F.M. Alexanderin tarina

Frederick Matthias Alexander (1869 - 1955) oli australialainen näyttelijä, joka kärsi sitkeistä ääniongelmista, jotka uhkasivat hänen uraansa. Lääkärien neuvo "äänen lepuuttamisesta" ei kuitenkaan auttanut Alexanderia, sillä ääniongelmat palasivat takaisin heti kun hän palasi takaisin näyttämölle. Alexander rupesi epäilemään, että kyse saattoi olla siitä, että hän teki jotain sellaista ääntä tuottaessaan, mikä aiheutti äänen käheyden ja sortumisen. Eräs lääkäri vahvisti Alexanderin teorian olevan "täysin mahdollista", mutta ei kuitenkaan osannut sanoa, miten Alexander käytännössä aiheutti äänensä käheytymisen ja sen menettämisen näyttämöllä. Tämän takia Alexander lopetti hakemasta apua lääkäreiltä, päätti ottaa vastuun tilanteesta ja alkoi tutkia ääniongelmiensa syitä itsekseen.

Tämä tapahtui siten, että Alexander hankki kolme lattiapeiliä ja teki niiden avulla havaintoja siitä, kuinka hän käytti omaa kehoaan lausuessaan näytelmien vuorosanoja, sekä puhuessaan niitä näitä normaalilla puheäänellä. Hän teki yllättävän havainnon: hänellä oli tapana 1) jäykistää niskaansa, 2) vetää sitä kautta päätään taakse ja alaspäin ja 3) työntää samalla leukaa eteenpäin. Tämä kaikki tapahtui siis ennen kuin hän avasi suutaan ja alkoi lausua fraaseja tai puhua! Tämä aiheutti luonnollisesti painetta kurkunpäähän, joka puolestaan vaikeutti hengittämistä. Hän havaitsi myös nostavansa rintakehäänsä lausuessaan, joka puolestaan aiheutti selän lihasten jännittymisen, sekä vaikeutti hengitystä entisestään.

Näiden havaintojen suhteen oli merkille pantavaa se, että Alexander teki ne peilien kautta, toisin sanoen, hän ei ollut millään tavoin tietoinen näistä kehonkäyttöön liittyvistä tavoistaan. Tämä oli järkytys Alexanderille, koska hän oivalsi samalla, että hän ei voinut enää luottaa omaan tuntoaistijärjestelmäänsä ja sen antamaan mielikuvaan kehonsa asennosta, eli siitä, miten hän käytti omaa kehoaan!

Tämä Alexanderin kehonkäyttöön liittynyt suuri oivallus ei kuitenkaan auttanut häntä pääsemään eroon ääniongelmistaan, sillä yritettyään vetää leukaa sisäänpäin, sekä kääntämällä päänsä eteen ja ylöspäin kuvittelemaansa "oikeaan asentoon" hän huomasi luovansa yhtä lailla turhaa lihasjännitystä ja - jos mahdollista - pahentavansa kurkunpäähän kohdistuvaa painetta entisestään. Alexander oli luonnollisesti hyvin turhautunut, koska hän oli kuvitellut, että hän olisi päässyt eroon omista ääniongelmistaan nopeasti, heti kun oli tiedostanut niiden takana olleen biomekaanisen syyn. Näin ei kuitenkaan tapahtunut vielä moneen vuoteen...

Jääräpäisen luonteensa ansiosta Alexander jatkoi kuitenkin uusien toimintastrategioiden etsimistä, jotka voisivat estää häntä jännittämästä niskaansa ja selkäänsä, sekä edistääkseen hengityksen vapaata kulkua ja äänen paranemista. Tämän lähes kymmenen vuotta kestäneen ja lukuisia yrityksiä ja erehdyksiä sisältäneen tutkimusprosessin aikana hän keksi lopulta, että 1) ajattelemalla niska- ja selkälihasten vapautumista, sekä 2) luopumalla yrittämisestä ja siihen liittyvästä 3) turhasta ponnistelusta ja päämäärähakuisuudesta, hän onnistui käyttämään kehoaan siten, että hän ei luonut turhaa lihasjännitystä niskassaan/selässään ja tuki sitä kautta hengitys- ja äänentuottoelimistön toimintaa. Vasta tämän omaan ajatteluun ja reaktiomalleihin liittyneen muutosprosessin läpikäytyään Alexander pääsi eroon häntä vuosien ajan piinanneista ääniongelmista!

Alexander tuli siis havainneeksi, että "ihminen" on kehon ja mielen luoma "kokonaisuus". Hän oli tätä kautta useita vuosikymmeniä edellä omaa aikaansa, sillä Descartesin 1600-luvulla julistama käsitys kehon ja mielen "erillisyydestä" (vrt. dualismi) oli vielä pitkään vallalla sen jälkeen kun Alexander aloitti tekniikkansa opettamisen Australiassa 1895. Kohtaamistaan epäluuloista huolimatta Alexander vakuutti nopeasti monet lääkärit ja niitti mainetta sekä Australiassa, Iso-Britanniassa ja Yhdysvalloissa seuraavan 60 vuoden ajan.

Alexanderiin ja hänen tekniikkaansa tutustuneet lääkärit tapasivat lähettää hänen luokseen potilaita, joita he itse eivät osanneet auttaa. Alexanderin antamassa yksityisohjauksessa nämä moninaisista vaivoista kärsineet ihmiset paranivat kuin itsestään... Alexander ei kuitenkaan koskaan sanonut "parantaneensa" ketään, vaan tapasi tokaista ihmisille, että "Ottaen huomioon, miten sinä käytit itseäsi, kun tulit yksityistunneille, ei ole mikään ihme, että sinä kärsit niistä vaivoista! Minä vain opetin sinulle, kuinka sinun tulee käyttää itseäsi psyko-fyysisenä kokonaisuutena, jotta nuo oireet saattoivat poistua, siinä kaikki!"

Alexander rupesi kouluttamaan tekniikkansa opettajia 1931 ja jatkoi heidän kouluttamistaan aina kuolemaansa 1955 asti. Alexander kutsui menetelmäänsä nimellä "Work", toisin sanoen, nimi "Alexander-tekniikka" otettiin käyttöön vasta Alexanderin kuoleman jälkeen. Tämä oli epäilemättä kunnianosoitus Alexanderin yhteensä 70 vuotta kestäneelle psyko-fyysisen olemuksemme tutkimukselle ja käytännön opetustyölle, jonka kautta Alexander-tekniikka syntyi ja kehittyi. Alexander oli nöyrä, mutta oman arvonsa tunteva mies, joka sanoi, että "Kuka tahansa pystyisi keksimään tämän tekniikan, jos läpikävisi kaikki samat vaiheet kuin minä. Epäilen kuitenkin, että harvalta ihmiseltä löytyisi siihen tarvittavaa itsekuria!"   

Uskon, että Alexander oli oikeassa tämän sanoessaan, sillä muutenhan tämä maailma olisi piukassa menetelmiä, jotka tukisivat meidän psyko-fyysistä hyvinvointiamme yhtä kokonaisvaltaisesti kuin Alexander-tekniikka. Näin ei kuitenkaan ole ja siksi Alexander-tekniikka on edelleen, lähes 120 vuotta syntymänsä jälkeen, edelleen parasta lääkettä lähes vaivaan kuin vaivaan!

Terveisin, Turo

PS. Katso myös alla oleva video, missä Nobelin lääketieteen palkinnon 1973 vastaanottanut Nikolaas Tinbergen puhuu Alexander-tekniikasta ja sen monista hyödyistä. Hän oli niin innostunut sen vaikutuksesta omaan, sekä vaimonsa ja tyttärensä hyvinvointiin, että hän puhui Alexander-tekniikasta peräti kymmenen minuutin ajan omassa Nobelin palkinnon vastaanottopuheessaan!

Frederick Matthias Alexander (1869 - 1955) kehitti ja opetti tekniikkaansa 70 vuoden ajan Australiassa, Iso-Britanniassa ja Yhdysvalloissa. Hänen työnsä vakuutti 19 tunnettua lääkäriä ja kirurgia siihen pisteeseen asti, että he laittoivat oman ammatillisen maineensa peliin ja lähettivät 1937 avoimen kirjeen British Medical Journal -julkaisuun ja vaativat Alexander-tekniikan opintojen sisällyttämistä lääkärien koulutukseen. Tätä ei kuitenkaan koskaan tapahtunut, sillä Alexander ei kokenut, että hänen tekniikkaansa voisi oppia kurssimuotoisen opetuksen kautta. Samasta syystä monet Alexander-opettajat eivät vielä tänäkään päivänä suostu vetämään kursseja, vaan opettavat tekniikkaa vain yksityistunneilla. Itse kuljen tämän asian suhteen "keskitietä", eli järjestän yhden päivän mittaisia johdantokursseja, joiden jälkeen jatkan oppilaiden opettamista yksityistunneilla, missä oppiminen on tehokkainta.