Olen käynyt viime aikoina keskustelua "positiivisesta ajattelusta" muutaman eri henkilön kanssa. Eräs heistä sanoi pyrkivänsä ajattelemaan positiivisesti, koska koki olevansa taipuvainen negatiiviseen ajatteluun. Hän lakkasi välittömästi soimaamasta itseään, kun sanoin hänelle, että 1) negatiiviset ajatukset ovat ihan yhtä luonnollisia kuin positiivisetkin ja siksi 2) ajattelusta ei kannata ottaa mitään suorituspaineita. Minä en siis koe, että positiivista ajattelua kannattaisi yrittää harjoittaa, varsinkin, koska se ei näytä olevan käytännössä mahdollista! Perustelin tätä näkemystäni muun muassa viittaamalla Alexander-tekniikan kehittäjän F.M. Alexanderin sanoihin, "Me muunnamme jokaisen position, oli kyse sitten fyysisestä tai mentaalisesta positiosta, lihasjännitykseksi." Olen todennut tämän olevan totta ja en pyri siksi poissulkemaan omasta mielestäni mitään ajatusta, vaan päästän parhaani mukaan irti turhasta lihasjännityksestä, kun huomaan häiriintyväni ajatusteni määrästä tai niiden laadusta. Tätä kautta mieleni tyhjenee jännityksestä kuin sormia napsauttamalla, oli se sitten positiivista tai negatiivista jännitystä. Mikä parasta, tätä kautta minä löydän sen neutraalin mielentilan, missä ei ole mitään positiivista tai negatiivista, vaan kaikki on varauksettoman hyvää! Tämä Alexander-tunneilla opittava "sallimisen strategia" on varsin poikkeuksellista, sillä esim. suurin osa niistä joogan harrastajista, joita olen tavannut näyttävät harjoittavan "poissulkemisen strategiaa" suhteessa "negatiivisiin ajatuksiin". Minun kokemukseni mukaan tämä strategia ei toimi, koska se johtaa helposti ajatusten tukahduttamiseen "mielen tyhjentämisen" nimissä. Kyse on epäilemättä myös siitä, että voidaksesi pysyä joogaporukoissa sinun on määrä osoittaa olevasi "henkisesti kypsä". Muuten olet kakkoskastia, ihminen, joka ei ole oivaltanut omaa "tosiolemustaan". Tiedän omasta kokemuksestani, kuinka ahdasmielisiä, pelokkaita ja päälle liimatun positiivisia joogaporukat saattavat olla, sillä opiskelin astangajoogaa seitsemän kuukauden ajan Intiassa talvella 96-97 ja vietin siten 24/7 lajin harrastajien seurassa. Suurin osa muista opiskelijoista oli muuten joogaopettajia, eli lajin harrastajien ykköskastia... Oletko muuten pohtinut sitä, kuinka me voimme koskaan olla varmoja siitä, mitkä ajatukset ovat positiivista ja mitkä taasen negatiivista? Voimmeko me muka luottaa siihen, että se, mitä vanhempamme opettivat meille positiivisen ja negatiivisen eroista on totta? Kuinka kulttuurisidonnaista tuo vanhempiemme antama opetus oli, eli päteekö se kaikkialla, kaikissa maissa ja kaikkien ihmisten kesken? Toisaalta, eikö negatiivisten ajatusten mieltäminen "pahana" ole nimenomaan negatiivista ajattelua? Kuinka positiivinen ajattelu voisi olla mahdollista, jos me pelkäämme negatiivisuutta ja pyrimme välttämään sitä? Onko pelko positiivisuutta? Emmekö me nimenomaan ajattele negatiivisia ajatuksia pelätessämme jotain? Paradoksaalista puuhaa, vai kuinka? Miksi ihmeessä meidän pitäisi ajatella positiivisesti? Kuka onnistui myymään meille lipun tähän neuroottiseen ajatussirkukseen? Positiivisen ajattelun -malli perustuu dualismiin, eli uskomukseen siitä, että olisi olemassa "hyvä ja paha" tai "oikea ja väärä". Tämä johtaa pään sisäiseen taisteluun pahaa vastaan, mikä vaatii ponnistelua, luo turhaa lihasjännitystä kehoomme, häiritsee mielenrauhaamme ja saa meidät syyttämään itseämme, sekä muita ihmisiä negatiivisuudesta. Tämä ei-niin-positiivinen toimintamme on heijastumaa siitä uskomuksesta, että meidän pitäisi olla "tietynlaisia", eli käyttäytyä "tietyllä lailla", jotta olisimme "oikeanlaisia". Olen muuten kirjoittanut tästä mielenterveyteemme hyvin keskeisesti liittyvästä asiasta blogikirjoituksen "On vain yksi stressaava ajatus..." Minä itse en murehdi siitä, että olisin "negatiivinen" tai "positiivinen". Haluan mieluummin olla ajattelematta koko asiaa ja säilyttää siten vapauden olla mitä tahansa, kullakin elämäni hetkellä! En siis pyri kontrolloimaan ajatusten ja tunteiden ilmenemistä, vaan annan niille luvan ja tilan ilmetä tai olla ilmenemättä. Luotan siihen, että ilmaisen vapaasti kaikkea ja kaikkia laatuja tässä psyko-fyysisessä yksikössäni tai sitten en, mutta miksi murehtia moista? :-) Terveisin, Turo |
11 Comments
Marko P.
7/1/2013 06:53:27 am
Hmm, ite en pyri positiivisuuteen, vaan oon muuttanut itseni geneettisesti ilomieliseksi - tosin siten, kuten yksi tapa mikä tuossa mainittiin, eli poissulkemalla kaikki ylimääräiset negatiiviset asiat mielestä yms. Tosin eihän se aina toimi... :D
Reply
Turo
8/1/2013 01:09:37 am
Hei Marko!
Reply
Minna
8/1/2013 04:50:33 am
Hei Turo,
Teppo Rantanen
8/1/2013 04:40:40 am
Kiitos Turolle tarkennuksesta alkuperäiseen tekstiin ja rohkeasta kirjoituksesta.
Reply
Turo
9/1/2013 08:01:25 am
Hei Teppo!
Reply
Teppo Rantanen
9/1/2013 03:57:12 pm
Kuinka hyvin se toimii, eli kuinka nopeasti pystyt yleensä vapautumaan negatiivisista ajatuksista? = Nykyään kysymys on sekunneista ja minuuteista. Aiemmin ei näin ollut ja saatoin "rypeä" negatiivisen tunteen parissa pitkiäkin aikoja. Jossain vaiheessa ymmärsin että kysymys oli nimenomaan omasta tunteestani joka oli oman ajatteluni tulos. Ei siis mitään oikeasti tässä ja nyt tapahtuvaa.
Turo
9/1/2013 05:01:40 am
Hei Markku!
Reply
Turo
14/1/2013 12:35:40 am
Komppaan Markkua! Lisään itse sen, että ihmisen perverssi mieltymys maksaa rahaa siitä, että saa lukea toisen ihmisen kohdalle osuneesta onnettomuudesta tai hänen itse itselleen aiheuttamastaan kärsimyksestä on merkki siitä, että iltapäivälehtiin tarttuva ihminen on jäänyt kiinni negatiivisiin ajatuksiin eikä ole valmis luopumaan niistä!
Reply
Turo
14/1/2013 10:13:03 pm
Hei Teppo!
Reply
Your comment will be posted after it is approved.
Leave a Reply. |
AuthorAlexander-opettaja Archives
February 2019
Categories
All
|