Luin taannoin tarinan, missä F.M. Alexander tuli maininneeksi opettajakoulutuksessa oleville kokelaille, että hänen "paras oppilaansa" oli tulossa yksityistunnille heti koulutuntien jälkeen. Tämä herätti luonnollisesti opettajakokelaiden uteliaisuuden, jotka jäivät odottamaan tämän oppilaan saapumista paikalle. Muutama minuutti ennen yksityistunnin alkamista he kurkistivat eteishalliin, missä F.M. Alexanderin oppilaat tapasivat odottaa tunnille pääsyä. Ainoa henkilö, jonka he näkivät oli vanha kumara nainen...
He palasivat pettyneenä luokkahuoneeseen, missä F.M. Alexander kysyi heiltä, "Näittekö te häntä?" Oppilaat vastasivat kuin yhdestä suusta, "Ei, emme nähneet. Ainoa henkilö, jonka me näimme eteishallissa oli joku vanha kumara nainen." Tässä kohtaa F.M. Alexander sanoi hämmentyneille opettajakokelailleen, että "Kyllä, juuri hän on minun paras oppilaani."
Kerron tämän tarinan yleensä kurssilla tai yksityistunnilla, sillä se kuvaa hyvin sitä, että Alexander-tekniikassa "paras oppilas" ei ole todellakaan sitä, mitä tekniikkaan pinnallisesti perehtyneet ihmiset yleensä luulevat. Ilmeisesti F.M. Alexanderin opettajakoulun kokelaatkaan eivät olleet vielä ymmärtäneet, että tekniikassa ei ole kyse "täydellisen ryhdin metsästämisestä", sillä epäilemättä he olettivat näkevänsä eteishallissa "uljastakin uljasryhtisemmän" henkilön odottamassa pääsyä yksityistunnille?
Tehtäköön siis selväksi sinulle, lukijani, että Alexander-tekniikan ei ole määrä muovata sinusta "kreikkalaisen jumalhahmon näköistä", vaan opettaa sinua ensin hyväksymään oma kehosi sellaisena kuin se on, sillä miten oppiminen ja siihen liittyvä "positiivinen muutos" olisi muuten koskaan mahdollista?
Tämä "lähtötilanteen" hyväksyminen mahdollistaa sen, että sinä voit oppia käyttämään kehoasi luonnollisemmin ja saada sitä kautta siinä piilevä potentiaali esille paremmin kuin koskaan aiemmin. Samaan tapaan kuin F.M. Alexanderin "paras oppilas", tuo "vanha kumara nainen", jonka "kehollinen ajattelu" oli hänen opettajansa mukaan kultivoituneempaa kuin kenellekään muulla hänen nuoremmista oppilaistaan.
Toivottavasti tämä tarina sai sinut oivaltamaan, että sinulla on mahdollisuus positiiviseen muutokseen, jos sinä vain olet valmis siihen?
Terveisin, Turo
He palasivat pettyneenä luokkahuoneeseen, missä F.M. Alexander kysyi heiltä, "Näittekö te häntä?" Oppilaat vastasivat kuin yhdestä suusta, "Ei, emme nähneet. Ainoa henkilö, jonka me näimme eteishallissa oli joku vanha kumara nainen." Tässä kohtaa F.M. Alexander sanoi hämmentyneille opettajakokelailleen, että "Kyllä, juuri hän on minun paras oppilaani."
Kerron tämän tarinan yleensä kurssilla tai yksityistunnilla, sillä se kuvaa hyvin sitä, että Alexander-tekniikassa "paras oppilas" ei ole todellakaan sitä, mitä tekniikkaan pinnallisesti perehtyneet ihmiset yleensä luulevat. Ilmeisesti F.M. Alexanderin opettajakoulun kokelaatkaan eivät olleet vielä ymmärtäneet, että tekniikassa ei ole kyse "täydellisen ryhdin metsästämisestä", sillä epäilemättä he olettivat näkevänsä eteishallissa "uljastakin uljasryhtisemmän" henkilön odottamassa pääsyä yksityistunnille?
Tehtäköön siis selväksi sinulle, lukijani, että Alexander-tekniikan ei ole määrä muovata sinusta "kreikkalaisen jumalhahmon näköistä", vaan opettaa sinua ensin hyväksymään oma kehosi sellaisena kuin se on, sillä miten oppiminen ja siihen liittyvä "positiivinen muutos" olisi muuten koskaan mahdollista?
Tämä "lähtötilanteen" hyväksyminen mahdollistaa sen, että sinä voit oppia käyttämään kehoasi luonnollisemmin ja saada sitä kautta siinä piilevä potentiaali esille paremmin kuin koskaan aiemmin. Samaan tapaan kuin F.M. Alexanderin "paras oppilas", tuo "vanha kumara nainen", jonka "kehollinen ajattelu" oli hänen opettajansa mukaan kultivoituneempaa kuin kenellekään muulla hänen nuoremmista oppilaistaan.
Toivottavasti tämä tarina sai sinut oivaltamaan, että sinulla on mahdollisuus positiiviseen muutokseen, jos sinä vain olet valmis siihen?
Terveisin, Turo
RSS Feed