Täydellisyys 2.0

Olen puhunut viime aikoina muutamille ihmisille siitä, miksi meidän kannattaisi päivittää yleinen käsityksemme liittyen sanaan "täydellisyys". Miksi ajattelen näin? Mikä tässä Täydellisyys 1.0 -versiossa oikein mättää? Miksi koen sen "epätäydellisenä"? Ja miksi koen, että päivitys jonkinlaiseen Täydellisyys 2.0 -versioon olisi hyvin tärkeää meidän hyvinvointimme kannalta?

Tämä omaan ajatteluumme, käsityksiimme ja uskomuksiimme liittyvä päivitysidea on noussut siitä havainnosta, kuinka rajoittunut meidän nykyinen käsityksemme täydellisyydestä näyttää olevan. Kyllä, tämä nykyinen täydellisyytemme ei näytä sisältävän mitään muuta kuin täydellisyyttä ja näin ollen kieltää epätäydellisyyden ilmenemisen itsessään. Mutta, mitä sellainen täydellisyys on, mikä yrittää kieltää ja rajoittaa kaiken epätäydellisyyden itsensä ulkopuolelle, vaikka juuri se antaa täydellisyydelle mahdollisuuden ilmetä?

Todellakin, huomaatko kuinka täydellisyys ei voisi ilmetä ilman epätäydellisyyttä? Sillä kuinka kukaan huomaisi täydellisyyttä, jos epätäydellisyyttä ei olisi? Mutta huomaammeko me täydellisyyden epätäydellisyydessä? Eikö täydellisyys epätäydellisyydessä ole sitä, että epätäydellisyys on juuri sitä, mitä se on eli epätäydellistä? Toisin sanoen, huomaatko, kuinka täydellisyys ja epätäydellisyys ovat oikeastaan yhtä ja samaa, hieman samalla tavalla kuin päivä ja yö ovat yksi päivä? Tai kuten pieni aallonvire ja talon korkuinen tsunami ovat molemmat samaa vettä yhdessä ja samassa meressä?

Huomaatko, mitä tarkoitan? Huomaatko, kuinka täydellinen on täydellistä vain ja ainostaan silloin kun se on yhtä kokonaisuutta epätäydellisyyden kanssa eli sisältää sen itsessään? Huomaatko myös, kuinka rajoittuneesti olet saattanut määritellä täydellisyyden omassa mielessäsi ja siten myös ulkoisessa elämässäsi? Vai oletko kenties niitä harvinaislaatuisia ihmisiä, jotka ovat onnellisia, koska näkevät täydellisyyden kaikkialla, minne oma huomiosi kääntyy?

Kyllä, olen kutsunut sinut suoraan ja rehelliseen itsetutkimukseen ja siksi kysyn sinulta: Koska sinä viimeksi ajattelit, että sinussa on "jotain vikaa" tai että et ole "riittävän hyvä"? Huomaatko, että jos sinä ajattelet/tunnet noin, se osoittaa sinulle, että sinä uskot "epätäydellisyyteen" ja että sinun "pitäisi olla parempi" ellei peräti "täydellinen"? Huomaatko, kuinka sinä siis uskot siihen, että täydellisyys ei voi sisältää epätäydellisyyttä? Miltä sinusta tuntuu, kun uskot olevasi epätäydellinen? Epätäydelliseltä?

Oletko siis valmis pysähtymään tämän asian äärelle, olemaan hiljaa ja näkemään, kuinka sinä havaitset kaiken ja olet siten täydellinen jopa kaikessa epätäydellisyydessäsi? Vai haluatko sinä jatkaa ponnistelua ja uskoa siihen, että olet epätäydellinen? Miksi ihmeessä tekisit niin? Mitä sinun elämäsi olisi ilman tuota rajoittunutta käsitystä täydellisyydestä? Miten sinun keho-mielesi voisi, jos päivittäisit täydellisyyteen liittyvän käsityksesi tänään ja eläisit tämän Täydellisyys 2.0 -näkökulman mukaisesti? Johtaisiko tämä mahdollisesti siihen, että kokisit eläväsi täydellistä elämää? Oletko siis valmis kokeilemaan, miltä täydellinen elämä maistuu? Jos tämä tuntuu sinusta haastavalta, olet tervetullut tutkimaan omaa hyvinvointiasi rajoittavia uskomuksia kanssani!
​
Terveisin, Turo

Voimmeko me pysähtyä ja nähdä, kuinka "täydellinen" ja "epätäydellinen" ovat yhtä ja samaa kokonaisuutta, eikä suinkaan niin suoraviivaisen musta-valkoista kuin me kuvittelemme? Ehkä oma elämämme onkin täydellistä, vaikka saatamme uskoa hetkittäin tai jopa 24/7 pohjalta, että se olisi epätäydellistä?