän Kiputilat
    Jalkaterän Kiputilat
    Jooga
    Joulu
    Jumissa
    Juoksentelu
    Juoksutekniikka
    Kärsimys Ja Vapautuminen
    Kärsimys Ja Vapautuminen
    Kartta
    Kehonkartta
    Kehontuntemus
    Keisarin Uudet Vaatteet
    Kipu
    Kivunhallinta
    Kolmijalkainen Jakkara
    Kompassi
    Kuluma
    Läsnäolo
    Läsnäolo
    Lenkkipolku
    Liikkuvuuden Säilyttäminen
    Liikkuvuus
    Lonkkakipu
    Luonnollinen
    Luonnollinen Kehonkäyttö
    Luonnollinen Kehonkäyttö
    Luonnollinen Tekniikka
    Luonnollinen Tila
    Luonnollisuus
    Maratonjuoksu
    Maratoonari
    Marja Putkisto
    McDonals's Turku
    Method Putkisto Pilates
    Metsä
    Mielikuva
    Mielikuvat
    Morrison's Turku
    Muotoilija Puuseppä Arto Halmetoja
    Nalle Puh Ja Tao
    Negatiivinen Asenne
    Nilkkakipu
    Niska Jumissa
    Niskakipu
    Niskan Ja Hartioiden Lihakset
    Niskan Kuluma
    Nivelpintojen Kuluma
    Nivelrikko
    Nykyhetki
    Oikea Hengitystekniikka
    Oleminen
    Onnellisuus
    Oppiminen
    Paavo Nurmi
    Paavo Nurmi Marathon
    Paavo Nurmi Stadion
    Päiväni Murmelina Elokuva
    Paljasjalkajuoksu
    Paljasjalkakengät
    Paljasjalkakengät
    Perfektionismi
    Pianisti
    Pilates
    Polvikipu
    Ponnistelu
    Pyöräily
    Pyöräilykoulu
    Pyöräilytekniikka
    Pyöräretki
    Pystyasento
    Rasitusvamma
    Scandinavian Outdoor Store
    Seisoma-asento
    Selkäkipu
    Selkä Suorassa
    Selkä Suorassa
    Stressi
    Stressinhallinta
    Suunnistaja
    Taiji Zhang Fang
    Tässä Ja Nyt
    Tässä Ja Nyt
    Täydellinen Elämä
    Täydellinen Elämä
    Täydellisyys
    Täydellisyys
    Tehokkuus
    Terveys Hyvinvointi
    The Flying Finn
    The Work
    Todellisuus
    Toiminnallinen Harjoittelu
    Triathlon
    Tunteet
    Turkulainen
    Turun Keskiaikaismarkkinat
    Työhyvinvointi
    Työssä Jaksaminen
    Tyytymättömyys
    Uiminen
    Uinti
    Uskominen
    Uskomukset
    Uskomus
    Vapaus
    Vapautuminen
    Vastustaminen
    Ville Ritola
    Vivobarefoot Kengät
    Vivobarefoot Kengät