Tuki- ja liikuntaelinsairaudet ovat kansantauti tässä maassa, jonka kansa tunnetaan sotahistoriansa takia "sisukkaana" ja "perääntamattomana". Mutta voisiko olla, että tuohon "ponnisteluun", "paikoillaan pysymiseen" ja "jäykkyyteen" viittaavien luonteenlaatujen takia me kaikki lienemme tunnistaneet jossain vaiheessa elämäämme tuki- ja liikuntaelimiin liittyvän kivun kehossamme? Ehkä sisuukkuus ja peräänantamattomuus eivät olekaan "hyveitä", vaan epätarkoituksenmukaisia toimintamalleja, jotka aiheuttavat meille turhaa kipua?

Oletko muuten koskaan tullut miettineeksi, miten me yleisesti ottaen suhtaudumme kipuun? Näyttää siltä, että kipu "ei voisi vähemmän kiinnostaa" meitä, siksi me haluamme siitä eroon mahdollisimman nopeasti. Tämä johtaa siihen, että emme voi oppia ymmärtämään kivun alkuperää, joka pyritään peittämään samantien särkylääkkeillä. Kivunhallinnan "kakkosratkaisuksi" on tarjottu jo vuosien ajan "kehonhallintaa".

Samana päivänä kun Aamuset julkaisi artikkelin kehonhallinnan ajatusta kyseenalaistavasta Alexander-tekniikasta, Turkulainen julkaisi puolestaan artikkelin, jossa kerrottiin eräästä Suomessa kehitetystä keppijumppaan ja keskivartaloharjoitteisiin perustuvasta jumppamenetelmästä, joka "tähtää parempaan kehonhallintaan". Tätä lajia testanneelle toimittajalle annettiin kehoitus, "Rinta rottingille ja leuka taakse. Keskivartalo tiukkana." Tämä ohje herätti minussa kauhistusta, sillä miten moisessa "paketissa" on muka mahdollista antaa rintakehän ja selän lihasten olla vapaat ja sallia siten hengityksen tapahtua luonnollisesti?   

Tämä kehonhallintaan liittyvien menetelmien laaja tarjonta kertoo meille siitä, kuinka tehokkaasti meidät on aivopesty ajattelemaan, että meidän pitäisi "hallita" kehoamme ja kipua, sekä "tehdä enemmän". Haluan siksi korostaa, että Alexander-tekniikassa ei ole siis kyse "kehonhallinnasta", vaan siitä, että me opimme ymmärtämään kehoamme ja sallimme sen hallita itse itseään!

Meidän ei siis tarvitse "hallita" kehoamme, eikä toisaalta "pitää kehoa pystyssä", kuten useimmat Alexander-tunneille tulevat ihmiset luulevat. Tämän kehonhallintaan ajatukseen liittyvän aivopesun takia minä tapaan työni kautta sangen jäykän oloisia ihmisiä, mutta tuo jäykkyys sulaa usein jopa minuuteissa, kun me kyseenalaistamme tuon uskomuksen kehonhallinnan tarpeellisuudesta. 

Alexander-tekniikan oppimisessa on pitkälti kysymys luottamuksen löytämisestä oman kehomme älykkyyttä kohtaan, jonka menetimme kokiessamme kipua kehossamme. Me siis uskoimme, että keho ei ole "älykäs", jos se ilmentää kipua. Kyse oli vain viattomasta väärinkäsityksestä, eli me emme tajunneet, että kipu ei noussut esille sen takia, että keho olisi "pettänyt" meidät tai tehnyt jotain "väärin", vaan siitä, että me pakotimme kehomme johonkin, mihin sitä ei ollut tarkoitettu. Kehomme on siis "viaton", vaikka se ilmentäisi kipua. Samalla tavalla mekin olemme viattomia, varsinkin kun olemme lakanneet syyttämästä kehoamme siitä kivusta, jota mahdollisesti koemme!

Tähän kehomme syyllistämiseen liittyy se, kuinka me yrittämme laittaa sitä johonkin tietynlaiseen "muottiin", mitä kaikki "kehonhallintaan tähtäävät" jumppamenetelmät tekevät. Niiden negatiivinen viesti on: Sinun kehosi ei ole hyvä sellaisena kuin se on! Tämä ajaa meitä ponnistelemaan voimakkaammin ja aiheuttaa usein lisää kipua, eikä vähiten mentaalisella tasolla...

Toisaalta, entisenä jooga- ja pilatesohjaajana, eli "ex-kehonhallinan opettajana" en ole lainkaan hämmästynyt siitä, että Alexander-tekniikan yksityistunneilleni on hakeutunut monia ihmisiä, jotka ovat kertoneet, kuinka heidän pyrkimyksensä päästä eroon selkä- ja niskakivuista kyseisten lajien kautta johti entistä kovempiin kipuihin. Voin kertoa, että he kokivat, että vasta Alexander-tekniikka auttoi heitä kipujen lievityksessä tai jopa niiden täydellisessä häviämisessä. Oletko sinä seuraava Alexander-tekniikan löytänyt ihminen, joka voi allekirjoittaa nämä tekniikkaa ylistävät sanani? 

Terveisin, Turo

Eräs tärkeimmistä asioita, jonka sinä tulet oppimaan ensimmäisillä Alexander-tunneillasi on se, että sinä et voi luottaa kehollisiin aistimuksiin liittyviin tulkintoihisi, eli siihen missä asennossa kuvittelet itsesi seisovan, kävelevän, kumartuvan, istuvan ja liikkuvan. Tuen tämän havainnon tapahtumista siten, että tavatessani uuden oppilaan ehdotan hänelle videoanalyysin tekemistä. Tutkimme tätä kautta, kuinka luonnollisesti hän antaa kehonsa painon siirtyä, eli mitä hän tekee lihastasolla ja miten hän antaa niveliensä toimia. Tämä määrittelee liikkumisen laadun, joka heijastuu siihen, onko liikkuminen kivutonta, vai kokeeko ihminen kipua tietyissä liikkeissä tai mahdollisesti koko ajan.

Tämä "kehollisten tuntemusten tulkinnan vääristymiseen" liittyvä ilmiö (engl. faulty sensory appreciation) tulee monelle ihmiselle täytenä yllätyksenä, mutta samalla se auttaa heitä ymmärtämään, minkä takia he mahdollisesti kokevat kipua liikkuessa. Kivulle löytyy näin "syy" ja siten matka kohti kivuttomuutta voi alkaa. Tämän matkan tukemisessa Alexander-tekniikka on osoittautunut olevan täysin vertaansa vailla oleva menetelmä, kuten englantilainen tutkimus osoitti.

Mutta mihin tämä kehollisten tuntemusten tulkinnan vääristymiseen liittyvä ilmiö perustuu? Voimme ehkä lähteä tutkimaan asiaa sitä kautta, että laitat sormesi ristiin. Katso tämän jälkeen, kuinka päin laitoit sormesi ristiin? Toisin sanoen, kumman puolen sormet "dominoivat", eli ovat päällimmäisenä? Irrota tämän jälkeen sormet toisistaan ja laita sormet toisin päin ristiin. Varmistu siitä, että et vaihda pelkästään peukaloiden marssijärjestystä, vaan vaihdat kaikkien sormien paikan päinvastaiseksi...

Tämä saattaa olla yllättävän haastava tehtävä ja vaatii sinulta siksi 1) pysähtymistä, 2) kehollisten havaintojen tekemistä ja 3) kehon liikkeiden uudelleen koordinointia. Miksi? Siksi, koska sinulla on todennäköisesti ollut tapana laittaa sormet samalla tavalla koko elämäsi ajan, eli olet toimimassa omaa vanhaa tapaasi vastaan. Tämä saattaa aiheuttaa hämmennyksen, ehkä jopa ärtymyksen tunteen, joka on minulle vain merkki siitä, että sinä olet oppimassa jotain uutta. Tämä kaikki saattaa tuntua sinusta vähäpätöiseltä asialta, koska olet "vain" oppinut ristimään sormesi uudella tavalla?

Ei, tässä ei ole kyse sormien ristimisestä, vaan siitä, miltä sinusta tuntuu, kun pidät sormesi ristittynä tällä tavalla? Tuntuuko sormien ristiin laittaminen ja niiden pitäminen ristissä tällä tavalla sinusta "oudolta", ehkä jopa "väärältä" tai "epänormaalilta"? Mistä tämä kertoo meille? Siitä, että sinulla on ollut ei-tietoinen toimintatapa, josta olet nyt tullut tietoiseksi? Toisin sanoen, huomaatko, kuinka olet ollut tämän asian suhteen ns. autopilotilla, eli et ole lainkaan ajatellut, miten toimit 1) ennen kun toimit ja 2) toiminnan aikana?

Olemme tulleet tätä kautta Alexander-tekniikan ytimeen, sillä sen tarkoitus on tuoda sinut tietoiseksi siitä, mitä sinä ajattelet tai et ajattele, kun olet, liikut tai teet jonkin muun "kehollisen teon". Sitähän kaikki tekomme pohjimmiltaan ovat, sillä kuinka sinä voit esimerkiksi tehdä matemaattista laskua ilman kehoasi? Huomaatko, että se on mahdotonta, eli että kaikki, mitä me ikinä teemme elämässä on laadultaan "kehollista"? Tämä tuli todistetuksi pari vuotta sitten, jolloin eräs hollantilainen tutkijaryhmä havaitsi, että pään asento suhteessa selkärankaan vaikuttaa siihen, kuinka hyvin pystymme ratkaisemaan matemaattisia tehtäviä! 

Mutta mennäänpä takaisin sormien ristimiseen, eli mitä arvelet, että sinun sormiesi, ranteidesi, kyynärpäidesi ja olkapäidesi lihaksille ja nivelille tapahtuisi, jos sinä ristisit sormesi satoja kertoja päivässä samalla tavalla? Voisiko olla mahdollista, että tulisit sitä kautta rasittaneeksi niitä epätasapainoisesti? Voisiko se luoda paineen, joka ilmentäisi itseään myöhemmin kipuna? Entä, mitä tapahtuu, jos koukistat polviasi satoja, ellei tuhansia kertoja päivässä tavalla, joka ei ole nivelen liikeradan kannalta luonnollinen? Tai mitä tapahtuu niskanivelillesi, jos käännät päätäsi ei-luonnollisella tavalla alaspäin kohti tietokoneen näyttöä kerta toisensa jälkeen?

Näetkö siis sen, kuinka sinun vanhat ei-tietoiset tapasi voivat johtaa kuin huomaatta siihen pisteeseen, jossa koet kipua? Jos näet, ja olet kiinnostunut tutkimaan, kuinka voit aloittaa matkan kohti kivutonta tilaa niin ota yhteyttä ja varaa minulta Alexander-tekniikan yksityistunti, kiitos!

Terveisin, Turo