Pyöräilykoulu: Osa 2/3

Pyörällä liikkeelle lähteminen on minun kokemukseni mukaan huomattavasti haastavampaa kuin varsinainen pyörällä ajaminen. Liikkeelle lähteminen pyörän kanssa voi nimittäin tapahtua tasapainoisesti vain, jos me osaamme 1) seistä tasapainossa pyörän kanssa, sekä 2) suunnata oman kehomme painoa suhteessa pyörään ja maahan, sekä 3) ymmärtää samanaikaisesti, kuinka meidän kannattaa suunnata kehoamme tila-avaruudessa, missä liikkuminen tapahtuu.

Pidemmittä puheitta asiaan, eli opetan sinulle alla olevien kuvien ja niihin liittämieni tekstien kautta, mitä asioita pyörällä liikkeelle lähtiessä kannattaa ajatella. Todellakin, ajattelua tässä aktiviteetissa on määrä harrastaa, jos mielimme liikkua pyörän kanssa siten, että emme menetä tasapainoa, kaadu ja loukkaa itseämme. Pyydän siksi laittamaan kypärät päähän viimeistään tässä vaiheessa tätä virtuaalista pyöräkoulua, kiitos!

Huomaa, kuinka pyöräilijä antaa niska- ja selkälihaksensa olla ns. pitenevässä tilassa, mikä mahdollistaa sen, että pää pääsee suuntautumaan ylöspäin kohti taivasta. Tätä tapahtumaa tukee se, että pyöräilijä antaa käsiensä levätä ohjaustangolla antamalla käsivartensa tippua olkapäistä alaspäin, sekä antamalla kehon painon tippua pääasiallisesti tukijalan läpi maata vasten, eli toinen jalka lepää tässä vaiheessa hyvin kevyesti polkimen päällä. Huomio! Katso myös takaapäin otettu kuva pyörän kanssa seisomisesta "Pyöräilykoulu: Osa 1/3" -artikkelista, jonka julkaisin 06/05/2013.

Päätös lähteä liikkeelle on tapahtunut, minkä seurauksena pyöräilijä on vapauttanut nilkkojen, polvien ja lonkkien nivelet liikkumaan. Tämän jälkeen pyöräilijän tarvitsee vain tehdä pieni "niiaus" jaloillaan, sekä antaa pään lähteä "alkavaan nyökkäykseen" ja kääntää katse alaviistoon, mikä auttaa häntä kallistamaan ylävartalonsa siten, että selän ja vatsan puolen lihakset säilyttävät pituutensa. Huomaa, kuinka ilmeisen nopeasta eteenpäin suuntautuvasta liikkeestä huolimatta, minkäänlaista selkärangan "kasaan menemistä" ei tapahdu, kun pyöräilijä käyttää Alexander-tekniikan opettamaa kehollista ja tila-avaruudellista ajattelua pyörällä liikkeelle lähtiessään. Kehon paino on siirtynyt tässä vaiheessa 30-40 prosenttisesti polkimen päälle, eli tukijalka päästää edelleen 60-70 prosenttia painosta lävitsee maata vasten.

Varsinainen liikkeelle lähtö tapahtuu sitä kautta, että pyöräilijä suuntaa kantapään nopeasti taaksepäin/alaspäin kohti maata, mikä vapauttaa lonkan, polven ja nilkan ojennustilaan, mikä puolestaan siirtää tukijalan päällä olleen 60-70 prosenttia kehon painosta nopeasti polkimen päälle (kuvan tilanne). Tälläinen tasapainonen ja tehokas liikkeelle lähtö pyörällä voi tapahtua vain, jos pyöräilijä ymmärtää, kuinka oma keho toimii, eikä erehdy painamaan poljinta alas itsetarkoituksellisesti, vaan antaa sen painua alaspäin kehon painon vaikutuksesta. Liikkeelle lähdössä on siis kyse painon älykkäästä siirtämisestä, ei polkimen painamisesta alas lihasvoimalla, kuten suurin osa pyöräiljöistä sen tekee! Voit todentaa tämän täysin epätarkoituksenmukaisen strategian yleisyyden itse, jos katselet ympärillesi tienristeyksissä, missä pyöräilijät tekevät liikkeelle lähtöjä pyörineen. Jos olet pyöräilijä niin kannattaa kääntää tämän jälkeen huomio itseesi ja panna merkille, kuinka sinä itse teet liikkeelle lähdön yhtä ei-kehoystävällisellä tavalla kuin kaikki muutkin pyöräilijät?

Muutama polkaisu "putkelta" ja pyöräilijä on päässyt hyvään matkavauhtiin. Tästä on hyvä istuutua satulaan ja jatkaa matkaa, sillä keho on kauniissa tasapainoisessa linjassa, mistä matkan teko tulee sujumaan mukavasti, vaikka alla olisi vain tällainen taloyhtiön roskalavalta bongattu kolmivaihteinen polkupyörä!

Toivon, että tämä toinen artikkeli sai sinut ajattelemaan, kuinka tulet seuraavalla kerralla lähtemään liikkeelle pyörälläsi. Älä silti ota turhia paineita yrittämällä muistaa kaikkea kerralla, vaan anna itsellesi lupa tutkia pyörän kanssa liikkumista kaikessa rauhassa. Kyse ei ole täydellisen suorituksen tekemisestä, vaan oppimisprosessista, jolle on hyvä antaa aikaa tapahtua.

Olet luonnollisesti tervetullut polkupyörinesi Alexander-tunnille oppimaan, kuinka voit 1) suunnata oman kehosi painon älykkäästi ja 2) antaa sen kohdata maan pinta, ohjaustanko ja poljin, eli pyörällä liikkeelle lähtemiseen liittyvät ulkoiset "tukipinnat" luonnollisen kevyesti. Tätä kautta sinä vältät "taistelun" polkupyörän eteenpäin saattamisen kanssa ja voit säästyä monilta vammoilta, erityisesti polvien alueen vammoilta/rasitusvammoilta, jotka ovat sangen yleisiä pyöräilijöiden keskuudessa.

Terveisin, Turo

PS. Tee palvelus ja jaa tämä artikkeli Facebookissa tai lähetä vinkki tästä artikkelisarjasta sähköpostilla ystävillesi, joiden tiedät harrastavan pyöräilyä aktiivisesti esim. työpaikan ja kodin välillä, kiitos!  :-)