Tiesitkö, että kehosi 206 luusta 52 eli peräti 25 prosenttia sijaitsee nilkkanivelesi alapuolella? Entä sitä, että jalkapohjissa ja varpaissa on yli 200 000 hermopäätettä, sekä lihasten ja jänteiden pituutta sekä raajojen asentoja ja liikkeitä aistivia tuntohermoja? Mitä voit siis päätellä tästä? Minun nähdäkseni sen, että jalkaterämme luiden ja lihasten pitää päästä liikkumaan vapaasti, jotta ne voivat välittää aivoillemme tietoa maan pinnasta, jolla seisomme, sekä siitä, miten kehomme linjautuu suhteessa maahan. Tämän tiedon perusteella aivojemme tasapainokeskus ohjaa kehoamme pysymään pystyasennossa ja auttaa meitä välttämään kaatumisen, mikä on aina suuri riski kehollemme.

Tämän tiedon perusteella lienee selvää, että voidaksemme tukea kehomme luonnollista toimintaa, tasapainoa ja terveyttä meidän kannattaa 1) liikkua sisätiloissa paljain jaloin tai sukkasilla niin paljon kuin mahdollista ja 2) käyttää ulkona liikkuessamme ns. paljasjalkakenkiä (engl. "barefoot shoe" ), jotka suojaavat jalkojamme teräviltä esineiltä, märältä ja kylmältä, mutta sallivat kuitenkin jalan lihasten, luiden ja nivelien luonnollisen toiminnan.

Mutta millainen hyvä paljasjalkakenkä on? Mitä sinun on hyvä tietää, jos aiot ostaa paljasjalkakengät? Paljasjalkakengän ensimmäinen tuntomerkki on se, että kengän pohja on tasapaksu eli siinä ei ole kantakorotusta (engl. "zero drop"), vaan kantapää ja päkiä ovat samalla tasolla. Tämä tukee sitä, että kantaluun/kantapään muodostama 30-60 neliösentin laajuinen tukialue tulee otetuksi käyttöön. Tämä tukee kehon luonnollista linjautumista pystysuunnassa. Paljasjalkakengissä on ohut, noin 3-5 millimetriä paksu pohja, mikä antaa herkän tuntuman maahan, sekä välittömän palautteen oman kävely- tai juoksutekniikan laadusta.

Pohjan ohuuden takia paljasjalkakengässä ei ole luonnollisesti minkäänlaista iskunvaimennustekniikkaa, koska jalan rakenteiden, yhdessä kävely- ja juoksutekniikan kanssa, on määrä toimia iskunvaimennusjärjestelmänä. Kipu kävellessä tai juostessa kertoo siis ei-luonnollisesta tekniikasta ja on kutsu pysähtyä tutkimaan, miten sinä käytät kehoasi eteenpäin liikkuessasi!

Toisin kuin tavallisissa kengissä, paljasjalkakengissä ei ole ns. toe spring –tekniikkaa eli kengän etuosa ei ole käyrä. Paljasjalkakengän rakenne ei siis kohota varpaita ylemmäksi kuin missä tasossa päkiä on. Varpaat saavat siis levätä maata vasten, kuten niiden luonnollista on! Mainittakoon, että tavallisissa juoksukengissä on yleensä noin 30 mm korkuinen ”toe spring”, joka johtaa vääjäämättä jonkinlaisiin varpaiden, jalkapöydän ja nilkan lihasten ja nivelien vaivoihin, koska ne eivät salli jalan liikkua sen luonnollisen liikeketjun mukaisella tavalla.

Paljasjalkakengässä on luonnollisesti myös tilava varvastila, joka sallii varpaiden ”leviämisen” kun kehon paino rullaa päkiän ja varpaiden yli eteenpäin. Juuri tämän ansiosta varpaiden nivelet voivat hyvin, eikä jalkoihin tule hiertymiä, rakkoja tai kovettumia, kuten tavallisia kenkiä käytettäessä. Toisaalta, paljasjalkakengän keskiosa on leveä. Tätä kautta paljasjalkakengän rakenne ei paina metatarsaali-luita sisäänpäin, erityisesti uloimmaista, joka on tärkeä kehon painoa kantava luu. Tämän ansioista jalkasi eivät puudu paljasjalkakengissä, kuten niiden tapaa tehdä kapealestisissä, "muodikkaissa" kävely- tai urheilukengissäsi?

Eräs keskeinen piirre paljasjalkakengässä on se, että siinä ei ole kiertojäykkyyttä tai jalkaholvitukea pitkittäis- tai poikittaiskaaren alla, vaan pohjarakenne, joka sallii jalan kaarien joustaa, laskeutua ja kerätä liike-energiaa eteenpäin menemiseen. Paljasjalkakengässä ei ole myöskään ns. motion control –tekniikkaa eli kävelyn tai juoksun askellukseen keinotekoisesti vaikuttavaa rakennetta. Ihmisen on siis määrä tehdä askellustyö, ei kengän! Itseasiassa suuret kenkä- ja urheilukenkävalmistajat, sekä ortopedisten pohjallisten valmistajat ovat huijanneet  meitä jo vuosikymmenien ajan uskottelemalla meille, että jokin kenkään sijoitettu "tuki" tai muu rakenne voisi muka taata sen, että ihminen voisi kävellä tai juosta luonnollisemmin!

Tämä on siis samanlaista mainostoimistojen luomaa valhetta kuin se, että jonkun uuden ja kalliin "ortopedien suositteleman" toimistotuolin ostaminen voisi estää niska- ja selkäkipujen jatkumisen. Siis tilanteessa, missä ihminen ei tunne omaa kehoaan ja ymmärrä, miten istua luonnollisesti, ilman turhia lihas- ja niveljännityksiä luovaa "lysähtämistä". Tai yhtä lailla haitallista "ryhdistäytymistä" sen jälkeen kun kipu on havahduttanut hänet tiedostamaan oman kehon olemassaolon kesken tietokoneen äärellä tapahtuvien "tärkeämpien asioiden" hoitamisen...

Toisaalta, paljasjalkakenkien valmistajien markkinapuheista huolimatta niiden hankkiminen ei ole mikään tae sille, että oma kävely- tai juoksutekniikka tulisi muuttumaan yhtään nykyistä paremmaksi, jos et ole tietoinen siitä, miten sinä nyt kävelet tai juokset. Muista myös se, että mitä sinä kuvittelet tekeväsi liikkuessasi ei välttämättä vastaa sitä, mitä sinä oikeasti teet, kuten olen taannoisessa blogiartikkelissani esille tuonut. Tämän takia suosittelen sinua ottamaan yhteyttä ja varaamaan minulta Alexander-tunnin. Tätä kautta voimme videokuvata kävelyäsi tai juoksuasi, sekä voin ohjata sinua Alexander-tekniikan avulla kohti luonnollisempaa kehonkäyttöä, jota paljasjalkakenkien käyttö toki omalta osaltaan merkittävästi tukee!    

Terveisin, Turo

Pidä silmällä tätä tilaa, sillä julkaisen kohta artikkelin ihmettelyn tärkey-destä oman hyvinvointimme kannalta.

Terveisin, Turo

Puhuin hiljan erään ystäväni kanssa. Hän kertoi minulle "Virtasesta", edesmenneestä isästään, joka oli ollut hyvin touhukas ja kiireinen mies elämässään siihen asti, kunnes oli saanut aivoinfarktin ja hänen vauhtinsa oli hidastunut kertaheitolla. Tämä kokemus oli tuonut hänet paikkaan, jossa hän oli todennut, ilmeisesti useampaankin kertaan, että "Jos elämä ei muuta opeta, niin ainakin hiljaa kävelemään."

Vaikka en ollut itse kiireinen kuullessani nämä Virtasen sanat, niiden sisältöön liittyvä kauneus "pysäytti" minut. Aina siihen pisteeseen asti, että pyysin ystävääni toistamaan nuo sanat, jotta voisin kirjoittaa ne muistiin. Koin, että noihin sanoihin kiteytyi jotain hyvin kaunista tästä hetkittäin traagisesta, mutta kaikessa traagisuudessaankin niin kauniista ihmiselämästä. Toisaalta, koin Virtasen sanojen viittaavan myös siihen "pysähtymisen taitoon", mitä opetan luokseni tuleville ihmisille. Kyllä, voidaksemme oppia jotain uutta meidän pitää ensin pysähtyä, aivan kuten Virtanen teki aivoinfarktinsa pakottamana ja mitä kautta hän oppi tuon "hiljaa kävelemisen taidon".

Tätä samaista taitoa minä opetan jopa niille kilpajuoksijoille ja kuntoilijoille, jotka hakeutuvat Alexander-tunneille kehittääkseen omaa juoksutekniikkaansa. Heille saattaa tulla melkoisena yllätyksenä, että kutsun heidät ensimmäisten tapaamiskertojen aikana "vain" tutkimaan pään, rintakehän ja lantion luonnollista linjautumista puoliselinmakuulla, paikallaan seisomista, kehonpainon siirtoa jalalta toiselle, paikallaan kävelyä, sekä myöhemmin kävelyä hitaammin ja nopeammin. Opetus etenee näiden "hitaampien" aktiviteettien kautta, jotta oppilaani voivat kehittää rauhassa omaa liikkumiseen liittyvää ajattelukykyään ja voivat ymmärtää siten paremmin pystyasennossa tapahtuvan liikkumisen haastavinta muotoa eli juoksemista.

Tämä lapsen kehitystä seuraava opetusmalli mahdollistaa sen, että voimme oppia kaikessa rauhassa luonnolliseen liikkumiseen liittyviä perusperiaatteita kuten "pää johtaa, keho seuraa", joka on jäänyt oivaltamatta jopa useimmilta kilpajuoksijoilta kaiken "eteenpäinmenemiseen" liittyvän kiireen keskellä. Nämä Alexander-tuntien aikana opittavat luonnollisen liikkumisen periaatteet vaikuttavat positiivisesti sekä juoksutekniikkaan, että siihen kuinka juokseminen vaikuttaa kehomme terveyteen. Tiedän entisenä kilpasuunnistajana, sekä 1992 juoksemani Helsinki City Marathonin pohjalta, kuinka kivuliasta juokseminen voi olla mm. alaselälle, jos oma juoksutekniikka ei ole kunnossa. Olen sittemmin opetellut pysähtymään ja "kävelemään hiljaa", sekä myös juoksemaan Alexander-tekniikan periaatteiden mukaisesti ja löytänyt sen avulla juoksemisen kivuttoman nautinnon! 

Lopuksi, vaikka terveytesi ei sallisi juoksemista tai et olisi edes kiinnostunut juoksemisesta, tue silti omaa terveyttäsi opettelemalla tietoista pysähtymistä, paikallaan oloa ja "hiljaa kävelemisen taitoa". Ja tee se vapaaehtoisesti kun vielä voit eli älä lykkää sitä tulevaisuuteen ettet joudu tekemään sitä pakon edessä kuin Virtanen, joka opetteli sitä vasta aivoinfarktin saatuaan. Toki, aina parempi myöhään kuin ei milloinkaan!

Terveisin, Turo

Muistatko milloin viimeksi lähdit kotoasi kohti tuttua bussipysäkkiä, ruokakauppaa, työpaikkaa, koulua havahtuaksesi muutamaa minuuttia, varttia tai jopa tuntia myöhemmin, että olit saapunut määränpäähäsi? Huomasitko samalla sen, että et muistanut tuosta kulkemastasi matkasta mitään? Koitko mahdollisesti hämmennystä tuolla hetkellä, kun tajusit olleesi ns. autopilotilla? Tai koitko jopa pelkoa kun aloit ajattelemaan, mitä kaikkea vaarallista olisi voinut tapahtua tuon matkan aikana? Johtiko tämä kaikki mahdollisesti siihen, että syytit itseäsi siitä, että et ollut ollut tietoinen, miten olit liikkunut pisteestä A pisteeseen B? 

Uskon, että jokainen meistä on kokenut tuon hetken, jossa meille on paljastunut, kuinka me olemme olleet autopilotilla jossain arkisissa toimissamme. Oletko kenties ohittanut tämän asian olan kohautuksella, vai oletko jäänyt ihmettelemään, miten on mahdollista, että sinä olet "vain ajatellut" tuota matkan määränpäätä kotona ja sen jälkeen kehosi on ottanut ohjat omiin käsiinsä ja kuljettanut sinut sinne ilman, että sinun olisi tarvinnut tehdä sitä tietoisesti? Mihin näiden autopilottiohjelmiemme päälle kytkeytymien perustuu? Miksi ne näyttävät syrjäyttävän tietoisen ajattelun ja toiminnan niin monissa arkisissa tilanteissa?

Syy tähän liittyy siihen, että me asutamme kivikautista kehoa, joka ei ole muuttunut juuri lainkaan kymmeniin tuhansiin vuosiin, vaikka nykyiset keskuslämmitetyt, ikkunalliset, sähkövaloilla ja ilmastointilaitteilla varustetut nykyluolamme eroavat varsin radikaalisti niistä kylmistä ja pimeistä luolista, joissa esi-isämme elivät. Tämän takia aivomme eivät edelleenkään ymmärrä sitä, että meidän ei tarvitse pelätä sitä, että emme löytäisi ruokaa moneen päivään. Ei, aivomme eivät todellakaan ymmärrä sitä, että Turun lukuisien Hesburgereiden rinnalta löytyy myös McDonald's, Morrison's ja nyt jopa Burger King, jossa saamme mättää muutamalla eurolla kehomme täyteen sellaiset määrät kaloreita, että niillä olisi elänyt kokonainen luolamiesperhe monta päivää...

Mutta miten ihmeessä tämä ravinnon saatavuus liittyy Alexander-tekniikkaan, ajatteluun ja autopilotilla olemiseen, josta aiemmin puhuin? Itseasiassa nämä asiat nivoutuvat hyvinkin läheisesti yhteen, sillä aivomme pyrkivät säästämään joka välissä energiaa automatisoimalla ajatteluun ja liikkumiseen liittyvät psyko-fyysiset toiminnat. Koska tietoinen ajattelu kuluttaa energiaa saman verran kuin keskiraskas urheilusuoritus, aivomme pyrkivät säästämään energiaa mallintamalla kaikki ajatteluun ja liikkumiseen liittyvät toimintomme automaattiselle tasolle mahdollisimman nopeasti. Huikeasta laskukapasiteetistaan huolimatta se ei siis ymmärrä operoivansa vuonna 2014, vaan joskus kymmeniä tuhansia vuosia sitten!

Todellakin, aivomme eivät ymmärrä sitä, että me 1) voimme ajatella tietoisesti ja 2) kuluttaa sitä kautta enemmän energiaa ilman pelkoa kivikautiselle nälkäkuurille joutumisesta. Usein nämä aivojen ei-tietoiselle tasolle tallentuneet autopilottiohjelmat eivät kuitenkaan ole kovin tarkoituksenmukaisia. Tämä on useinmiten syy siihen, miksi meillä ilmenee esim. niska- ja selkäkipuja. Ne eivät siis liity välttämättä lainkaan siihen, millainen työtuoli sinulla on, kuinka raskasta työtä teet, millainen geeniperimä sinulla on jne. vaan siihen, että sinä et ole tietoinen istumiseen liittyvästä autopilottiohjelmasi, sekä siitä kuinka tuolilla olisi luonnollisempaa istua, jotta kehosi ei kipuilisi. Miksi sinä muuten kokisit kipua? Sillä tuskin sinä tietoisesti kipua olet elämääsi valinnut, vai kuinka?

Tämän takia Alexander-tunnille tullessasi minä kutsun sinut pysähtymään ja tutkimaan kanssani vaikkapa sitä, kuinka sinä seisot, istut tuolille tai nouset tuolilta, sekä kuinka se voisi tapahtua tietoisesti ja sitä kautta tarkoituksenmukaisemmin kuin teet sen nykyisten autopilottiohjelmiesi kautta. Tervetuloa siis Alexander-tunnille ajattelemaan tietoisesti, sekä polttamaan siinä samalla ylimääräisiä kaloreita!

Terveisin, Turo

PS. Jos olet kiinnostunut kalorinpoltosta niin luehan myös aiemmin kirjoittamani Voiko Alexander-tekniikka auttaa ylipainoon? -artikkeli.

Soitin eräälle ystävälleni muutama kuukausi sitten ja kysyin, mitä hänelle kuului. Hän kertoi minulle, että hän tapaa "ajatella liikaa" ja vieläpä "ihan tyhmiä asioita", sekä sanoi siksi "opettelevansa vain olemaan". Hän siis koki omassa mielessään pyörivät ajatukset häiritsevinä, kuten myös sen kuinka hän kiinnitti noihin ajatuksiin kaiken huomionsa ja "kelasi" niitä mielessään. Aina siihen pisteeseen asti, jossa hän koki olevansa stressaantunut. Tuttu tilanne muillekin?

Tämän kuultuani kutsuin hänet pysähtymään hetkeksi ja näkemään, kuinka hän havaitsee nuo mielessään pyörivät ajatukset ja kuinka se tarkoittaa vääjäämättä sitä, että 1) hän ja 2) nuo ajatukset ovat siten kaksi erillistä asiaa. Kutsuin häntä siis havaitsemaan sen välimatkan, etäisyyden, mikä hänen - ajatusten havaitsijan - ja ajatusten välillä oli. Kutsuin häntä tätä kautta oivaltamaan, kuinka ajatusten ilmeneminen hänen mielessään, niiden määrä tai sisältö ei voi siten oikeasti kuvata tai määritellä sitä, kuka hän pohjimmiltaan On.

Todellakin, kuinka mitkään ajatukset voisivat koskaan määritellä "minua", jos minä Olen ja havaitsen kun nuo ajatukset ilmestyvät ja toisaalta minä jään Olemaan, kun ajatukset ennemmin tai myöhemmin häviävät? Tämän asian näkeminen on minun kokemukseni mukaan välttämätöntä, jos me haluamme "oppia olemaan" kuten ystäväni aikomus oli. Meidän ei siis tarvitse tehdä ajatuksille mitään eli tukahduttaa niitä tai päästä niistä eroon, jotta me voisimme Olla, sillä kuinka me voisimme ylipäätään "olla olematta"? Kyllä vain, yritäpä Olla olematta ja havaitset hyvin nopeasti, kuinka se on täysin mahdotonta!

Näetkö nyt, kuinka sinun ei oikeasti tarvitse opetella olemista eli ponnistella mitenkään, jotta sinä Olisit? Näetkö, kuinka Oleminen tapahtuu ihan itsestään ja on siten sinun luonnollinen tilasi? Vai voitko sinä muka kieltää sen, että sinä Olet? Toisaalta, kuinka sinä voisit tämän jälkeen uskoa siihen, että sinä et Ole esimerkiksi "tarpeeksi läsnä", jos sinä kuitenkin Olet ja havaitset - ystäväni tavoin - esimerkiksi ajattelevasi liikaa tai kuinka stressaantunut olet? Ehkä sinä et olekaan niin täynnä ajatuksia kuin sinä uskot olevasi, jos sinä pystyt havaitsemaan nuo ajatuksesi ja ehdit sen lisäksi tehdä jopa kaikenlaisia tulkintoja ja tuomioita niiden ympärillä?

Ystäväni, älä siis turhaan stressaannu ajatuksistasi, niiden ilmenemisestä, määrästä tai sisällöstä, vaan Ole ja anna ajatustesi tulla ja mennä. Näin ne luonnostaan tekevät, jos annat niiden olla, mitä ne pohjimmiltaan ovat eli vain ajatuksia! 

Terveisin, Turo

Olen kirjoittanut tätä blogiani kahden ja puolen vuoden ja viitannut usein "luonnollisuuteen", sekä puhunut suuntautumisesta kohti "luonnollista tilaa". Tajusin kuitenkin hiljan, että olen ottanut itsestäänselvyytenä sen, että te lukijani olette ymmärtäneet, mitä olen noilla termeillä tarkoittanut. Tästä syystä päätin kirjoittaa aiheesta ja antaa sinun sen jälkeen arvioida itseksesi niiden toimintatapojen, sekä lajien, tekniikoiden ja menetelmien luonnollisuutta, joiden avulla olet pyrkinyt tukemaan keho-mielesi terveyttä ja tasapainoa. On siis aika tutkia luonnollisuutta ja nähdä, että sen koodi on lopulta hyvin yksinkertainen, sillä kuinka mikään monimutkainen voisi koskaan kuvata luonnollista?

Sanana luonnollisuus ja luonnonmukaisuus viittaa "ei-keinotekoiseen". Luonnollinen tila on siten eräänlainen "alkutila", jossa me olemme ennen kuin me "teemme" jotain "keinotekoista", joka vie meidät ulos tuosta luonnollisesta tilastamme. Näin ollen, luonnollista tilaa ei voi siten saavuttaa tai ylläpitää minkäänlaisen mentaalisen tai fyysisen ponnistelun kautta, vaan se tulee esille spontaanisti, ilman mitään ponnistelua, siis ei-tekemisen eli tekemättä jättämisen kautta. Me Alexander-tekniikan opettajat kutsumme tätä tietoista ei-tekoa inhibitioksi, joka on samalla keskeisin asia opetuksessamme.

Tosin sanoen, luonnollisuus ja luonnollisen tilamme löytyminen ei voi olla minkäänlaisen mentaalisen tai fyysisen manipuloinnin tulosta. Se ei ole kontrolloitavissa oleva teko, työ tai tehtävä, jonka voisi hoitaa kuntoon samalla tavalla kuin me voimme vaikkapa tiskata likaiset tiskit tai siivota kotimme puhtaaksi. Koska luonnollisuus ei ole tehtävä asia, se ei ole sidoksissa tuon tehtävän eri vaiheisiin eli ajassa tapahtuvaan liikkeeseen pisteestä A pisteeseen Ö. Tämän takia voimme sanoa, että luonnollisuus on myös avoimuuden eli rajattomuuden, sekä ajattomuuden löytämistä ja sitä kautta se on aina tarjolla tässä ja nyt. Luonnollinen tila voi kuitenkin löytyä vain pysähtymällä ja sen näkemällä, mutta tämä pysähtyminen johon viittaan ei suinkaan tarkoita sitä, että luonnollisen tilan löytyminen vaatisi patsaan tavoin paikallaan jököttämistä. Ei, se voi tulla löydetyksi vaikkapa jyrkän mäen päälle juostessa, sydämen luonnollisen villisti hakatessa.

Kuten olet saattanut jo tajuta, jotakuinkin kaikki meille tarjottavat esim. stressinhallinnassa ja niska- ja selkäkipujen hoidossa käytetyt mentaaliset tai fyysiset harjoitukset, menetelmät ja tekniikat perustuvat jonkinlaiseen manipulointiin, itsekuriin ja kontrollointiin, vaikkapa sen kivun kokemisen suhteen, mikä ilmenee juuri tällä hetkellä. Näiden menetelmien perusta on "tukahduttamisessa" eli negatiivisessa asenteessa. Toisin sanoen siinä, että me emme kokisi jotain, jonka me kuitenkin koemme juuri nyt!

Näin ollen ne eivät ole ns. luonnollisia tekniikoita ja eivät voi siten oikeasti auttaa meitä löytämään sitä luonnollista tilaa, joka sallii kaiken ja johon oikea terveys, tasapaino ja hyvinvointi perustuu. Tämän takia suosittelen tutustumaan sinun luonnollisuuttasi tukevaan Alexander-tekniikkaan, joka auttaa sinua 1) tulemaan tietoiseksi ja sen jälkeen 2) luopumaan tietoisen ei-tekemisen kautta niistä mentaalis-fyysisistä teoista, jotka ovat vieneet sinut pois luonnollisesta tilastasi, joka on lähempänä, sekä nopeammin ja helpommin löydettävissä kuin uskotkaan... 

Terveisin, Turo

Meidät on opetettu uskomaan, että meidän pitää ponnistella, jotta voisimme saavuttaa jotain tai että ylipäätään mitään tapahtuisi, mutta onko tämä totta? Pidä silmällä tätä tilaa, sillä aiheeseen liittyvä artikkeli on parasta aikaa muodostumassa mielessäni...

Terveisin, Turo