Alexander-tekniikka Turku
  • Tervetuloa!
  • Alexander-tekniikka
    • Miten Alexander-tekniikka liittyy kehonkäyttöön?
    • Kenelle Alexander-tekniikka sopii?
    • Palaute liittyen Alexander-tekniikkaan
  • Yksityistunnit
    • Mitä opit tunnilla?
    • Missä opetan?
    • Mitä maksaa?
    • Palaute yksityistunneista
  • Kurssit
  • Opettaja
  • Media
  • Blogi
  • Ota yhteyttä

Paljasjalkakenkien ABC

31/5/2015

0 Comments

 
Tiesitkö, että kehosi 206 luusta 52 eli peräti 25 prosenttia sijaitsee nilkkanivelesi alapuolella? Entä sitä, että jalkapohjissa ja varpaissa on yli 200 000 hermopäätettä, sekä lihasten ja jänteiden pituutta sekä raajojen asentoja ja liikkeitä aistivia tuntohermoja? Mitä voit siis päätellä tästä? Minun nähdäkseni sen, että jalkaterämme luiden ja lihasten pitää päästä liikkumaan vapaasti, jotta ne voivat välittää aivoillemme tietoa maan pinnasta, jolla seisomme, sekä siitä, miten kehomme linjautuu suhteessa maahan. Tämän tiedon perusteella aivojemme tasapainokeskus ohjaa kehoamme pysymään pystyasennossa ja auttaa meitä välttämään kaatumisen, mikä on aina suuri riski kehollemme.

Tämän tiedon perusteella lienee selvää, että voidaksemme tukea kehomme luonnollista toimintaa, tasapainoa ja terveyttä meidän kannattaa 1) liikkua sisätiloissa paljain jaloin tai sukkasilla niin paljon kuin mahdollista ja 2) käyttää ulkona liikkuessamme ns. paljasjalkakenkiä (engl. "barefoot shoe" ), jotka suojaavat jalkojamme teräviltä esineiltä, märältä ja kylmältä, mutta sallivat kuitenkin jalan lihasten, luiden ja nivelien luonnollisen toiminnan.

Mutta millainen hyvä paljasjalkakenkä on? Mitä sinun on hyvä tietää, jos aiot ostaa paljasjalkakengät? Paljasjalkakengän ensimmäinen tuntomerkki on se, että kengän pohja on tasapaksu eli siinä ei ole kantakorotusta (engl. "zero drop"), vaan kantapää ja päkiä ovat samalla tasolla. Tämä tukee sitä, että kantaluun/kantapään muodostama 30-60 neliösentin laajuinen tukialue tulee otetuksi käyttöön. Tämä tukee kehon luonnollista linjautumista pystysuunnassa. Paljasjalkakengissä on ohut, noin 3-5 millimetriä paksu pohja, mikä antaa herkän tuntuman maahan, sekä välittömän palautteen oman kävely- tai juoksutekniikan laadusta.

Pohjan ohuuden takia paljasjalkakengässä ei ole luonnollisesti minkäänlaista iskunvaimennustekniikkaa, koska jalan rakenteiden, yhdessä kävely- ja juoksutekniikan kanssa, on määrä toimia iskunvaimennusjärjestelmänä. Kipu kävellessä tai juostessa kertoo siis ei-luonnollisesta tekniikasta ja on kutsu pysähtyä tutkimaan, miten sinä käytät kehoasi eteenpäin liikkuessasi!

Toisin kuin tavallisissa kengissä, paljasjalkakengissä ei ole ns. toe spring –tekniikkaa eli kengän etuosa ei ole käyrä. Paljasjalkakengän rakenne ei siis kohota varpaita ylemmäksi kuin missä tasossa päkiä on. Varpaat saavat siis levätä maata vasten, kuten niiden luonnollista on! Mainittakoon, että tavallisissa juoksukengissä on yleensä noin 30 mm korkuinen ”toe spring”, joka johtaa vääjäämättä jonkinlaisiin varpaiden, jalkapöydän ja nilkan lihasten ja nivelien vaivoihin, koska ne eivät salli jalan liikkua sen luonnollisen liikeketjun mukaisella tavalla.

Paljasjalkakengässä on luonnollisesti myös tilava varvastila, joka sallii varpaiden ”leviämisen” kun kehon paino rullaa päkiän ja varpaiden yli eteenpäin. Juuri tämän ansiosta varpaiden nivelet voivat hyvin, eikä jalkoihin tule hiertymiä, rakkoja tai kovettumia, kuten tavallisia kenkiä käytettäessä. Toisaalta, paljasjalkakengän keskiosa on leveä. Tätä kautta paljasjalkakengän rakenne ei paina metatarsaali-luita sisäänpäin, erityisesti uloimmaista, joka on tärkeä kehon painoa kantava luu. Tämän ansioista jalkasi eivät puudu paljasjalkakengissä, kuten niiden tapaa tehdä kapealestisissä, "muodikkaissa" kävely- tai urheilukengissäsi?

Eräs keskeinen piirre paljasjalkakengässä on se, että siinä ei ole kiertojäykkyyttä tai jalkaholvitukea pitkittäis- tai poikittaiskaaren alla, vaan pohjarakenne, joka sallii jalan kaarien joustaa, laskeutua ja kerätä liike-energiaa eteenpäin menemiseen. Paljasjalkakengässä ei ole myöskään ns. motion control –tekniikkaa eli kävelyn tai juoksun askellukseen keinotekoisesti vaikuttavaa rakennetta. Ihmisen on siis määrä tehdä askellustyö, ei kengän! Itseasiassa suuret kenkä- ja urheilukenkävalmistajat, sekä ortopedisten pohjallisten valmistajat ovat huijanneet  meitä jo vuosikymmenien ajan uskottelemalla meille, että jokin kenkään sijoitettu "tuki" tai muu rakenne voisi muka taata sen, että ihminen voisi kävellä tai juosta luonnollisemmin!

Tämä on siis samanlaista mainostoimistojen luomaa valhetta kuin se, että jonkun uuden ja kalliin "ortopedien suositteleman" toimistotuolin ostaminen voisi estää niska- ja selkäkipujen jatkumisen. Siis tilanteessa, missä ihminen ei tunne omaa kehoaan ja ymmärrä, miten istua luonnollisesti, ilman turhia lihas- ja niveljännityksiä luovaa "lysähtämistä". Tai yhtä lailla haitallista "ryhdistäytymistä" sen jälkeen kun kipu on havahduttanut hänet tiedostamaan oman kehon olemassaolon kesken tietokoneen äärellä tapahtuvien "tärkeämpien asioiden" hoitamisen...

Toisaalta, paljasjalkakenkien valmistajien markkinapuheista huolimatta niiden hankkiminen ei ole mikään tae sille, että oma kävely- tai juoksutekniikka tulisi muuttumaan yhtään nykyistä paremmaksi, jos et ole tietoinen siitä, miten sinä nyt kävelet tai juokset. Muista myös se, että mitä sinä kuvittelet tekeväsi liikkuessasi ei välttämättä vastaa sitä, mitä sinä oikeasti teet, kuten olen taannoisessa blogiartikkelissani esille tuonut. Tämän takia suosittelen sinua ottamaan yhteyttä ja varaamaan minulta Alexander-tunnin. Tätä kautta voimme videokuvata kävelyäsi tai juoksuasi, sekä voin ohjata sinua Alexander-tekniikan avulla kohti luonnollisempaa kehonkäyttöä, jota paljasjalkakenkien käyttö toki omalta osaltaan merkittävästi tukee!    

Terveisin, Turo
Picture
Paljasjalkakengässä ei ole kantakorotusta, vaan kantapää ja päkiä on samalla tasolla, mikä tukee kehon luonnollista pystyasentoa.
Picture
Paljasjalkakengän pohja on ohut ja notkea, eikä siinä näin ollen ole juuri minkäänlaista kiertojäykkyyttä. Tämä mahdollistaa sen, että jalan luut ja lihakset pääsevät töihin, mikä tukee niiden aineenvaihduntaa. Paljasjalkakengissä ei siis tarvitse palella talvella kuten tavallisissa paksupohjaisissa ja jäykissä kengissä, joissa jalkojen verenkierto on kaikkea muuta kuin optimaalinen!
Picture
Paljasjalkakengissä on tilava varvastila, mikä sallii jalan poikittaiskaaren ja varpaiden luonnollisen "leviämisen" askelluksen aikana. Tämä tukee jalkaterän luiden, nivelten ja lihasten hyvinvointia.
0 Comments

Ihmettele!

30/4/2015

0 Comments

 
Pidä silmällä tätä tilaa, sillä julkaisen kohta artikkelin ihmettelyn tärkey-destä oman hyvinvointimme kannalta.

Terveisin, Turo
Picture
0 Comments

Passiivisuusranneke parempi?

29/3/2015

0 Comments

 
Sain hiljan sähköpostiini Intersportin mainoksen, jossa kaupattiin aktiivisuusranneketta. Mainoskuvassa näkyi nainen, joka oli jumppatunnilla aktiivisuusranneke kädessään. Huomio oli pyritty kiinnittämään myytävään tuotteeseen siten, että se oli lilan värinen, mikä loi voimakkaan kontrastin muuten musta-valkoisen kuvan kanssa. Minun huomioni ei kuitenkaan kiinnittynyt tuohon myytävään tuotteeseen, vaan naisen tapaan jännittää niska- ja hartialihaksiaan, jonka näin johtavan kaularangan nikamien ja välilevyjen kulumiin ennemmin tai myöhemmin...

Tämä muutamissa sekunneissa muodostunut ennuste naisen elämästä niskakipujen kanssa ei luonnollisestikaan ollut sellainen mielikuva, mikä olisi tukenut millään tavoin mainostajan pyrkimystä myydä minulle aktiivisuusranneke. Tästä mainoksen herättämästä negatiivisesta mielikuvasta huolimatta havaitsin mieleeni nousevan ajatuksen, joka yllätti minut varsin perinpohjaisesti. Tulin nimittäin oivaltaneeksi, että "Minähän teen työkseni jotain samantapaista kuin aktiivisuusranneke tekee!"

Kyllä, suureksi yllätyksekseni näin, että aktiivisuusrannekkeessa ja Alexander-opettajan työssä on monia yhtäläisyyksiä. Kuten tiedämme, aktiivisuusrannekkeen tehtävä on "aktivoida" eli muistuttaa ihmisiä liikkumisen tärkeydestä. Aktiivisuusranneke mittaa päivittäinen otettujen askelien määrää, sekä liikuntaan käytettyä kokonaisaikaa. Tämä tieto ohjaa ihmistä joko liikkumaan määrällisesti enemmän, saman verran tai vähemmän. Aktiivisuusranneke mittaa siis vain liikkumisen määrää, ei sitä miten tuo liikkuminen tapahtuu, jolla on suuri vaikutus sen kannalta, onko liikunta meille oikeasti "lääkettä", vai ei. Mutta ei huoli, sillä tämä aktiivisuusrannekkeen "puuttuva mittaustoiminto" on juuri se asia, mitä Alexander-opettaja harjoittaa oppilaansa kanssa!

Todellakin, Alexander-opettaja tarjoaa ihmisille aktiivisuusranneketta syvällisempää tietoa omasta liikkumisesta, koska huomio on liikkumisen laadussa ja siten lihasten ja nivelten liikkuvuuden säilyttämisestä. Käytännössä tämä tapahtuu siten, että Alexander-opettaja tekee havaintoja oppilaan kehosta ja sen linjautumisesta seistessä, istuessa, kumartuessa, kävellessä, juostessa jne. Tämän lisäksi Alexander-opettaja "mittaa" käsillään oppilaan lihasten jännitystilaa ja nivelten liikkuvuutta, sekä kutsuu sen perusteella oppilaan joko aktivoitumaan tai passivoitumaan tietynlaisten ajatusten tai mielikuvien avulla. (Lue lisää Mitä opit Alexander-tunnilla? -sivulta.)

Suurin osa Alexander-tunneille hakeutuvista ihmisistä kärsii niskan, hartioiden ja selän lihasten jännitystiloista, sekä niiden aiheuttamista kivuista. Tämän takia Alexander-opettaja kutsuu luokseen tulevia ihmisiä yleensä passivoitumaan lihastasolla, siis jännittämään vähemmän, jotta he voisivat tukea sitä kautta kehon luonnollista toimintaa ja terveyttä. Todellakin, tässä kohtaa Alexander-opettaja toimii pikemminkin "passiivisuusrannekkeen" kuin aktiivisuusrannekkeen tavoin!

Terveisin, Turo
Picture
Oletko sinä kuten suurin osa ihmisistä, jotka jännittävät niskalihaksia tiedostamattaan ja saavat siitä jälkikäteen muistutuksen niskakivun muodossa? Unohda viikoittaiset hierojakäynnit ja tule Alexander-tunnille oppimaan, kuinka voit vapauttaa omat niskalihaksesi, sekä säilyttää niiden vapaus pelkän ajatuksen voimalla!
0 Comments

Täydellisyys 2.0

26/2/2015

2 Comments

 
Olen puhunut viime aikoina muutamille ihmisille siitä, miksi meidän kannattaisi päivittää yleinen käsityksemme liittyen sanaan "täydellisyys". Miksi ajattelen näin? Mikä tässä Täydellisyys 1.0 -versiossa oikein mättää? Miksi koen sen "epätäydellisenä"? Ja miksi koen, että päivitys jonkinlaiseen Täydellisyys 2.0 -versioon olisi hyvin tärkeää meidän hyvinvointimme kannalta?

Tämä omaan ajatteluumme, käsityksiimme ja uskomuksiimme liittyvä päivitysidea on noussut siitä havainnosta, kuinka rajoittunut meidän nykyinen käsityksemme täydellisyydestä näyttää olevan. Kyllä, tämä nykyinen täydellisyytemme ei näytä sisältävän mitään muuta kuin täydellisyyttä ja näin ollen kieltää epätäydellisyyden ilmenemisen itsessään. Mutta, mitä sellainen täydellisyys on, mikä yrittää kieltää ja rajoittaa kaiken epätäydellisyyden itsensä ulkopuolelle, vaikka juuri se antaa täydellisyydelle mahdollisuuden ilmetä?

Todellakin, huomaatko kuinka täydellisyys ei voisi ilmetä ilman epätäydellisyyttä? Sillä kuinka kukaan huomaisi täydellisyyttä, jos epätäydellisyyttä ei olisi? Mutta huomaammeko me täydellisyyden epätäydellisyydessä? Eikö täydellisyys epätäydellisyydessä ole sitä, että epätäydellisyys on juuri sitä, mitä se on eli epätäydellistä? Toisin sanoen, huomaatko, kuinka täydellisyys ja epätäydellisyys ovat oikeastaan yhtä ja samaa, hieman samalla tavalla kuin päivä ja yö ovat yksi päivä? Tai kuten pieni aallonvire ja talon korkuinen tsunami ovat molemmat samaa vettä yhdessä ja samassa meressä?

Huomaatko, mitä tarkoitan? Huomaatko, kuinka täydellinen on täydellistä vain ja ainostaan silloin kun se on yhtä kokonaisuutta epätäydellisyyden kanssa eli sisältää sen itsessään? Huomaatko myös, kuinka rajoittuneesti olet saattanut määritellä täydellisyyden omassa mielessäsi ja siten myös ulkoisessa elämässäsi? Vai oletko kenties niitä harvinaislaatuisia ihmisiä, jotka ovat onnellisia, koska näkevät täydellisyyden kaikkialla, minne oma huomiosi kääntyy?

Kyllä, olen kutsunut sinut suoraan ja rehelliseen itsetutkimukseen ja siksi kysyn sinulta: Koska sinä viimeksi ajattelit, että sinussa on "jotain vikaa" tai että et ole "riittävän hyvä"? Huomaatko, että jos sinä ajattelet/tunnet noin, se osoittaa sinulle, että sinä uskot "epätäydellisyyteen" ja että sinun "pitäisi olla parempi" ellei peräti "täydellinen"? Huomaatko, kuinka sinä siis uskot siihen, että täydellisyys ei voi sisältää epätäydellisyyttä? Miltä sinusta tuntuu, kun uskot olevasi epätäydellinen? Epätäydelliseltä?

Oletko siis valmis pysähtymään tämän asian äärelle, olemaan hiljaa ja näkemään, kuinka sinä havaitset kaiken ja olet siten täydellinen jopa kaikessa epätäydellisyydessäsi? Vai haluatko sinä jatkaa ponnistelua ja uskoa siihen, että olet epätäydellinen? Miksi ihmeessä tekisit niin? Mitä sinun elämäsi olisi ilman tuota rajoittunutta käsitystä täydellisyydestä? Miten sinun keho-mielesi voisi, jos päivittäisit täydellisyyteen liittyvän käsityksesi tänään ja eläisit tämän Täydellisyys 2.0 -näkökulman mukaisesti? Johtaisiko tämä mahdollisesti siihen, että kokisit eläväsi täydellistä elämää? Oletko siis valmis kokeilemaan, miltä täydellinen elämä maistuu? Jos tämä tuntuu sinusta haastavalta, olet tervetullut tutkimaan omaa hyvinvointiasi rajoittavia uskomuksia kanssani!
​

Terveisin, Turo
Picture
Voimmeko me pysähtyä ja nähdä, kuinka "täydellinen" ja "epätäydellinen" ovat yhtä ja samaa kokonaisuutta, eikä suinkaan niin suoraviivaisen musta-valkoista kuin me kuvittelemme? Ehkä oma elämämme onkin täydellistä, vaikka saatamme uskoa hetkittäin tai jopa 24/7 pohjalta, että se olisi epätäydellistä?
2 Comments

Hiljaa kävelemisen taito

23/1/2015

0 Comments

 
Puhuin hiljan erään ystäväni kanssa. Hän kertoi minulle "Virtasesta", edesmenneestä isästään, joka oli ollut hyvin touhukas ja kiireinen mies elämässään siihen asti, kunnes oli saanut aivoinfarktin ja hänen vauhtinsa oli hidastunut kertaheitolla. Tämä kokemus oli tuonut hänet paikkaan, jossa hän oli todennut, ilmeisesti useampaankin kertaan, että "Jos elämä ei muuta opeta, niin ainakin hiljaa kävelemään."

Vaikka en ollut itse kiireinen kuullessani nämä Virtasen sanat, niiden sisältöön liittyvä kauneus "pysäytti" minut. Aina siihen pisteeseen asti, että pyysin ystävääni toistamaan nuo sanat, jotta voisin kirjoittaa ne muistiin. Koin, että noihin sanoihin kiteytyi jotain hyvin kaunista tästä hetkittäin traagisesta, mutta kaikessa traagisuudessaankin niin kauniista ihmiselämästä. Toisaalta, koin Virtasen sanojen viittaavan myös siihen "pysähtymisen taitoon", mitä opetan luokseni tuleville ihmisille. Kyllä, voidaksemme oppia jotain uutta meidän pitää ensin pysähtyä, aivan kuten Virtanen teki aivoinfarktinsa pakottamana ja mitä kautta hän oppi tuon "hiljaa kävelemisen taidon".

Tätä samaista taitoa minä opetan jopa niille kilpajuoksijoille ja kuntoilijoille, jotka hakeutuvat Alexander-tunneille kehittääkseen omaa juoksutekniikkaansa. Heille saattaa tulla melkoisena yllätyksenä, että kutsun heidät ensimmäisten tapaamiskertojen aikana "vain" tutkimaan pään, rintakehän ja lantion luonnollista linjautumista puoliselinmakuulla, paikallaan seisomista, kehonpainon siirtoa jalalta toiselle, paikallaan kävelyä, sekä myöhemmin kävelyä hitaammin ja nopeammin. Opetus etenee näiden "hitaampien" aktiviteettien kautta, jotta oppilaani voivat kehittää rauhassa omaa liikkumiseen liittyvää ajattelukykyään ja voivat ymmärtää siten paremmin pystyasennossa tapahtuvan liikkumisen haastavinta muotoa eli juoksemista.

Tämä lapsen kehitystä seuraava opetusmalli mahdollistaa sen, että voimme oppia kaikessa rauhassa luonnolliseen liikkumiseen liittyviä perusperiaatteita kuten "pää johtaa, keho seuraa", joka on jäänyt oivaltamatta jopa useimmilta kilpajuoksijoilta kaiken "eteenpäinmenemiseen" liittyvän kiireen keskellä. Nämä Alexander-tuntien aikana opittavat luonnollisen liikkumisen periaatteet vaikuttavat positiivisesti sekä juoksutekniikkaan, että siihen kuinka juokseminen vaikuttaa kehomme terveyteen. Tiedän entisenä kilpasuunnistajana, sekä 1992 juoksemani Helsinki City Marathonin pohjalta, kuinka kivuliasta juokseminen voi olla mm. alaselälle, jos oma juoksutekniikka ei ole kunnossa. Olen sittemmin opetellut pysähtymään ja "kävelemään hiljaa", sekä myös juoksemaan Alexander-tekniikan periaatteiden mukaisesti ja löytänyt sen avulla juoksemisen kivuttoman nautinnon! 

Lopuksi, vaikka terveytesi ei sallisi juoksemista tai et olisi edes kiinnostunut juoksemisesta, tue silti omaa terveyttäsi opettelemalla tietoista pysähtymistä, paikallaan oloa ja "hiljaa kävelemisen taitoa". Ja tee se vapaaehtoisesti kun vielä voit eli älä lykkää sitä tulevaisuuteen ettet joudu tekemään sitä pakon edessä kuin Virtanen, joka opetteli sitä vasta aivoinfarktin saatuaan. Toki, aina parempi myöhään kuin ei milloinkaan!

Terveisin, Turo
Picture
Uteliaisuus tutkia ympäröivää maailmaa, motivaatio oppia liikkumaan, sekä pään taitava tasapainottelu selkärangan huipulla johtaa lapsen seisoma-asentoon, kävelyyn ja myöhemmin myös juoksuun.
0 Comments

Ponnistelen, siis olen?

23/12/2014

2 Comments

 
Olen saanut Alexander-tekniikkaa opiskelemalla, sekä sitä opettamalla tehdä paljon huomioita sen suhteen, mikä aiheuttaa sen, että keho-mielemme ei voi parhaalla mahdollisella tavalla. Näyttää siltä, että kyse on siitä, että me ponnistellemme ihan turhaan monissa arkisissa tilanteissa, millä on oman terveydemme kannalta epäsuotuisa vaikutus. Tämän asian näkeminen ei luonnollisestikaan vielä riitä, jotta voisimme vapautua turhasta ponnistelusta eli meidän tarvitsee pysähtyä tutkimaan syytä siihen, miksi me ylipäätään ponnistelemme? Ja toisaalta, miksi me jatkamme ponnistelua, vaikka havaitsisimme, että se aiheuttaa meille monenlaisia ongelmia ja ei näytä siten auttavan meitä saavuttamaan omia päämääriämme työpaikalla, kotona tai harrastuksissamme?

Pohjimmiltaan näen kaiken ponnistelun liittyvän siihen, että meille on uskoteltu, aina pienestä lapsesta lähtien, että me olisimme jonkinlainen "ei-täysi malja", joka pitää täyttää kaikenlaisilla ulkoa opituilla tiedoilla ja taidoilla, sekä käyttää niitä tekoihin, joiden kautta voisimme olla "hyviä" muiden ihmisten silmissä. Lopulta tämä pienen lapsen viattomuuteen, kiltteyteen ja muilta ihmisiltä oppimaamme ehdollistuneeseen ajatteluun perustuva "kehittyminen ihmisenä", sekä sen ympärillä tapahtuva ponnistelu muodostuu tavaksi. Lopulta me emme tarvitse enää muita ihmisiä ympärillemme muistuttamaan meitä siitä, että meidän "pitää ponnistella" nyt, aina ja kaikkialla!

Ei, ponnistelusta tulee autopilottiohjelma, joka menee päälle kun aukaisemme silmämme aamulla, siksi voimme löytää itsemme ponnistelemasta jopa sängyssä maatessamme! Ponnistelusta tulee tätä kautta osa identiteettiämme eli mielemme 1) muilta ihmisiltä keräämistä, 2) itse luomista ja sen 3) ylläpitämistä tarinoista muodostunutta uskomusta siitä, kuka "minä" olen. Kyllä, näyttää siltä, että me uskomme, että "Ponnistelen, siis olen" kuin Descartes konsanaan! Ehkä juuri tämän takia Suomessa painitaan tämän "jaksamattomuuteen" liittyvän ongelman kanssa? Ehkä kyse ei olekaan jaksamisesta, vaan viattomasta väärinkäsityksestä sen suhteen, kuka "minä" oikeasti olen? Pelkäämmekö me kenties tutkia, kuka tai mitä "minä" olen ennen mitään ponnistelua, sekä siihen liittyvää jaksamista tai jaksamattomuutta? Ehkä koko jaksamattomuudessa onkin kyse vain siitä, että me emme enää jaksa ylläpitää sellaista kuvaa/minäkuvaa, joka ei vastaa sitä, mitä me oikeasti olemme?

Voisiko siis olla, että tämä jaksamiseen liittyvän ongelmamme ydin ei olekaan siinä, että meiltä vaaditaan työpaikoilla enemmän tuloksia kuin aiemmin? Ehkä me olisimme tehokkaampia työssämme ilman ponnistelua, mutta emme kuitenkaan uskalla olla ponnistelematta, koska uskomme niin vakaasti siihen, että "Selkä hiessä sinun pitää työtäsi tekemän", jotta saisimme nuo työmme tehdyksi? Mutta löytyykö tehokkuus oikeasti sitä kautta, että me ponnistelemme, vai voisiko se löytyä ilman ponnistelua, vaikkapa muutaman Olemisen oppitunnin ja entistä tarkoituksenmukaisempien toimintamallien valitsemisen kautta?

Jos tämä ponnisteluun liittyvä kirjoitukseni kosketti sinua ja olet valmis tutkimaan, mitä 1) positiivista tapahtuu ja toisaalta 2) mitä negatiivista ei tapahdu elämässäsi kun luovut turhasta ponnistelusta niin teehän vielä "viimeinen ponnistus", ota yhteyttä ja lähde tutkimaan tätä asiaa kanssani Alexander-tekniikan avulla!

Terveisin, Turo
Picture
Ajattelu on "kokovartalotyötä". Siksi on hyvä tutkia, kuinka sen teemme eli tapahtuuko se mahdollisesti epätarkoituksenmukaisen ponnistelun kautta? Sillä kuinka ajattelutyö voisi sujua hyvin, jos me jännitämme vaikkapa niskan ja hartioiden alueen lihaksia niin, että veri ei pääse virtaamaan kunnolla aivoihimme...
Picture
Ajattelu sujuu paljon paremmin, kun olet samalla tietoinen kehostasi ja sen suuntautumisesta tila-avaruudessa. Tätä kautta kehosi ei lysähdä kasaan, mikä tukee luonnollista hengitystä ja aivojen hapensaantia, mikä on tärkeää ajattelusi selkeyden kannalta!
2 Comments

Aivojen automatiikka

24/11/2014

0 Comments

 
Muistatko milloin viimeksi lähdit kotoasi kohti tuttua bussipysäkkiä, ruokakauppaa, työpaikkaa, koulua havahtuaksesi muutamaa minuuttia, varttia tai jopa tuntia myöhemmin, että olit saapunut määränpäähäsi? Huomasitko samalla sen, että et muistanut tuosta kulkemastasi matkasta mitään? Koitko mahdollisesti hämmennystä tuolla hetkellä, kun tajusit olleesi ns. autopilotilla? Tai koitko jopa pelkoa kun aloit ajattelemaan, mitä kaikkea vaarallista olisi voinut tapahtua tuon matkan aikana? Johtiko tämä kaikki mahdollisesti siihen, että syytit itseäsi siitä, että et ollut ollut tietoinen, miten olit liikkunut pisteestä A pisteeseen B? 

Uskon, että jokainen meistä on kokenut tuon hetken, jossa meille on paljastunut, kuinka me olemme olleet autopilotilla jossain arkisissa toimissamme. Oletko kenties ohittanut tämän asian olan kohautuksella, vai oletko jäänyt ihmettelemään, miten on mahdollista, että sinä olet "vain ajatellut" tuota matkan määränpäätä kotona ja sen jälkeen kehosi on ottanut ohjat omiin käsiinsä ja kuljettanut sinut sinne ilman, että sinun olisi tarvinnut tehdä sitä tietoisesti? Mihin näiden autopilottiohjelmiemme päälle kytkeytymien perustuu? Miksi ne näyttävät syrjäyttävän tietoisen ajattelun ja toiminnan niin monissa arkisissa tilanteissa?

Syy tähän liittyy siihen, että me asutamme kivikautista kehoa, joka ei ole muuttunut juuri lainkaan kymmeniin tuhansiin vuosiin, vaikka nykyiset keskuslämmitetyt, ikkunalliset, sähkövaloilla ja ilmastointilaitteilla varustetut nykyluolamme eroavat varsin radikaalisti niistä kylmistä ja pimeistä luolista, joissa esi-isämme elivät. Tämän takia aivomme eivät edelleenkään ymmärrä sitä, että meidän ei tarvitse pelätä sitä, että emme löytäisi ruokaa moneen päivään. Ei, aivomme eivät todellakaan ymmärrä sitä, että Turun lukuisien Hesburgereiden rinnalta löytyy myös McDonald's, Morrison's ja nyt jopa Burger King, jossa saamme mättää muutamalla eurolla kehomme täyteen sellaiset määrät kaloreita, että niillä olisi elänyt kokonainen luolamiesperhe monta päivää...

Mutta miten ihmeessä tämä ravinnon saatavuus liittyy Alexander-tekniikkaan, ajatteluun ja autopilotilla olemiseen, josta aiemmin puhuin? Itseasiassa nämä asiat nivoutuvat hyvinkin läheisesti yhteen, sillä aivomme pyrkivät säästämään joka välissä energiaa automatisoimalla ajatteluun ja liikkumiseen liittyvät psyko-fyysiset toiminnat. Koska tietoinen ajattelu kuluttaa energiaa saman verran kuin keskiraskas urheilusuoritus, aivomme pyrkivät säästämään energiaa mallintamalla kaikki ajatteluun ja liikkumiseen liittyvät toimintomme automaattiselle tasolle mahdollisimman nopeasti. Huikeasta laskukapasiteetistaan huolimatta se ei siis ymmärrä operoivansa vuonna 2014, vaan joskus kymmeniä tuhansia vuosia sitten!

Todellakin, aivomme eivät ymmärrä sitä, että me 1) voimme ajatella tietoisesti ja 2) kuluttaa sitä kautta enemmän energiaa ilman pelkoa kivikautiselle nälkäkuurille joutumisesta. Usein nämä aivojen ei-tietoiselle tasolle tallentuneet autopilottiohjelmat eivät kuitenkaan ole kovin tarkoituksenmukaisia. Tämä on useinmiten syy siihen, miksi meillä ilmenee esim. niska- ja selkäkipuja. Ne eivät siis liity välttämättä lainkaan siihen, millainen työtuoli sinulla on, kuinka raskasta työtä teet, millainen geeniperimä sinulla on jne. vaan siihen, että sinä et ole tietoinen istumiseen liittyvästä autopilottiohjelmasi, sekä siitä kuinka tuolilla olisi luonnollisempaa istua, jotta kehosi ei kipuilisi. Miksi sinä muuten kokisit kipua? Sillä tuskin sinä tietoisesti kipua olet elämääsi valinnut, vai kuinka?

Tämän takia Alexander-tunnille tullessasi minä kutsun sinut pysähtymään ja tutkimaan kanssani vaikkapa sitä, kuinka sinä seisot, istut tuolille tai nouset tuolilta, sekä kuinka se voisi tapahtua tietoisesti ja sitä kautta tarkoituksenmukaisemmin kuin teet sen nykyisten autopilottiohjelmiesi kautta. Tervetuloa siis Alexander-tunnille ajattelemaan tietoisesti, sekä polttamaan siinä samalla ylimääräisiä kaloreita!

Terveisin, Turo

PS. Jos olet kiinnostunut kalorinpoltosta niin luehan myös aiemmin kirjoittamani Voiko Alexander-tekniikka auttaa ylipainoon? -artikkeli.
Picture
Emme tutki Alexander-tunnilla pelkästään oman kehomme toimintaa ja liikkumista, vaan myös aivojemme ei-tietoisia ohjelmia, sekä mahdollisuutta ajatella tietoisesti omissa arkisissa toimissamme. Tämä kaikki tukee sitä, että voimme tulla pisteeseen, jossa pystymme valitsemaan entistä tarkoituksenmukaisempia toimintatapoja, jotka tukevat omaa terveyttämme ja henkistä hyvinvointiamme.
0 Comments

Olemisen oppitunti

19/10/2014

0 Comments

 
Soitin eräälle ystävälleni muutama kuukausi sitten ja kysyin, mitä hänelle kuului. Hän kertoi minulle, että hän tapaa "ajatella liikaa" ja vieläpä "ihan tyhmiä asioita", sekä sanoi siksi "opettelevansa vain olemaan". Hän siis koki omassa mielessään pyörivät ajatukset häiritsevinä, kuten myös sen kuinka hän kiinnitti noihin ajatuksiin kaiken huomionsa ja "kelasi" niitä mielessään. Aina siihen pisteeseen asti, jossa hän koki olevansa stressaantunut. Tuttu tilanne muillekin?

Tämän kuultuani kutsuin hänet pysähtymään hetkeksi ja näkemään, kuinka hän havaitsee nuo mielessään pyörivät ajatukset ja kuinka se tarkoittaa vääjäämättä sitä, että 1) hän ja 2) nuo ajatukset ovat siten kaksi erillistä asiaa. Kutsuin häntä siis havaitsemaan sen välimatkan, etäisyyden, mikä hänen - ajatusten havaitsijan - ja ajatusten välillä oli. Kutsuin häntä tätä kautta oivaltamaan, kuinka ajatusten ilmeneminen hänen mielessään, niiden määrä tai sisältö ei voi siten oikeasti kuvata tai määritellä sitä, kuka hän pohjimmiltaan On.

Todellakin, kuinka mitkään ajatukset voisivat koskaan määritellä "minua", jos minä Olen ja havaitsen kun nuo ajatukset ilmestyvät ja toisaalta minä jään Olemaan, kun ajatukset ennemmin tai myöhemmin häviävät? Tämän asian näkeminen on minun kokemukseni mukaan välttämätöntä, jos me haluamme "oppia olemaan" kuten ystäväni aikomus oli. Meidän ei siis tarvitse tehdä ajatuksille mitään eli tukahduttaa niitä tai päästä niistä eroon, jotta me voisimme Olla, sillä kuinka me voisimme ylipäätään "olla olematta"? Kyllä vain, yritäpä Olla olematta ja havaitset hyvin nopeasti, kuinka se on täysin mahdotonta!

Näetkö nyt, kuinka sinun ei oikeasti tarvitse opetella olemista eli ponnistella mitenkään, jotta sinä Olisit? Näetkö, kuinka Oleminen tapahtuu ihan itsestään ja on siten sinun luonnollinen tilasi? Vai voitko sinä muka kieltää sen, että sinä Olet? Toisaalta, kuinka sinä voisit tämän jälkeen uskoa siihen, että sinä et Ole esimerkiksi "tarpeeksi läsnä", jos sinä kuitenkin Olet ja havaitset - ystäväni tavoin - esimerkiksi ajattelevasi liikaa tai kuinka stressaantunut olet? Ehkä sinä et olekaan niin täynnä ajatuksia kuin sinä uskot olevasi, jos sinä pystyt havaitsemaan nuo ajatuksesi ja ehdit sen lisäksi tehdä jopa kaikenlaisia tulkintoja ja tuomioita niiden ympärillä?

Ystäväni, älä siis turhaan stressaannu ajatuksistasi, niiden ilmenemisestä, määrästä tai sisällöstä, vaan Ole ja anna ajatustesi tulla ja mennä. Näin ne luonnostaan tekevät, jos annat niiden olla, mitä ne pohjimmiltaan ovat eli vain ajatuksia! 

Terveisin, Turo
Picture
Sinun pitää yrittää olla aivan yhtä vähän kuin kiven pitää yrittää olla. Ole siis kuin kivi, mitä tulee Olemiseen, mutta älä kuitenkaan "kivetä" itseäsi kiven kaltaiseksi!
0 Comments

Mitä "luonnollinen" on?

23/9/2014

0 Comments

 
Olen kirjoittanut tätä blogiani kahden ja puolen vuoden ja viitannut usein "luonnollisuuteen", sekä puhunut suuntautumisesta kohti "luonnollista tilaa". Tajusin kuitenkin hiljan, että olen ottanut itsestäänselvyytenä sen, että te lukijani olette ymmärtäneet, mitä olen noilla termeillä tarkoittanut. Tästä syystä päätin kirjoittaa aiheesta ja antaa sinun sen jälkeen arvioida itseksesi niiden toimintatapojen, sekä lajien, tekniikoiden ja menetelmien luonnollisuutta, joiden avulla olet pyrkinyt tukemaan keho-mielesi terveyttä ja tasapainoa. On siis aika tutkia luonnollisuutta ja nähdä, että sen koodi on lopulta hyvin yksinkertainen, sillä kuinka mikään monimutkainen voisi koskaan kuvata luonnollista?

Sanana luonnollisuus ja luonnonmukaisuus viittaa "ei-keinotekoiseen". Luonnollinen tila on siten eräänlainen "alkutila", jossa me olemme ennen kuin me "teemme" jotain "keinotekoista", joka vie meidät ulos tuosta luonnollisesta tilastamme. Näin ollen, luonnollista tilaa ei voi siten saavuttaa tai ylläpitää minkäänlaisen mentaalisen tai fyysisen ponnistelun kautta, vaan se tulee esille spontaanisti, ilman mitään ponnistelua, siis ei-tekemisen eli tekemättä jättämisen kautta. Me Alexander-tekniikan opettajat kutsumme tätä tietoista ei-tekoa inhibitioksi, joka on samalla keskeisin asia opetuksessamme.

Tosin sanoen, luonnollisuus ja luonnollisen tilamme löytyminen ei voi olla minkäänlaisen mentaalisen tai fyysisen manipuloinnin tulosta. Se ei ole kontrolloitavissa oleva teko, työ tai tehtävä, jonka voisi hoitaa kuntoon samalla tavalla kuin me voimme vaikkapa tiskata likaiset tiskit tai siivota kotimme puhtaaksi. Koska luonnollisuus ei ole tehtävä asia, se ei ole sidoksissa tuon tehtävän eri vaiheisiin eli ajassa tapahtuvaan liikkeeseen pisteestä A pisteeseen Ö. Tämän takia voimme sanoa, että luonnollisuus on myös avoimuuden eli rajattomuuden, sekä ajattomuuden löytämistä ja sitä kautta se on aina tarjolla tässä ja nyt. Luonnollinen tila voi kuitenkin löytyä vain pysähtymällä ja sen näkemällä, mutta tämä pysähtyminen johon viittaan ei suinkaan tarkoita sitä, että luonnollisen tilan löytyminen vaatisi patsaan tavoin paikallaan jököttämistä. Ei, se voi tulla löydetyksi vaikkapa jyrkän mäen päälle juostessa, sydämen luonnollisen villisti hakatessa.

Kuten olet saattanut jo tajuta, jotakuinkin kaikki meille tarjottavat esim. stressinhallinnassa ja niska- ja selkäkipujen hoidossa käytetyt mentaaliset tai fyysiset harjoitukset, menetelmät ja tekniikat perustuvat jonkinlaiseen manipulointiin, itsekuriin ja kontrollointiin, vaikkapa sen kivun kokemisen suhteen, mikä ilmenee juuri tällä hetkellä. Näiden menetelmien perusta on "tukahduttamisessa" eli negatiivisessa asenteessa. Toisin sanoen siinä, että me emme kokisi jotain, jonka me kuitenkin koemme juuri nyt!

Näin ollen ne eivät ole ns. luonnollisia tekniikoita ja eivät voi siten oikeasti auttaa meitä löytämään sitä luonnollista tilaa, joka sallii kaiken ja johon oikea terveys, tasapaino ja hyvinvointi perustuu. Tämän takia suosittelen tutustumaan sinun luonnollisuuttasi tukevaan Alexander-tekniikkaan, joka auttaa sinua 1) tulemaan tietoiseksi ja sen jälkeen 2) luopumaan tietoisen ei-tekemisen kautta niistä mentaalis-fyysisistä teoista, jotka ovat vieneet sinut pois luonnollisesta tilastasi, joka on lähempänä, sekä nopeammin ja helpommin löydettävissä kuin uskotkaan... 

Terveisin, Turo
Picture
Luonnollista tilaa voisi verrata valkoiseen kanvakseen, johon ei ole lisätty mitään väriä. Siitä huolimatta kanvas on itsessään täydellinen, eikä se tarvitse siten mitään "muuta" tai "lisää" ollakseen jotenkin "täydellisempi kanvas". Oivaltamalla tämän saman asian suhteessa siihen, ketä me pohjimmiltaan olemme, me luovumme ponnistelusta sen suhteen, että olisimme jotenkin "parempia", siis "toisenlaisia" kuin olemme juuri nyt. Tämä on yksinkertaisin ja tehokkain resepti, mitä tulee stressin poistamiseen mielestämme, sillä se on ainoa paikka, missä ilmiö nimeltä stressi koskaan sijaitsee!
0 Comments

Tekemättä jättämisen taika

31/8/2014

0 Comments

 
Meidät on opetettu uskomaan, että meidän pitää ponnistella, jotta voisimme saavuttaa jotain tai että ylipäätään mitään tapahtuisi, mutta onko tämä totta? Pidä silmällä tätä tilaa, sillä aiheeseen liittyvä artikkeli on parasta aikaa muodostumassa mielessäni...

Terveisin, Turo
0 Comments
<<Previous
Forward>>

    Author

    Alexander-opettaja
    Turo Vuorenpuro
    Turku, FINLAND


    RSS Feed

    Archives

    February 2019
    September 2018
    September 2017
    March 2017
    January 2017
    August 2015
    July 2015
    June 2015
    May 2015
    April 2015
    March 2015
    February 2015
    January 2015
    December 2014
    November 2014
    October 2014
    September 2014
    August 2014
    July 2014
    June 2014
    May 2014
    April 2014
    March 2014
    February 2014
    January 2014
    December 2013
    November 2013
    October 2013
    September 2013
    August 2013
    July 2013
    June 2013
    May 2013
    April 2013
    March 2013
    February 2013
    January 2013
    December 2012
    November 2012
    October 2012
    September 2012
    August 2012
    July 2012
    June 2012
    May 2012

    Categories

    All
    Aamuset
    Ajattelu Käsitykset Uskomukset Kyseenalaistaminen
    Ajattelu Käsitykset Uskomukset Kyseenalaistaminen
    Ajattelu Käsitykset Uskomukset Kyseenalaistaminen
    Ajattelutyö
    Aktiivisuusranneke
    Alaselkäkipu
    Alaselkäkipu
    Albert Einstein
    Aleksandertekniikka
    Alexander Tekniikan Kurssit Turku
    Alexander-tekniikan Kurssit Turku
    Alexander Tekniikan Yksityistunnit
    Alexander-tekniikan Yksityistunnit
    Alexander Tekniikan Yksityistunnit Turku
    Alexander-tekniikan Yksityistunnit Turku
    Alexandertekniikka
    Alexander Tekniikka
    Alexander-tekniikka
    Alexander Tekniikka Blog Terveys Hyvinvointi
    Alexander-tekniikka Blog Terveys Hyvinvointi
    Alexandertekniikkaturku
    Barefoot Shoes
    Body Map
    Burger King Turku
    Byron Katie The Work
    Cheryl Cole
    Descartes
    Epätäydellisyys
    Epätäydellisyys
    Faulty Sensory Appreciation
    F.m. Alexander
    Freud
    Funktionaalinen Harjoittelu
    Garmin Vivofit
    Halonen
    Häpeä Pelko Ahdistus Masennus
    H. C. Andersen
    Hengitys
    Hesburger Turku
    Hyväksyvä Läsnäolo
    Hyvä Ryhti
    Hyvä Ryhti
    Hyvinvointi
    Intersport Mainos
    Itsetutkimus
    Jaksaminen
    Jalkaterän Kiputilat
    Jalkaterän Kiputilat
    Jooga
    Joulu
    Jumissa
    Juoksentelu
    Juoksutekniikka
    Kärsimys Ja Vapautuminen
    Kärsimys Ja Vapautuminen
    Kartta
    Kehonkartta
    Kehontuntemus
    Keisarin Uudet Vaatteet
    Kipu
    Kivunhallinta
    Kolmijalkainen Jakkara
    Kompassi
    Kuluma
    Läsnäolo
    Läsnäolo
    Lenkkipolku
    Liikkuvuuden Säilyttäminen
    Liikkuvuus
    Lonkkakipu
    Luonnollinen
    Luonnollinen Kehonkäyttö
    Luonnollinen Kehonkäyttö
    Luonnollinen Tekniikka
    Luonnollinen Tila
    Luonnollisuus
    Maratonjuoksu
    Maratoonari
    Marja Putkisto
    McDonals's Turku
    Method Putkisto Pilates
    Metsä
    Mielikuva
    Mielikuvat
    Morrison's Turku
    Muotoilija Puuseppä Arto Halmetoja
    Nalle Puh Ja Tao
    Negatiivinen Asenne
    Nilkkakipu
    Niska Jumissa
    Niskakipu
    Niskan Ja Hartioiden Lihakset
    Niskan Kuluma
    Nivelpintojen Kuluma
    Nivelrikko
    Nykyhetki
    Oikea Hengitystekniikka
    Oleminen
    Onnellisuus
    Oppiminen
    Paavo Nurmi
    Paavo Nurmi Marathon
    Paavo Nurmi Stadion
    Päiväni Murmelina Elokuva
    Paljasjalkajuoksu
    Paljasjalkakengät
    Paljasjalkakengät
    Perfektionismi
    Pianisti
    Pilates
    Polvikipu
    Ponnistelu
    Pyöräily
    Pyöräilykoulu
    Pyöräilytekniikka
    Pyöräretki
    Pystyasento
    Rasitusvamma
    Scandinavian Outdoor Store
    Seisoma-asento
    Selkäkipu
    Selkä Suorassa
    Selkä Suorassa
    Stressi
    Stressinhallinta
    Suunnistaja
    Taiji Zhang Fang
    Tässä Ja Nyt
    Tässä Ja Nyt
    Täydellinen Elämä
    Täydellinen Elämä
    Täydellisyys
    Täydellisyys
    Tehokkuus
    Terveys Hyvinvointi
    The Flying Finn
    The Work
    Todellisuus
    Toiminnallinen Harjoittelu
    Triathlon
    Tunteet
    Turkulainen
    Turun Keskiaikaismarkkinat
    Työhyvinvointi
    Työssä Jaksaminen
    Tyytymättömyys
    Uiminen
    Uinti
    Uskominen
    Uskomukset
    Uskomus
    Vapaus
    Vapautuminen
    Vastustaminen
    Ville Ritola
    Vivobarefoot Kengät
    Vivobarefoot Kengät