Kävelin viime viikolla Läntisellä pitkäkadulla kumppanini Marjan kanssa. Vastaamme tuli vanhempi mies, jonka hymyili kuin Naantalin aurinko, moikkasi meille iloisesti ja sanoi: "Katsokaapa, mitä minulla täällä on!" avaten samalla kassiaan. Ottaen huomioon miehen punoittavan nenän, en ollut hirveän yllättynyt, että näin kassin pohjalla puoliksi juodun Suomi Viina -pullon ja avaamattoman likööripullon. Katseeni kääntyi kuitenkin niiden vieressä olevaan Pågen-pikkuviineripussiin ja sanoin miehelle hetken mielijohteesta, että "Kai sä nyt mulle sentään pullaa tarjoat?" Ehdotukseni tuli ilmeisesti väärin kuulluksi, sillä hän alkoi välittömästi tarjomaan minulle hörppyä viinapullosta, mistä kuitenkin kieltäytyin kohteliaasti. Ilmeisesti mies ei voinut ymmärtää, että minä todellakin pyysin saada häneltä vain pullaa, vaikka tarjolla oli peräti kahta sorttia viinaksia! Epäilemättä tämä oli täysin ei-lajityypillistä käyttäytymistä minulta, sillä olen geneettisesti suomalainen, vaikka minua tuon tuosta luullaan italialaiseksi tai espanjalaiseksi, koska olen tummatukkainen, sanavalmis ja kovaääninen... Tajusin, että en ollut saamassa ilmaista pullaa ja päätin jatkaa matkaa eteenpäin. Pysähdyin kuitenkin niille sijoille, kun mies yllätti minut sanomalla, että "Tiedättekö mitä? En ole menossa minnekään ja olo tuntuu tosi vapaalta!" Kasvoilleni nousi liki hurmoksellinen hymy, nostin peukun pystyyn ja toivotin miehelle hyvää päivän jatkoa. Käännyin tämän jälkeen muutaman metrin päähän ehtineen Marjan puoleen ja hehkutin hänelle, että "Kuulitko, mitä hän sanoi? Ei ollut muuten mikään tyhmä mies!" Todellakin, tuo mies oli oivaltanut, tosin ehkä viinan voimalla, mutta kuitenkin, että vapaus ja onnellisuus on tässä ja nyt, eikä missään muualla! Olin tohkeissani sen takia, että harva ihminen on vapautunut omaa onnellisuutta rajoittavasta "Sitten, kun mä saan SEN niin sitten minä olen onnellinen!" -ajatuksesta. Minusta tuntuu, että tämä jonkinlaiseen kansalliseen kulttuuriperimäämme lukeutuva futuurilause liittyy läheisesti ”kiireeseen”. Miksi muuten suurimmalla osalla vastaantulijoilla näyttää olevan "kiire jonnekin”? Ehkä ihmiset ovat kiireisiä sen takia, että he ajattelevat löytävänsä onnen/onnellisuuden ”jostain muualta”, kuin ”täältä”? Mitä muuta syytä siihen voisi olla? Miksi muuten kannattaisi suuntautua jonnekin muualle ja pitää vielä niin kauheaa kiirettä sinne päästäkseen? Tämä kiireen/kiireettömyyden teema on keskeisessä osassa Alexander-tekniikan yksityistunneilla. Jokainen yksityistunneille tuleva ihminen oivaltaa hyvin nopeasti, että "kiire" ei ole pelkästään mielessämme, vaan myös kehossamme. Kiire tai tarkemmin sanottuna ajatus siitä, että olisi olemassa sellainen asia kuin ”kiire” saa meidän – kirjaimellisesti - varpaillemme, eli siirtämään painon päkiöiden/varpaiden päälle. Aivan kuin ollaksemme valmiita menemään jonnekin muualle, siis jonnekin muualle kuin ”tänne”, missä me aina pohjimmiltaan olemme. Kyllä vain, ”muualla oleminen” ei ole oikeasti mahdollista, vaikka me niin kovasti yritämmekin sitä! Yrittäminen ja siihen liittyvä ei-läsnäolo häiritsee kehomme luonnollista tasapainoa, koska tietoinen tai ei-niin-tietoinen ajatus tyyliin ”Minun pitäisi olla muualla!” käskyttää lihaksemme yliaktivoitumaan mm. niskan alueella. Moni ihminen ei tajua sitä, kuinka ”kuuliainen renki” oma kehomme on, siksi meidän kannattaa tiedostaa, mitä ja miten me ajattelemme, varsinkin silloin, kun havaitsemme olevamme ”stressaantuneita”. Juuri tämän takia minä muistutan Alexander-oppilaitani, kun havaitsen heidän jännittävän esim. kehon tasapainon kannalta tärkeitä niskalihaksia turhan takia, että "Anna niskalihastesi olla vapaat. Älä valmistaudu menemään minnekään, vaan anna kehosi olla vapaa ja liikkua alas tuolille käsieni ohjaamana.” Meidän tarvitsee siis oppia olemaan tietoisesti läsnä, tässä ja nyt, eikä yrittää olla missään muualla. Vain tätä kautta me voimme kokea olevamme vapaita olemaan, liikkumaan tai tekemään mitä ikinä sitten päätämmekään tehdä. Jos ei ihan samalla tavalla, kuin Läntisellä pitkäkadulla minua vastaankävellyt mies, niin saman suuntaisesti kuitenkin, sillä saman hymyn huulille nostavan vapauden-tunteen voi kokea myös ilman alkoholia, jos opettelet Alexander-tekniikkaa ja käytät sitä joka kerta, kun "kiire" hiipii mieleesi! Terveisin, Turo |
8 Comments
Minna
13/10/2012 07:23:53 am
Onko muuten tavallista, että Alexander-tuntien aloittamisen jälkeen ei tee yhtään mieli alkoholia? En ollut paljoa käyttänyt ennenkään, mutta tuntien aloittamisen jälkeen ei vaan ole yhtään tehnyt mieli sitä. On ollut niin "pilvissä" olevan hyvä olo muutenkin :-) Jos se on yleinen ilmiö, niin onkohan AT:ta kokeiltu päihdekuntoutuksessa? Toimiiko se siellä?
Reply
Turo
13/10/2012 03:11:18 pm
Hei Minna!
Reply
Minna
17/10/2012 06:06:55 pm
Kiitos Turo vinkistä! Olen muutamana iltana kokeillut tuota aikakauslehtien laittamista kämmenien päälle, ja se tosiaan tehostaa rinnan avautumista. Käsivarsien sivulle laittamisen yksi opettaja neuvoi minulle kesällä, mutta nuo lehdet tuovat siihen vielä oman lisän - jotenkin on ollut päivisinkin aukinaisempi ja irtonaisempi hyvä olo rinnan ja olkapäiden kohdalta. Kiitos!
Turo
17/10/2012 08:51:40 pm
Hei Minna!
Reply
Lukija
18/10/2012 11:38:05 pm
Hei Turo!
Reply
Turo
19/10/2012 01:37:32 am
Hei Lukija!
Reply
Minna
19/10/2012 11:28:17 pm
Kiittäminen ja kiitoksen vastaanottaminen on ainakin yksi hyvä aihe :-) Minullekin tuli kiva mieli Lukijan kiitoksista sinulle Turo. Olin nimittäin itsekin RIEMUISSANI elokuussa, kun löysin sinun ja Marjan Alexander-tekniikan blogit. Vaikka olen kommenttieni lomassa kiitellyt teitä, niin olisinhan sen löytämisen riemuhetkenkin voinut kommentoida ja kertoa teille :-)
Turo
21/10/2012 09:20:15 am
Hei Minna!
Reply
Your comment will be posted after it is approved.
Leave a Reply. |
AuthorAlexander-opettaja Archives
February 2019
Categories
All
|