Happy Now Here!

Myönnän, että olin vuosien ajan joulun viettoa vastustava mies. Tähän perinteeksi muodostuneeseen joulun vastustamiseen kuului myös joulun ja uuden vuoden "toivotteluiden" vastaisuus. Kyse oli siitä, että koin Suomen olevan maa, jossa tuollaiset lämminhenkiset toivottelut olivat arkielämän näkökulmasta katsottuna "epänormaalia". Koin joulun ja uuden vuoden toivottelut aivan eri tavoin Italiassa, jossa asuin vajaan vuoden kymmenisen vuotta sitten. Kaikenlainen "hyvään elämään" liittyvä toivottelu oli italialaisille osa jokapäiväistä kanssakäymistä ja sitä kautta minun silmissäni "normaalia".

Sain tähän joulun ja uuden vuoden toivotteluihin liittyvään asiaan uuden näkökulman joulun alla, kun kuuntelin Internetin kautta erästä itsetuntemuksen opettajaa, joka sanoi: I won't wish you "Happy New Year", but "Happy Now Here". Suupieleni suuntautuivat välittömästi kohti korvia, sillä olen puhunut monille Alexander-tekniikan yksityisoppilaille ja kurssilaisille siitä, että onnellisuus löytyy tästä hetkestä ja siitä, että hyväksymme sen tilanteen, missä olemme juuri nyt. Mistä muualta onnellisuus voisi löytyä kuin tästä hetkestä? Mitä muuta muka on tarjolla kuin tämä hetki ja mitä se tarjoaa meille?

Kuten tiedämme, me puhumme "menneestä", "nykyhetkestä" ja "tulevaisuudesta" ja niin tehdessämme me luomme mielikuvan siitä, että ne olisivat "olemassa" ja siten "totta". Mutta ovatko ne olemassa? Voitko näyttää minulle, missä ne ovat tai missä ne sijaitsevat? Kyllä vain, ne eivät "ole" tai "sijaitse" missään muualla kuin omassa mielikuvituksessamme!

Me siis luomme "ajan" käsitteen oman ajattelumme kautta ja harjoitamme siten täysin kuvitteellista "aikamatkailua" omassa mielessämme samanaikaisesti kun elämä ja kehomme on vain tässä ja nyt. Aina. Tämä lienee selvä meille kaikille, mutta siitä huolimatta me yritämme "poistua" tästä hetkestä projisoimalla itsemme kuvitteelliseen "tulevaisuuteen".

Tämä tapahtuu esimerkiksi toivomalla, haluamalla, vaatimalla ja odottamalla elämän olevan jotain "muuta", jotain "parempaa", jotain "enemmän" kuin se on juuri nyt. Tämä on mentaalinen ansa, jonka me itse luomme. Sen hinta on, että me emme koe olevamme "läsnä" ja "onnellisia". Usein me emme kuitenkaan näe, kuinka me olemme itse aiheuttaneet oman tyytymättömyytemme elämässä tämän "sitten kun" -tyyppisen ajattelumme kautta.   

Eikä tässä kaikki. Joka ikinen kerta kun me yritämme "poistua" tästä hetkestä, me ponnistellemme mentaalisella tasolla ja luomme siten tarpeetonta lihasjännitystä kehossamme. Tämä lihasten jännittyminen aiheuttaa sen, että "lyhenevässä tilassa" olevat lihakset vetävät luut ja nikamat lähemmäksi toisiaan, joka liittyy siihen, että ne kiinnittyvät aina molemmille puolille kahden luun muodostamaa niveltä. Tästä lihaksen lyhenemisestä seuraa, että "nivel", eli "tila luiden välissä" vähenee ja siten nivelen liikelaajuus joko vähenee tai häviää tyystin. Se tarkoittaa myös sitä, että me luomme turhan lihasjännityksen kautta painetta niveliimme, joka johtaa usein kipuun.

Toisin sanoen, jos sinä suuntaat itsesi pois tästä hetkestä, sinä et voi olla onnellinen, ja kuten sanottu, on hyvin mahdollista, että sinä tulet kärsimään kivusta myös kehollisella tasolla, eli et pelkästään mielessäsi. Näe siis oman ajattelukykysi sinulle antama voima ja kuinka se muokkaa sinun kokemuksesi elämästä. Tervetuloa tutkimaan tätä asiaa Alexander-tunneille, jos olet kiinnostunut oppimaan, kuinka voit olla onnellinen tässä ja nyt!     
    
Terveisin, Turo

Kannattaisiko meidän muistuttaa toisiamme olemaan onnellisia siitä, mitä me koemme tässä ja nyt? Sen sijaan, että toivomme toistemme olevan onnellisia uutena vuonna, eli joskus tulevaisuudessa? Mitä tulevaisuus ylipäätään on? Mihin me oikein viittaamme, kun puhumme tulevaisuudesta? Eikö tulevaisuus ole vain mielen luoma käsite, joka viittaa seuraavaan nykyhetkeen ja on sitä kautta edelleen nykyhetki? Huomaatko, kuinka me emme voi siis koskaan poistua nykyhetkestä, vaikka me yritämme niin kovasti tehdä sitä kuvitellessamme, miltä elämän pitäisi näyttää ja kontrolloidessamme siten omaa elämäämme! Mitä olisi elämä ilman tulevaisuutta ja siihen liittyvää kontrollointia? Elämää ilman pelkoa sen suhteen, miten elämä kulloinkin ilmenee? Onnellisempaa kuin nyt, vai jopa täysin onnellista?