Itsetunnon ABC

Kodin, koulun ja työpaikan ilmapiirin vaikutus hyvinvointiimme on valtava. Näen esimerkiksi suomalaisen masennusepidemian liittyvän pitkälti siihen, että kotimme, koulumme ja työpaikkamme ovat pyrkineet maailman sivu muokkaamaan meistä "kilttejä", "tunnollisia" ja ”hyviä”. Valitettavasti tältä pohjalta ei ole mahdollista kasvaa ihmiseksi, jolla on terve itsetunto. Minulle "terve itsetunto" tarkoittaa ensisijaisesti sitä, että osaa a) tunnistaa tarpeensa ja b) ilmaista ne toisille, sekä c) on valmis kiinnipitämään niistä, vaikka se vaatisi hieman ÄÄNEN KOROTTAMISTA!!!

Ongelma tässä asiassa on se, että Suomessa äänen korottaminen tuntuu olevan jonkinlainen tabu, johon liittyy sellainen ajatus, että äänen korottanut henkilö nähdään ”ylireagoineen”, siis "mokanneen", vaikka hänen viestinsä sisältö allekirjoitettaisiin sanasta sanaan. Koen, että maassamme on niin voimakas ”täydellisyyden vaatimus” kommunikointitilanteissa, että juuri SE johtaa tähän tilanteeseen, missä ”virheiden tekemistä” pelätään niin kovasti, että ei enää uskalleta avata suutaan silloin ja siellä, missä sen paikka olisi...

Minulla ei ole muuten epäilystäkään siitä, että Alexander-tekniikka voisi auttaa suomalaista yhteiskuntaa tervehtymään tässä asiassa. Se voisi tapahtua sitä kautta, että Alexander-tekniikkaa alettaisiin opettamaan meille jo peruskoulussa, kuten taannoista blogikirjoitustani kommentoinut henkilö ehdotti. Asiahan ei sinänsä ole uusi, sillä tekniikan perustaja F.M. Alexander piti - muun opetustoimintansa ohella - kymmenisen vuotta pientä yksityiskoulua, jossa kaiken opiskelun pohjalla oli oppilaiden psyko-fyysisen hyvinvoinnin tukeminen koulutyön keskellä. Tiedän, että Alexander-tekniikan periaatteet ovat olleet käytössä jo pitkään Educare Small School –koulussa Kingstonissa (Lontoon eteläpuolella) ja tulokset ovat olleet hyvin positiivisia.

Mietin hetken, miten Alexander-tekniikan voisi ujuttaa suomalaisten koulujen opetusohjelmaan ja keksin, että "Tottakai! Alexander-tekniikkaa voisi opettaa kansalaistaidon tunneilla.". Ottaen huomioon, kuinka paljon Alexander-tekniikan oppiminen voisi säästää valtion varoja pelkästään selkäsairauksien vähenemisen kautta, sen opettaminen olisi erittäin perusteltua kansalaistaidon tunneilla! Muiden oppituntien ajaksi Alexander-opettajat voisivat naamioitua kouluavustajiksi ja auttaisivat oppilaita säilyttämään levollisuutensa oppimistilanteissa, eli hallitsemaan sitä stressiä, mikä uusien asioiden oppimiseen liittyy.

Ja sokerina pohjalla: mahdolliset käyttäytymishäiriöt eivät johtaisikaan enää jälki-istuntoon, vaan yksityistuntiin Alexander-opettajan luona, jotta oppilaan stressinhallintataidot kehittyisivät entistä paremmiksi. Minun nähdäkseni ”rangaistus” ei ole siis tehokas tapa vastata ”ilmenneeseen ongelmaan”. Lähinnä siksi, että se ei lähesty oppilaan häiriökäyttäytymistä ”pahoinvoinnin oireena”, jonka todellinen "syy" löytyy yleensä kotoa esim. vanhempien alkoholismista. Rangaistukseen liittyvä syyllistäminen ei siis anna minkäänlaisia työkaluja ja henkistä tukea muutokseen, kuten tämä kuvailemani myötätuntoinen lähestymismalli tekee.

Mikä se Opetusministeriön numero nyt olikaan?  ;-)

Terveisin, Turo

Koulu on paikka, mikä voi tukea lapsen itsetunnon ja vuorovaikutustaitojen kehittymistä, vaikka lapsen kotiolot eivät sitä aina tekisikään.

Opettajat antavat oppilailleen myös mallin kehonkäyttöön, sillä aivojemme peilisolut muokkaavat meistä vääjäämättä niiden ihmisten kaltaisia, joiden kanssa me vietämme aikaa. Valitettavasti kuvan oppilas ei voinut valita opettajaansa...