Kukaan kuntokeskuksissa liikuntaa harrastava ihminen ei ole voinut välttyä viime vuosien aikana kuulemasta termiä "funktionaalinen harjoittelu". Tuosta tieteellisen ja siksi niin "vakuuttavan" kuuloisesta termistä on tullut kuntokeskusten ryhmätuntien ohjaajien ja personal trainerien huulilta tipahtava taikasana. Sen on määrä herättää mielikuva siitä, että tarjolla on jotain "uutta" "ihmeellistä" ja "kokonaisvaltaista". Kyllä, kaikkeen nopeasti kyllästyvä ihmismieli kaipaa aina jotain uutta "nostetta" tunnetasolla, aivan kuten meille H.C. Andersenin Keisarin uudet vaatteet -sadussa osuvasti kuvattiin... Pakko sanoa, että jos meille myytävään liikuntatuotteeseen liittyvät sanat asetellaan näin vakuuttavaan tyyliin: "Toiminnallisessa eli funktionaalisessa harjoittelussa ei keskitytä harjoittamaan vain yhtä erillistä lihasta, vaan siinä harjoitellaan kokonaisia liikkeitä. Tavoitteena on tasapaino ja koko kehon parempi hallinta, josta on hyötyä arkielämässäkin." niin en yhtään ihmettele sitä, että se vetää ihmisiä puoleensa. Voin kuitenkin vakuuttaa, että Alexander-tekniikka on tarjonnut paljon kokonaisvaltaisempaa hyötyä meille jo 120 vuoden ajan kuin mitä tällaiset trendituotteet pystyvät tuottamaan lyhyen elinkaarensa aikana! Jos ne ylipäätään pystyvät tuottamaan mitään merkittävää hyötyä, saati sitten kokonaisvaltaista hyötyä? Vaikka "funktionaalisuus" on ehdottomasti Alexander-tekniikkaa niin en kuitenkaan halua kutsua sitä "funktionaaliseksi harjoitteluksi" ja "alentaa" sitä jonkinlaisen "kehollisen harjoittelun" tasolle. Ei, Alexander-tekniikka ei ole mikään kehonhuolto- tai hengitysharjoitus, eikä se ole mitään "ryhtikoulutusta" tai "kehonhallintaa", kuten moni ihminen edelleen luulee, vaikka menetelmää on opetettu Suomessa yli 30 vuotta. Kyseessä on australialaisen F.M. Alexanderin jo 1800-luvulla luoma menetelmä, jonka kautta me tutkimme sitä, kuinka keho-mielemme toimii kokonaisuutena, sekä kuinka se vaikuttaa omaan toimintakykyymme, tasapainoon ja terveyteen. Tämä tapahtuu tutkimalla arkipäiväisten aktiviteettien kuten seisomisen, kävelyn, kumartumisen, istumisen tai tuolilta ylös nousemisen kautta sitä, mitä ja kuinka me ajattelemme tai emme ajattele noissa aktiviteeteissa, joita teemme päivittäin. Tämä kehoomme ja liikkumiseen liittyvien ajatusten, eli "mielen liikkeiden" tutkiminen tukee sitä, että liikkumisestamme voi tulla helppoa ja kevyttä. Toisin sanoen, mielen liikkeiden heijastamista kehon liikkeistä tulee tietoisempia ja tarkoituksenmukaisempia, jota kautta koemme Alexander-tekniikasta olevan "hyötyä arkielämässäkin". Niin, onko kenellekään tullut mieleen pohtia sitä, voiko "funktionaalinen harjoittelu" tarjota oikeata hyötyä arkielämässä, kuten tuon tyyppistä harjoittelua tarjoavat tahot lupaavat? Kuinka he voivat ylipäätään luvata, että joku oheisten kuvien kaltaiset roikkumiset tangosta oudossa asennossa osittain pallon päällä tai yhden jalan varassa tapahtuva tasapainoilu ja kahvakuulan kanssa temppuilu voisi auttaa sinua liikkumaan tasapainoisesti arkisten askareidesi keskellä? Miten moisista turhia lihasjännityksiä luovista tempuista voi olla oikeasti hyötyä pystyasennosta käsin tapahtuvan arkisen liikkumisen kannalta? Eikö olisi paljon loogisempaa, että sinä jättäisit tuollaiset korkean loukkaantumisriskin sisältävät temput väliin ja tulisit sen sijaan Alexander-tekniikan yksityistunneille? Me voisimme tehdä aluksi vaikkapa videoanalyysin siitä, kuinka sinä seisot, kävelet, istut tuolille, istut tuolilla, nouset ylös seisomaan, nostat jonkun esineen lattialta tai laitat sen ylös hyllylle. Etkö sinä haluaisi kuulla näkemykseni siitä, miten luonnollisesti sinä annat kehon painon siirtyä, mitä teet lihastasolla ja miten annat niveliesi toimia? Tämä kaikki määrittelee liikkumisen laadun ja vaikuttaa merkittävästi siihen, koetko kipua koko ajan, vai "vain" jossain tietyissä liikkeissä. Eikö tämänkaltainen tilannekartoitus antaisi sinulle paljon paremman kuvan siitä, missä sinun liikkumiseen liittyvät haasteesi ovat ja joista sinä et ole ollut tähän asti tietoinen? Eikö sinun olisi hyödyllistä nähdä omin silmin kuinka se, mitä kuvittelet tekeväsi liikkuessa ei vastaa välttämättä todellisuutta? Kyllä, tämä "kehollisten aistikokemusten vääristymiseen" liittyvä ilmiö (engl. faulty sensory appreciation) tulee monelle ihmiselle täytenä yllätyksenä, mutta samalla se auttaa heitä ymmärtämään, minkä takia he mahdollisesti kokevat kipua liikkuessa. Kivulle löytyy näin "syy" ja siten matka kohti kivuttomuutta voi alkaa, jossa Alexander-tekniikka on osoittautunut olevan täysin vertaansa vailla oleva menetelmä, kuten englantilainen tutkimus osoitti. Eikö sinun kannattaisi siis säästää aikaasi ja mennä suoraan asiaan, eikä tehdä jotain sirkustemppumaisia harjoitteita siinä toivossa, että ne auttaisivat sinua omassa arjessasi, kuten sinulle on luvattu? Kyllä, nämä trendikkäät harjoitukset perustuvat ihan samaan lupaukseen kuin pillereiden syönti: Kun nielaiset tämän, se parantaa sinut! Oletko siis valmis sanomaan "ei" noille epämääräisille lupauksille, tulemaan Alexander-tekniikan yksityistunneille ja löytämään siten - ihan oikeasti - tien nykyistä parempaan toimintakykyyn, tasapainoon ja terveyteen? Terveisin, Turo | ![]() Tällaisen tempun tekemisen kautta saa takuulla kerättyä katseita puoleensa kuntosalilla, mutta mitään muuta "hyötyä" tästä tempusta ei minun nähdäkseni ole. Mikä tässä "toiminnallisuutta tukevassa" harjoituksessa siis mättää? Ensiksikin, tässä äärimmäisen jännittyneessä asennossa on mahdotonta hengittää vapaasti ja tukea siten kehomme tärkeintä toimintaa, eli hapen saantia ja kuona-aineiden poistumista hengityksen kautta. Toisaalta, voimme havaita, kuinka pallon päällä olevan yliojentuneeseen polveen kohdistuu valtava rasitus. Huomaa myös, kuinka voimakkaasti pää on työntynyt eteenpäin ja kuinka valtavasti kaulan ja niskan lihakset joutuvat tekemään työtä kannatellessaan n. 5 kilon painoista päätä tyhjän päällä! Tämä aiheuttaa kaulan alueen valtimoiden jännittymisen ja estää siten veren vapaan virtauksen aivoihin, ja on siten varma tapa aiheuttaa itselleen niskakipuja, päänsärkyä sekä ääniongelmia, jos alkaisin listaamaan niitä terveyteen liittyviä ongelmia, mitä tämän tempun tekeminen aiheuttaa... ![]() Tämän liikkeen ongelma liittyy kehon ulkopuolisen painon, eli kahvakuulan käyttöön. Sen mukaan ottaminen tasapainoliikkeeseen aiheuttaa tarpeen jännittää kehon lihaksia voimakkaammin ja johtaa helposti siihen, että ne jäävät supistuneeseen tilaan, eli eivät palaudu luonnolliseen pituuteensa harjoituksen jälkeen. Tämä liike aiheuttaa myös voimakasta painetta tukijalan lonkka- ja polviniveliin, sekä kohottaa siten loukkaantumisriskiä. Tämä on toki aina läsnä, kun liikumme, mutta erityisesti silloin kun käytämme lisäpainoja. Ilman lisäpainoa tehtynä tämä liike voisi menetellä, jos haluat tutkia kertaluonteisesti, minkälaisia temppuja pystyt kehollasi tekemään? Mitään arkielämän liikkumistä kehittävää hyötyä en näe kuitenkaan tällä liikkeellä olevan, eli kyseessä on vain haastavan liikkeen tekeminen haastavan liikkeen tekemisen vuoksi? Miksi siis vaivautua tekemään tällaista harjoitusta lainkaan? Eikö siis kannattaisi lähteä vaikka metsään kävelemään ja harjoitella sitä kautta kehonhallintaa ja tasapainoa ympäristössä, jossa saat raitista ilmaa ja missä mielesi rauhoittuu, kun kohtaat metsän kauneuden ja hiljaisuuden? |
0 Comments
|
AuthorAlexander-opettaja Archives
February 2019
Categories
All
|