Kutsu ei-tietämiseen

Sain taannoin eräältä Alexander-tekniikan yksityistunneilla käyvältä oppilaaltani lainaan englanninkielisen "The Tao of Pooh" -kirjan (suom. Nalle Puh ja Tao). Pidin tästä kirjasta paljon, vastaan tuli muun muuassa tämä Nalle Puhin ja Nasun välinen dialogi, joka kulki suomennettuna näin... 
​
”Kani on älykäs.”, sanoi Nalle Puh mietteliäästi.
"Kyllä,", sanoi Nasu, "Kani on älykäs."
"Ja hänellä on Aivot."
"Kyllä,", sanoi Nasu, "Kanilla on Aivot."
He olivat pitkään hiljaa. 
”Luulen,”, sanoi Nalle Puh, ”että siksi hän ei koskaan ymmärrä mitään.”

Olen Nalle Puhin kanssa täysin samaa mieltä, että "ymmärtämisen suurin este" on se, että me kuvittelemme "tietävämme" jotain, vaikkapa syyn johonkin psyko-fyysiseen oireeseemme. Tähän asiaan liittyen voin kertoa, että olen tavannyt Alexander-tekniikan opettajan työssäni todennäköisesti kymmeniä ihmisiä, jotka ovat kertoneet oman selkäkipunsa syyksi, että "Minulla on huono työtuoli." 

Tämän tarinan kuuleminen jaksaa hämmästyttää minua, sillä jos se olisi totta, eikö se tarkoittaisi sitä, että heidän selkäkipunsa häviäisivät vain työtuolia vaihtamalla? Miksi siis tulla enää tapaamaan Alexander-tekniikan opettajaa? Vielä hämmästyttävämpää on se, että jotkut näistä ihmisistä ovat vaihtaneet työtuolia jopa 4-5 kertaa ilman, että sillä olisi ollut mitään vaikutusta heidän selkäkipuunsa, ja siitä huolimatta, he ovat uskovat edelleen tuohon tarinaan minut tavatessaan!

Tällaisessa tilanteessa, jossa luokseni tullut ihminen kertoo "tietävänsä", minkä takia hän kokee jonkun psyko-somaattisen oireen, vaikkapa selkäkipua, minun tehtäväni on 1) kyseenalaistaa tuo "tietäminen" ja 2) kutsua hänet sitä kautta "ei-tietämiseen", sekä 3) vakuuttaa hänelle, että hänen ei tarvitse "ymmärtää" mitään. Sillä, kuinka minä voisin auttaa tuota ihmistä hänen kipuoireensa tutkimisen ja ymmärtämisen suhteen, jos hän on tuollaisessa jäykässä "tietämisen tilassa", eikä ole siten avoin näkemään asioita uudella tavalla, sekä näe sitä kautta todellisia syitä tuon kipuoireen ilmenemiselle?

Kyllä, juuri tämänkaltaisen "tietämisen" kautta me tulemme lukinneeksi itsemme "tietämisen vankilaan", emmekä näe noiden mentaalisten muurien ulkopuolelle, jotka ylläpitävät erilaisten psyko-somaattisten oireiden ilmenemistä. Tämä aina kiireisen ja siksi niin nopeita, pinnallisia ja älyllisiä tulkintoja tekevän Kanin edustama "tietäminen" ei siis palvele omaa hyvinvointiamme, ja vielä vähemmän sitä, että voisimme kokea olevamme yhtä yksinkertaisia, vapaita ja onnellisia elämässämme kuin Nalle Puh.

Tämän takia minä opetan luokseni tuleville ihmisille "pysähtymistä", "ei-tekemistä", "luonnollista olemista" ja "ei-tietämistä", joka sallii "ymmärryksen" tapahtua ihan itsekseen. Siis ilman minkäänlaista ponnistelua ja "ponnistelijaa", joka "yrittää ymmärtää", mutta "ei koskaan ymmärrä mitään" kuten Nalle Puh asian osuvasti ilmaisi.

Lopuksi, jos haluat kuitenkin välttämättä tietää jotain niin tiedä, että elämä on pohjimmiltaan ihan yksinkertaista, mutta niin kauan kuin sinä kuvittelet sen olevan monimutkaista elät kuin kiireinen Kani, ellet peräti kuin ahne Aasi, joka juoksee porkkanoiden perässä, etkä ehdi sen takia maistamaan tämän elämän yksinkertaista, ihmeellistä, makeaa ja hunajaista makua kuin Nalle Puh!

Terveisin,
Turo

Tämä Benjamin Hoffin mainio The Tao of Pooh -kirja käsittelee juuri niitä samoja "luonnollisuuden periaatteita", joita me tutkimme Alexander-tekniikan kautta oman arkisen olemisen, ajattelun ja toimintamme keskellä.