Luonto ei tuhlaa energiaa

Tein hiljattain 1200 km mittaisen pyöräretken Turusta Äkäslompoloon
(Yllästunturi). Toteutin pyöräretkeni varsin pienellä budjetilla, koska en majoittunut  kahden ja puolen viikon mittaisen pyöräretkeni aikana leirintäalueilla, vaan käytin jokamiehen oikeutta ja harrastin ilmaista  telttailua metsissä. En muista majoittuneeni kertaakaan yli kahta kilometriä  kauempana päätiestä ja siitä huolimatta nukuin yöni mm. kauniin joutsenlammen  rannalla, solisevan tunturipuron kupeessa ja kelohonkien katveessa. Onneksi  luonnossa olemisesta ja sen tarjoamista kauniista kokemuksista ei tarvitse  maksaa täällä Suomessa!

Mutta, mitä ihmettä tämä pyöräretkeni ja sen  aikana kokemani luontoelämykset liittyvät Alexander-tekniikkaan? Koen, että nämä  asiat liittyvät toisiinsa paljonkin, sillä retkeily ja siihen liittyvä eläimien,  kasvien tai puiden havainnointi luonnossa saa meidät oivaltamaan nopeasti  esimerkiksi sen, kuinka luonto ei tuhlaa energiaa jonninjoutavaan toimintaan,  kuten me ihmiset teemme. Varsinkin me kaupungilaiset, vaikka kyllä sitä toki  maallakin osataan roikkua Facebookissa tai Iltiksen sivuilla lukemassa jostain  Hollywoodissa tapahtuneesta kolmiodraamasta...

Retkellä ollessa tulee  myös hyvin kiinnostuneeksi siitä, kuinka esim. säästää vettä. Varsinkin, kun  olet itse kuljettanut sen selässäsi tai pyörän päällä kymmenien kilometrien  päästä. Koin itse omakohtaisesti, kuinka peseytyminen hyttyset kimpussa erään  125 km pyöräilypäivän jälkeen tiskirätin ja puolentoista litran vesimäärän  avulla kehittää omaa toimintaa entistä tietoisempaan ja tarkoituksenmukaisempaan  suuntaan!
 
Tämä ns. energian säästämisen periaate on mielestäni keskeisin asia, mitä  sinä opit Alexander-tekniikan yksityistunneilla. Tuntien tarkoitus on opettaa  sinulle, että sinun ei tarvitse tuhlata omia voimavarojasi esim. seisoessasi,  kävellessessäsi tai kumartuessasi noukkimaan lattialle pudottamasi kynän. Eräs  Alexander-tuntien lopussa usein kuulemani lausahdus onkin, että "Tulipas  energinen olo!"

Useimmat ihmiset eivät kuitenkaan näytä pysähtyneen  miettimään, kuinka he toteuttavat käytännössä nämä arkiset aktiviteetit ja  kuinka paljon he hukkaavat energiaa liikkuessaan "yrittämisen", eli aktiviteetin  toteuttamisen kannalta epätarkoituksenmukaisen ponnistelun kautta. Vai, kuinka  usein sinä ajattelet kävellessäsi sitä, miten sinä ylipäätään kävelet, jos  sinulla ei satu olemaan jotain "ongelmaa", eli kipua?

Alexander-tekniikan tunneilla opetellaan siis hyvin arkisten aktiviteettien kautta, kuinka voimme minimoida lihasvoiman käytön (oman ajatuksen voimalla) ja  oppia liikkumaan siten, että "suuntaamme" kehomme painoa ja sen siirtymistä  tavalla, mikä valjastaa painovoiman ns. hyötykäyttöön. Tätä kautta meidän  tarvitsee käyttää vähemmän lihasvoimaa liikkumiseen jolloin se on entistä  luonnollisempaa laadultaan. 

Painovoiman hyväksikäyttäminen liikkuessa tekee liikkumisestamme myös kivuttomampaa, koska mitä vähemmän meillä on lihaksissamme jännitystä, sitä  vähemmän meidän lihaksemme rajoittavat nivelien liikkumista ja niiden  luonnollisia liikeratoja. Kun esimerkiksi sallimme selkälihastemme päästä ns.  pitenevään tilaan, eli jännitämme niitä vähemmän, ne eivät vedä selkänikamia  lähemmäs toisiaan. Tämä on eräänlainen "ei-teko", mikä antaa selkänikamien  välissä oleville välilevyille enemmän tilaa, eli niihin kohdistunut paine ja sen  aiheuttama kipu hellittää – välittömästi!

On siis tärkeää olla kiinnittämättä liikaa huomiota itse kipuun ja ymmärtää  sen sijaan kivun takaa löytyvä kaava, eli kipu johtuu siitä paineesta, minkä me  itse luomme epätarkoituksenmukaisen kehonkäytömme kautta!

Terveisin, Turo

Ilmiselvästi napapiirin poikhia!

Retkellä ei tuhlata energiaa turhaan toimintaan. Yleensä minulta otti 30-45 minuuttia laittaa koti pystyyn metsään, peseytyä, syödä, harjata hampaani ja käydä nukkumaan. Mukanani ollutta otsalamppua käytin kahdesti, kummallakin kerralla peräti 15-20 sekuntia...

Pysähdyin eräänä iltana klo 17.55 Kemijoen varteen Autin sillalla ja ihmettelin joen varressa olevaa ihmisten paljoutta. Tulin uteliaaksi, mistä oli kyse ja klo 18.02 olin kiskaissut juuri tapaamani kalamiehen kakkosvirvelillä tämän kirjolohen maihin. Kannattaa siis mennä pohjoisen ihmisten juttusille!