Passiivisuusranneke parempi?

Sain hiljan sähköpostiini Intersportin mainoksen, jossa kaupattiin aktiivisuusranneketta. Mainoskuvassa näkyi nainen, joka oli jumppatunnilla aktiivisuusranneke kädessään. Huomio oli pyritty kiinnittämään myytävään tuotteeseen siten, että se oli lilan värinen, mikä loi voimakkaan kontrastin muuten musta-valkoisen kuvan kanssa. Minun huomioni ei kuitenkaan kiinnittynyt tuohon myytävään tuotteeseen, vaan naisen tapaan jännittää niska- ja hartialihaksiaan, jonka näin johtavan kaularangan nikamien ja välilevyjen kulumiin ennemmin tai myöhemmin...

Tämä muutamissa sekunneissa muodostunut ennuste naisen elämästä niskakipujen kanssa ei luonnollisestikaan ollut sellainen mielikuva, mikä olisi tukenut millään tavoin mainostajan pyrkimystä myydä minulle aktiivisuusranneke. Tästä mainoksen herättämästä negatiivisesta mielikuvasta huolimatta havaitsin mieleeni nousevan ajatuksen, joka yllätti minut varsin perinpohjaisesti. Tulin nimittäin oivaltaneeksi, että "Minähän teen työkseni jotain samantapaista kuin aktiivisuusranneke tekee!"

Kyllä, suureksi yllätyksekseni näin, että aktiivisuusrannekkeessa ja Alexander-opettajan työssä on monia yhtäläisyyksiä. Kuten tiedämme, aktiivisuusrannekkeen tehtävä on "aktivoida" eli muistuttaa ihmisiä liikkumisen tärkeydestä. Aktiivisuusranneke mittaa päivittäinen otettujen askelien määrää, sekä liikuntaan käytettyä kokonaisaikaa. Tämä tieto ohjaa ihmistä joko liikkumaan määrällisesti enemmän, saman verran tai vähemmän. Aktiivisuusranneke mittaa siis vain liikkumisen määrää, ei sitä miten tuo liikkuminen tapahtuu, jolla on suuri vaikutus sen kannalta, onko liikunta meille oikeasti "lääkettä", vai ei. Mutta ei huoli, sillä tämä aktiivisuusrannekkeen "puuttuva mittaustoiminto" on juuri se asia, mitä Alexander-opettaja harjoittaa oppilaansa kanssa!

Todellakin, Alexander-opettaja tarjoaa ihmisille aktiivisuusranneketta syvällisempää tietoa omasta liikkumisesta, koska huomio on liikkumisen laadussa ja siten lihasten ja nivelten liikkuvuuden säilyttämisestä. Käytännössä tämä tapahtuu siten, että Alexander-opettaja tekee havaintoja oppilaan kehosta ja sen linjautumisesta seistessä, istuessa, kumartuessa, kävellessä, juostessa jne. Tämän lisäksi Alexander-opettaja "mittaa" käsillään oppilaan lihasten jännitystilaa ja nivelten liikkuvuutta, sekä kutsuu sen perusteella oppilaan joko aktivoitumaan tai passivoitumaan tietynlaisten ajatusten tai mielikuvien avulla. (Lue lisää Mitä opit Alexander-tunnilla? -sivulta.)

Suurin osa Alexander-tunneille hakeutuvista ihmisistä kärsii niskan, hartioiden ja selän lihasten jännitystiloista, sekä niiden aiheuttamista kivuista. Tämän takia Alexander-opettaja kutsuu luokseen tulevia ihmisiä yleensä passivoitumaan lihastasolla, siis jännittämään vähemmän, jotta he voisivat tukea sitä kautta kehon luonnollista toimintaa ja terveyttä. Todellakin, tässä kohtaa Alexander-opettaja toimii pikemminkin "passiivisuusrannekkeen" kuin aktiivisuusrannekkeen tavoin!

Terveisin, Turo

Oletko sinä kuten suurin osa ihmisistä, jotka jännittävät niskalihaksia tiedostamattaan ja saavat siitä jälkikäteen muistutuksen niskakivun muodossa? Unohda viikoittaiset hierojakäynnit ja tule Alexander-tunnille oppimaan, kuinka voit vapauttaa omat niskalihaksesi, sekä säilyttää niiden vapaus pelkän ajatuksen voimalla!