http://www.alexandertekniikkaturku.com/blogi.html

Positiivinen ajattelu

7/1/2013

Olen käynyt viime aikoina keskustelua "positiivisesta ajattelusta" muutaman eri henkilön kanssa. Eräs heistä sanoi pyrkivänsä ajattelemaan positiivisesti, koska koki olevansa taipuvainen negatiiviseen ajatteluun. Hän lakkasi välittömästi soimaamasta itseään, kun sanoin hänelle, että 1) negatiiviset ajatukset ovat ihan yhtä luonnollisia kuin positiivisetkin ja siksi 2) ajattelusta ei kannata ottaa mitään suorituspaineita. Minä en siis koe, että positiivista ajattelua kannattaisi yrittää harjoittaa, varsinkin, koska se ei näytä olevan käytännössä mahdollista!

Perustelin tätä näkemystäni muun muassa viittaamalla Alexander-tekniikan kehittäjän F.M. Alexanderin sanoihin, "Me muunnamme jokaisen position, oli kyse sitten fyysisestä tai mentaalisesta positiosta, lihasjännitykseksi." Olen todennut tämän olevan totta ja en pyri siksi poissulkemaan omasta mielestäni mitään ajatusta, vaan päästän parhaani mukaan irti turhasta lihasjännityksestä, kun huomaan häiriintyväni ajatusteni määrästä tai niiden laadusta. Tätä kautta mieleni tyhjenee jännityksestä kuin sormia napsauttamalla, oli se sitten positiivista tai negatiivista jännitystä. Mikä parasta, tätä kautta minä löydän sen neutraalin mielentilan, missä ei ole mitään positiivista tai negatiivista, vaan kaikki on varauksettoman hyvää!

Tämä Alexander-tunneilla opittava "sallimisen strategia" on varsin poikkeuksellista, sillä esim. suurin osa niistä joogan harrastajista, joita olen tavannut näyttävät harjoittavan "poissulkemisen strategiaa" suhteessa "negatiivisiin ajatuksiin". Minun kokemukseni mukaan tämä strategia ei toimi, koska se johtaa helposti ajatusten tukahduttamiseen "mielen tyhjentämisen" nimissä. Kyse on epäilemättä myös siitä, että voidaksesi pysyä joogaporukoissa sinun on määrä osoittaa olevasi "henkisesti kypsä". Muuten olet kakkoskastia, ihminen, joka ei ole oivaltanut omaa "tosiolemustaan". Tiedän omasta kokemuksestani, kuinka ahdasmielisiä, pelokkaita ja päälle liimatun positiivisia joogaporukat saattavat olla, sillä opiskelin astangajoogaa seitsemän kuukauden ajan Intiassa talvella 96-97 ja vietin siten 24/7 lajin harrastajien seurassa. Suurin osa muista opiskelijoista oli muuten joogaopettajia, eli lajin harrastajien ykköskastia...

Oletko muuten pohtinut sitä, kuinka me voimme koskaan olla varmoja siitä, mitkä ajatukset ovat positiivista ja mitkä taasen negatiivista? Voimmeko me muka luottaa siihen, että se, mitä vanhempamme opettivat meille positiivisen ja negatiivisen eroista on totta? Kuinka kulttuurisidonnaista tuo vanhempiemme antama opetus oli, eli päteekö se kaikkialla, kaikissa maissa ja kaikkien ihmisten kesken?

Toisaalta, eikö negatiivisten ajatusten mieltäminen "pahana" ole nimenomaan negatiivista ajattelua? Kuinka positiivinen ajattelu voisi olla mahdollista, jos me pelkäämme negatiivisuutta ja pyrimme välttämään sitä? Onko pelko positiivisuutta? Emmekö me nimenomaan ajattele negatiivisia ajatuksia pelätessämme jotain? Paradoksaalista puuhaa, vai kuinka? Miksi ihmeessä meidän pitäisi ajatella positiivisesti? Kuka onnistui myymään meille lipun tähän neuroottiseen ajatussirkukseen?

Positiivisen ajattelun -malli perustuu dualismiin, eli uskomukseen siitä, että olisi olemassa "hyvä ja paha" tai "oikea ja väärä". Tämä johtaa pään sisäiseen taisteluun pahaa vastaan, mikä vaatii ponnistelua, luo turhaa lihasjännitystä kehoomme, häiritsee mielenrauhaamme ja saa meidät syyttämään itseämme, sekä muita ihmisiä negatiivisuudesta. Tämä ei-niin-positiivinen toimintamme on heijastumaa siitä uskomuksesta, että meidän pitäisi olla "tietynlaisia", eli käyttäytyä "tietyllä lailla", jotta olisimme "oikeanlaisia". Olen muuten kirjoittanut tästä mielenterveyteemme hyvin keskeisesti liittyvästä asiasta blogikirjoituksen "On vain yksi stressaava ajatus..."

Minä itse en murehdi siitä, että olisin "negatiivinen" tai "positiivinen". Haluan mieluummin olla ajattelematta koko asiaa ja säilyttää siten vapauden olla mitä tahansa, kullakin elämäni hetkellä! En siis pyri kontrolloimaan ajatusten ja tunteiden ilmenemistä, vaan annan niille luvan ja tilan ilmetä tai olla ilmenemättä. Luotan siihen, että ilmaisen vapaasti kaikkea ja kaikkia laatuja tässä psyko-fyysisessä yksikössäni tai sitten en, mutta miksi murehtia moista? :-)

Terveisin, Turo

Onko tämä negatiivisuuden päälle liimattua positiivisuutta?

Negatiivisuutta positiivisella pohjalla?

11 Comments

Marko P.

7/1/2013 06:53:27 am

Hmm, ite en pyri positiivisuuteen, vaan oon muuttanut itseni geneettisesti ilomieliseksi - tosin siten, kuten yksi tapa mikä tuossa mainittiin, eli poissulkemalla kaikki ylimääräiset negatiiviset asiat mielestä yms. Tosin eihän se aina toimi... :D

Turo

8/1/2013 01:09:37 am

Hei Marko!
Melkoinen saavutus tuo itsesi muuttaminen "geneettisesti ilomieliseksi", well done you! :-)

Käytän tilaisuutta hyväksi ja tarkennan, että en ole itsekään mikään "negatiivisten ajatusten ystävä", sillä 1) niistä kiinni pitäminen ja 2) niiden aktiivinen pyörittäminen omassa mielessä aiheuttaa sen, että 3) oma olotila alkaa tuntumaan "jumissa olevalta". Jos ihminen 4) ohittaa tämän havainnon ja 5) pyrkii tukahduttamaan tuon keho-mielensä hätähuudon esim. viinalla, lääkkeillä, huumeilla, ruoalla jne. on vääjäämätöntä, että 6) oma elämä ei voi olla ilo ja nautinto...

Mainittakoon, että en ole mikään "kultalusikka suussa syntynyt", sillä kärsin itse vakavasta itsetunnon puutteesta ja siihen liittyneestä masennuksesta ollessani 20--25 -vuotias. Masennukseni liittyi siihen psyko-fyysiseen väkivaltaan, jota koin varhaislapsuudestani asti sekä isäni, että äitini taholta. Heidän avioelämänsä oli karilla ja minä toimin siksi heidän "tunneroskasankonaan", jotta he olisivat voineet jatkaa perhekulissien ylläpitämistä ja toistensa kanssa kitumista eteenpäin...

En kuitenkaan mennyt terapiaan tai tukahduttanut tuskaani syömällä masennuslääkkeitä, vaan aloin harrastamaan Taijia, joogaa, meditaatiota ja lopulta Alexander-tekniikkaa. Tämä "luonnonmukaisen tien" valinta oli minun pelastukseni ja siksi uskon siihen, että se voi toimia myös muiden ihmisten kohdalla!

Toivottavasti tämä "paljastus" tulee luetuksi mahdollisimman monen lukijani toimesta, sillä olen tietoinen siitä, että oma suorasukainen kirjoitustyyliini ei miellytä esim. joitain kollegoitani ja ovat muutamat muutkin ihmiset leimanneet minut "negatiiviseksi" ja "ihmisiä syyllistäväksi". Se on valitettavaa, koska uskon totuuden olevan toinen. Alexander-tunneillani käyneet ihmiset lienevät samaa mieltä kanssani.

Olen ottanut tämän Räväkästi asiaan! -linjan sen takia, että haluan "herättää" ihmiset katsomaan asioita uusin silmin, vaikka se tapahtuisi negatiivisten reaktioiden kautta, joita nämä kärjistyksiä sisältävät, sekä monin tavoin "keskeneräiset" blogikirjoitukseni herättävät. En yritä olla "täydellinen", vaan olen sitä, mitä kulloinkin olen, juuri se antaa luvan "epätäydellisten" ihmisten tulla Alexander-tunneilleni.

Koen, että elämä on lyhyt ja kallisarvoinen, siksi minulla ei ole kiinnostusta sellaiseen "henkisen eheytymisen lässytykseen", mitä esim. joogaporukoissa harrastetaan. Juuri siitä syystä minä luovuin tuosta menetelmästä 2004. Haluan myös puhua asioista niiden oikeilla suomalaisilla nimillä, en sanskriitinkielisillä, sillä uskon, että mitä vähemmän me kikkailemme eksoottisilla termeillä, sitä suorempaa me menemme oireiden takana olevien ongelmien ytimeen ja pääsemme nopeammin nauttimaan elämästä yksin ja yhdessä muiden ihmisten kanssa!

Terveisin, Turo

Minna

8/1/2013 04:50:33 am

Hei Turo,

Minulle ainakin suora, räväkkä ja "epätäydellisyyttä" salliva lähestymistapasi toimii erittäin hyvin! Olet ollut minun opettajani vasta vähän aikaa, mutta tuon ajan perusteella voin ihan julkisestikin antaa sinulle tunnustuksen, että olen oppinut todella merkittäviä asioita. Kiitos siis vaan opetuksestasi! :-) Sinulla on erityislaatuinen tyyli opettaa, erittäin suora ja samalla erittäin lämmin.

Niin, ja tämä juuri nimenomainen blogikirjoituksesi on muuten mahtava! :-)

oppilaasi, Minna

Teppo Rantanen

8/1/2013 04:40:40 am

Kiitos Turolle tarkennuksesta alkuperäiseen tekstiin ja rohkeasta kirjoituksesta.

Olen itse opetellut positiivista ajattelua ja en ole huomannut siinä olevan kysymys joko tai asettelusta hyvän ja pahan välillä.

Erään sivistyssanakirjan mukaan positiivinen tarkoittaa myönteistä, suotuisaa, hyvää. Mielestäni positiivisessa ajattelussa kysymys on juuri tuosta myönteisestä ajattelusta.

Oma tarkoitukseni ei ole ollut tukahduttaa tunteita, mutta jättää negatiiviset ajatukset mahdollisimman vähiin. Negatiivisistakin ajatuksista on hyvä koittaa selvittää miksi asian niin kokee ja mitä siitä voi oppia. Negatiivisten ajatusten pyörittäminen jumiuttaa mielen ja kehon, kuten itsekin totesit. Negatiivisten ajatusten kautta syntynyt toiminta luetaan yleensä iltapäivälehtien lööpeistä.

Positiivisella eli myönteisellä ajattelutavalla olen oppinut uskomaan enemmän omiin mahdollisuuksiini. Uskomalla itseeni voin työskennellä rennommin ilman ylimääräistä jännitystä. Ilman ylimääräistä jännitystä saan kohdennettua ajattelua ja tekemistä. Tämä johtaa toivottuun lopputulokseen joka saa mielen ja kehon rentoutumaan.

Turo

9/1/2013 08:01:25 am

Hei Teppo!
En pidä omia kirjoituksiani "tyhjentävänä totuutena", eli esitän yleensä yhden näkökulman johonkin teemaan, jota sitten pyörittelen liuskan tai puolentoista verran. Enempää en halua kirjoittaa, koska haluan pysyä blogimuodossa, jossa ei ole jäykkää rakennetta ja väliotsikoita kuten artikkelissa. Tämän takia blogikirjoitukseni ovat monella tapaa "keskeneräisiä" ja joskus, ihan tarkoituksella, "kärjistäviä". Kun näin tapahtuu lukijalla on oikeus esittää oma näkökulmansa asiaan, kuten sinä nyt teit. Kiitos siitä! :-)

Esittämäsi käsite "myönteinen ajattelu" kuulosti minusta paljon paremmalta kuin "positiivinen ajattelu". Sekin on silti sangen abstrakti laadultaan ja herättää välittömästi kysymykset, "Millä tavalla myönteinen?" ja "Minkä suhteen myönteinen?" Minun nähdäkseni käsite "elämänmyönteinen ajattelu" olisi huomattavasti selkeämpi ja itse itsensä selittävä kuin "myönteinen ajattelu", saati sitten "positiivinen ajattelu"!

Koen, että käsite "positiivinen ajattelu" jättää siis aivan liian paljon tulkinnan varaa ja juuri siitä syystä minä en halua käyttää sitä omassa kielenkäytössäni. Alexander-tunneilla opittavat asiat ovat ehdottomasti kategoriassa "elämänmyönteinen ajattelu", koska niiden harjoittaminen tukee psyko-fyysistä hyvinvointiamme.

Mainitsit, että "Oma tarkoitukseni ei ole ollut tukahduttaa tunteita, mutta jättää negatiiviset ajatukset mahdollisimman vähiin." Ajattelin siksi kysyä sinulta, kuinka sinä "teet" sen käytännössä? Mikä on siis sinun "tekniikkasi", kuinka et jää kiinni negatiivisiin tunteisiin? Kuinka hyvin se toimii, eli kuinka nopeasti pystyt yleensä vapautumaan negatiivisista ajatuksista? Puhummeko me nanosekunneista, sekunneista, minuuteista vain peräti tunneista?

Terveisin, Turo

PS. Kiitit minua "rohkeudesta". Minä itse en kuitenkaan kokenut kirjoitustani millään tavalla "rohkeaksi", sillä en tuntenut "pelkoa", kun kirjoitin sen. Rohkeus on minusta sana, joka kuvaa sitä, että ihminen pelkää jotain, mutta pakottaa itsensä toimimaan pelosta huolimatta. Minusta rohkeus on siis pelon glorifiointia...

Teppo Rantanen

9/1/2013 03:57:12 pm

Kuinka hyvin se toimii, eli kuinka nopeasti pystyt yleensä vapautumaan negatiivisista ajatuksista? = Nykyään kysymys on sekunneista ja minuuteista. Aiemmin ei näin ollut ja saatoin "rypeä" negatiivisen tunteen parissa pitkiäkin aikoja. Jossain vaiheessa ymmärsin että kysymys oli nimenomaan omasta tunteestani joka oli oman ajatteluni tulos. Ei siis mitään oikeasti tässä ja nyt tapahtuvaa.

Kuinka sinä "teet" sen käytännössä? = Ymmärsin että voin ajattelemani murheet ajatella tapahtuvan myös toisin päin. Aloin tietoisesti ajatella että lopputulos olisikin myönteinen. Jos kysymys oli jostain oikeasta tapahtumasta jonka koin negatiiviksi, aloin näistäkin hakemaan sitä myönteistä asiaa. Tähän "tekemiseen" liittyy mielestäni hyvin paljon myös muita asioita. Esimerkiksi on opittava hyväksymään itsensä ja muut.

Mikä on siis sinun "tekniikkasi", kuinka et jää kiinni negatiivisiin tunteisiin? = Ajatus pitää tunnistaa. Viekö tämän asian ajattelu minua iloisempaan (helppo/ onnistunut olo) vai surullisempaan (kireä/ jännittynyt olo) suuntaan. Joihinkin asioihin jotka alkavat viedä "alaspäin" on helppo sanoa itselle mielessään "lopeta" ja alkaa miettiä jotain muuta. Tämä on harjoittelun kautta helpottunut. Välillä "lopeta" on hyvä sanoa ääneen. Jos kyseessä on usein mieleen tuleva negatiivinen ajatus, on syytä miettiä voiko asialle oikeasti tehdä jotain konkreettista. Jos edelleen kysymys on vain omasta ajatuksesta, alan sanomaan itselleni mielessäni "ajattelen myönteisesti,ajattelen myönteisesti, ajattelen myönteisesti...". Yksi tapa on myös tehdä itsensä kehon kautta "väkisin" onnelliseksi. "Pakottaa" itsensä hymyilemään ja hyppää vaikka ilmaan.

Markku link

8/1/2013 09:19:05 pm

Turo:"kaikki on varauksettoman hyvää!"

Eli uskot dualismiin :-) Itse sanoisin että kaikki on varauksettomasti sitä mitä se on.

Turo

9/1/2013 05:01:40 am

Hei Markku!
Tässähän alkaa tulla ihan suorituspaineita, kuinka täällä sanani asettelen! :-) Voi olla, että hetkittäin vielä unohdan, mitä olen oivaltanut ja "uskon dualismiin", kunnes taas havahdun ja muistan, että "kaikki on varauksettomasti sitä mitä se on". :-)

Tuon havahtumisen/muistamisen hetkellä keho-mielestäni katoaa "uskomisen", eli jonkin tietynlaisen ajatuksen mielessä pyörittämisen aiheuttama turha jännitys. Tämä johtaa selkeään muutokseen lihas- ja hermosolujen sähkö-kemiallisen varauksen suhteen ja on koettavissa jonkinlaisena lihasten pitenemisenä, laajenemisena ja vapautumisena.

Tätä tapahtumaa voisi kuvailla "varauksettomaksi", eli "neutraaliksi" laadultaan, koska turhasta jännityksestä vapautunut lihas ei tunnu oikeastaan miltään! Tätä vapautumisen hetkeä kannattaa minusta välillä "juhlistaa" ja siksi sanon Alexander-oppilaalleni, "Hyvä, juuri niin!" Tämä jättää oppilaan aivoihin muistijäljen "onnistumisesta" ja kannustaa häntä löytämään vapautumisen uudestaan, eli sitä ei voi koskaan replikoida, eli tuottaa samanlaisena uudestaan!

Uskon, että tämän asian ymmärtäminen ja hyväksyminen on haastavin asia Alexander-tekniikan opettelussa. Dualistisen maailmankuvan omaava ihminen haluaa nimittäin uskoa siihen, että olisi olemassa "väärä asento" ja "oikea asento", mutta kuinka missään "asennossa" on mahdollista liikkua? No, enemmän tai vähemmän lihaksilla turhaa ponnistelemalla tietysti! Tästä syystä Alexander-tunneilla ei opeteta "asentojen ottamista", vaan olemista ja liikkumista ilman turhan lihasjännityksen luomista.

Tervetuloa kokeilemaan, kuinka tämä onnistuu, sillä se on todellinen testi sille, kuinka vapaa olet dualismista! :-)

Terveisin, Turo

Markku link

8/1/2013 09:21:35 pm

Teppo: "Negatiivisten ajatusten kautta syntynyt toiminta luetaan yleensä iltapäivälehtien lööpeistä."

Ja lööppejä lukemalla syntyy lisää neg. ajatuksia, ikuinen luuppi.

Turo

14/1/2013 12:35:40 am

Komppaan Markkua! Lisään itse sen, että ihmisen perverssi mieltymys maksaa rahaa siitä, että saa lukea toisen ihmisen kohdalle osuneesta onnettomuudesta tai hänen itse itselleen aiheuttamastaan kärsimyksestä on merkki siitä, että iltapäivälehtiin tarttuva ihminen on jäänyt kiinni negatiivisiin ajatuksiin eikä ole valmis luopumaan niistä!

Tähän riittäisi se, että ei tee mitään, eli ei kiinnitä katsettaan siihen keltaisena hehkuvaan posteriin, kun kävelee Siwan ohi tai käy ostamassa itselleen halvalla kassillisen lyhytketjuisia hiilihydraatteja Siwan Mässyviikkojen huipputarjouksesta... :-)

Terveisin, Turo

Turo

14/1/2013 10:13:03 pm

Hei Teppo!
Vastaan nyt 10/01/2013 lähettämääsi kommenttiin. Ensiksikin, olen hyvin ilahtunut siitä, että olet oivaltanut, kuinka me itse luomme oman maailmamme. Siis sen, miten me näemme ja koemme ulkoisen maailman sisällämme. Tähän psykologiseen toimintamalliimme liittyvä kokemus on aistittavissa fyysisellä tasolla ja on minulle itselleni "totta". En siis allekirjoita tuota lausetta "Ei siis mitään oikeasti tässä ja nyt tapahtuvaa."

Lukemani perusteella minulla on sellainen tuntuma, että sinun "tekniikkasi" 1) vaikuttaa sangen päämäärähakuiselta, 2) vaatii siksi ponnistelua, eli psyko-fyysistä "tekemistä", 3) on joltain osin "päälleliimattua" ja 4) siitä puuttuu kehollisen olemuksemme huomioiminen syvemmällä tasolla. Et ole ilmiselvästi tiedostanut sitä, kuinka "kehollista" ajattelumme on ja kuuluu olla, jotta se olisi tasapainoista ja tarkoituksenmukaista!

Uskon, että se heijastuu mm. huonoryhtisyyteen, notkoselkään ja kankeisiin raajoihin, joista olet minulle aiemmin maininnut. Suosittelen sinulle siksi Alexander-tunneille tulemista. Niiden aikana opittava inhibitio, eli ei-tekeminen suhteessa ajatus-tunteeseen antaa sinulle nykyistä luonnollisempia ja siksi tehokkaampia keinoja ilmentää sitä psyko-fyysistä potentiaalia, joka sinussa on!

Kaiken aiemmin minulle kirjoittamasi perusteella minusta tuntuu, että sinä köröttelet tällä hetkellä kakkosella tai kolmosella, mutta Alexander-tekniikan kautta sinä voit oppia laittamaan vähintään viitosta ellei kuutosta silmään ja ruveta kiitämään eteenpäin, mutta olemaan silti kasvaneesta vauhdista huolimatta kaikessa rauhassa! Tämä metafora vastaa minun kokemustani siitä, kuinka Alexander-tekniikka voi vaikuttaa siihen, kuinka paljon lisää informaatiota me pystymme ottamaan vastaan ja käyttämään hyödyksi, kun ajattelemme, liikumme, työskentelemme ja elämme omaa elämäämme!

Terveisin, Turo

Your comment will be posted after it is approved.

Positiivinen ajattelu

Leave a Reply.

Author

Archives

Categories