Olo tuntuu tosi vapaalta!

Kävelin viime viikolla Läntisellä pitkäkadulla kumppanini Marjan kanssa. Vastaamme tuli vanhempi mies, jonka hymyili kuin Naantalin aurinko, moikkasi meille iloisesti ja sanoi: "Katsokaapa, mitä minulla täällä on!" avaten samalla kassiaan. Ottaen huomioon miehen punoittavan nenän, en ollut hirveän yllättynyt, että näin kassin pohjalla puoliksi juodun Suomi Viina -pullon ja avaamattoman likööripullon. Katseeni kääntyi kuitenkin niiden vieressä olevaan Pågen-pikkuviineripussiin ja sanoin miehelle hetken mielijohteesta, että "Kai sä nyt mulle sentään pullaa tarjoat?"

Ehdotukseni tuli ilmeisesti väärin kuulluksi, sillä hän alkoi välittömästi tarjomaan minulle hörppyä viinapullosta, mistä kuitenkin kieltäytyin kohteliaasti. Ilmeisesti mies ei voinut ymmärtää, että minä todellakin pyysin saada häneltä vain pullaa, vaikka tarjolla oli peräti kahta sorttia viinaksia! Epäilemättä tämä oli täysin ei-lajityypillistä käyttäytymistä minulta, sillä olen geneettisesti suomalainen, vaikka minua tuon tuosta luullaan italialaiseksi tai espanjalaiseksi, koska olen tummatukkainen, sanavalmis ja kovaääninen...

Tajusin, että en ollut saamassa ilmaista pullaa ja päätin jatkaa matkaa eteenpäin. Pysähdyin kuitenkin niille sijoille, kun mies yllätti minut sanomalla, että "Tiedättekö mitä? En ole menossa minnekään ja olo tuntuu tosi vapaalta!" Kasvoilleni nousi liki hurmoksellinen hymy, nostin peukun pystyyn ja toivotin miehelle hyvää päivän jatkoa. Käännyin tämän jälkeen muutaman metrin päähän ehtineen Marjan puoleen ja hehkutin hänelle, että "Kuulitko, mitä hän sanoi? Ei ollut muuten mikään tyhmä mies!" Todellakin, tuo mies oli oivaltanut, tosin ehkä viinan voimalla, mutta kuitenkin, että vapaus ja onnellisuus on tässä ja nyt, eikä missään muualla!

Olin tohkeissani sen takia, että harva ihminen on vapautunut omaa onnellisuutta rajoittavasta "Sitten, kun mä saan SEN niin sitten minä olen onnellinen!" -ajatuksesta. Minusta tuntuu, että tämä jonkinlaiseen kansalliseen kulttuuriperimäämme lukeutuva futuurilause liittyy läheisesti ”kiireeseen”. Miksi muuten suurimmalla osalla vastaantulijoilla näyttää olevan "kiire jonnekin”? Ehkä ihmiset ovat kiireisiä sen takia, että he ajattelevat löytävänsä onnen/onnellisuuden ”jostain muualta”, kuin ”täältä”? Mitä muuta syytä siihen voisi olla? Miksi muuten kannattaisi suuntautua jonnekin muualle ja pitää vielä niin kauheaa kiirettä sinne päästäkseen?

Tämä kiireen/kiireettömyyden teema on keskeisessä osassa Alexander-tekniikan yksityistunneilla. Jokainen yksityistunneille tuleva ihminen oivaltaa hyvin nopeasti, että "kiire" ei ole pelkästään mielessämme, vaan myös kehossamme. Kiire tai tarkemmin sanottuna ajatus siitä, että olisi olemassa sellainen asia kuin ”kiire” saa meidän – kirjaimellisesti - varpaillemme, eli siirtämään painon päkiöiden/varpaiden päälle. Aivan kuin ollaksemme valmiita menemään jonnekin muualle, siis jonnekin muualle kuin ”tänne”, missä me aina pohjimmiltaan olemme. Kyllä vain, ”muualla oleminen” ei ole oikeasti mahdollista, vaikka me niin kovasti yritämmekin sitä!

Yrittäminen ja siihen liittyvä ei-läsnäolo häiritsee kehomme luonnollista tasapainoa, koska tietoinen tai ei-niin-tietoinen ajatus tyyliin ”Minun pitäisi olla muualla!” käskyttää lihaksemme yliaktivoitumaan mm. niskan alueella. Moni ihminen ei tajua sitä, kuinka ”kuuliainen renki” oma kehomme on, siksi meidän kannattaa tiedostaa, mitä ja miten me ajattelemme, varsinkin silloin, kun havaitsemme olevamme ”stressaantuneita”. Juuri tämän takia minä muistutan Alexander-oppilaitani, kun havaitsen heidän jännittävän esim. kehon tasapainon kannalta tärkeitä niskalihaksia turhan takia, että "Anna niskalihastesi olla vapaat. Älä valmistaudu menemään minnekään, vaan anna kehosi olla vapaa ja liikkua alas tuolille käsieni ohjaamana.”

Meidän tarvitsee siis oppia olemaan tietoisesti läsnä, tässä ja nyt, eikä yrittää olla missään muualla. Vain tätä kautta me voimme kokea olevamme vapaita olemaan, liikkumaan tai tekemään mitä ikinä sitten päätämmekään tehdä. Jos ei ihan samalla tavalla, kuin Läntisellä pitkäkadulla minua vastaankävellyt mies, niin saman suuntaisesti kuitenkin, sillä saman hymyn huulille nostavan vapauden-tunteen voi kokea myös ilman alkoholia, jos opettelet Alexander-tekniikkaa ja käytät sitä joka kerta, kun "kiire" hiipii mieleesi!

Terveisin, Turo

Vapauden kokemiseen ei tarvita välttämättä viinaa, siihen riittää Alexander-tunneilla oppimiesi asioiden käyttäminen arkisissa tilanteissa, varsinkin silloin, kun "kiire" hiipii mieleesi!