Valittaminen ja välittäminen

Mieleeni muistui Alivaltiosihteerien televisiosketsi noin 10-15 vuoden takaa: Joukko erimaalaisia ihmisiä kävelee ympäriinsä kuin pinkit puput Duracell-mainoksessa ja valittavat kukin omalla kielellään. Yksi kerrallaan, kaikki muut valittajat hyytyvät paitsi Suomalainen. Tässä kohtaa sketsin ”virallinen kommentaattori” astuu kuviin ja sanoo hyvin kansallistuntoisella äänellä: ”Suomalainen jaksaa valittaa pidempään kuin kukaan muu!”

Kollegani Marja Krappe kirjoitti hiljan blogiinsa siitä, miten valittaminen ei tue omaa hyvinvointiamme. Eräs blogikirjoituksen lukenut henkilö pohti valittamisen teemaa laajempana ilmiönä sanomalla, että "Monissa yhteisöissä yhteenkuuluvuutta rakennetaan (varmaan huomaamatta) valittamalla kiireestä ja siitä, miten paljon kullakin on tekemistä."

Tuo havainto oli minusta aivan loistava, koska se toi esille sen tosiseikan, että monet tapamme/tottumuksemme pohjautuvat siihen, että me olemme "sosiaalisia apinoita". Kuten tiedämme, meillä on yli 99% samat geenit kuin simpanssilla, ehkä juuri tämän takia me olemme taipuvaisia laumakäyttäytymiseen? Vai pitäisikö tässä tapauksessa sanoa "laumavalittamiseen"?

Herää kysymys, miten on ”laumavälittämisen” laita? Minun nähdäkseni tilanne on varsin kehno, sillä kuinka me voimme välittää yhteisöllisestä hyvinvoinnistamme, jos me valitamme niin paljon yksilöinä? Keskittymällä valittamiseen, eli siihen, että uskottelemme itselle ja toisille ihmisille, että joku asia "pitäisi olla toisin” esim. syksy ei ole miellyttävää aikaa, koska silloin on pimeää ja sataa. Ohjelmoimme itsemme voimaan pahoin syksyn ajan ja heijastamme sitä päivästä toiseen muihin ihmisiin, jotka alkavat myös voida huonosti (tai välttelemään seuraamme). Valittaminen ja sen negatiiviset seuraukset käyvät meille kalliiksi myös taloudellisesti, sillä luin juuri Yle Uutiset- sivustolta, että maassamme uppoaa mielenterveystyöhön yli kaksi miljardia euroa vuodessa!

Entä sitten, kun syksy loppuu? No, silloin tulee talvi, jolloin on ”liian kylmää” ja joko ”liian paljon” tai ”liian vähän” lunta, riippuen täysin valittajasta. Oletko muuten koskaan laittanut merkille, kuinka ihmiset tapaavat talvisin vetää kyynärpäät kiinni kylkiin, olkapäät kohti korvia ja "hytistä" teatraalisesti katsoessaan ikkunasta, kun he valmistautuvat menemään ulos? Miten ihmeessä sitä voi ulkona muuta kuin palella, jos on psyykannut itsensä palelemaan ja tukahduttanut lihasten verenkierron tuolla tavalla jännittämällä!

Valittamisen ”syitä” on siis tarjolla loputtomasti ja me voimme siksi käyttää koko elämämme valittamiseen tai toisten ihmisten valittamisen kuuntelemiseen, jos niin haluamme. Varsin monet meistä tekevät vuoron perään jompaa kumpaa esim. työpaikallaan. Eihän se nyt olisi merkki ”sosiaalisista taidoista”, jos olisi koko ajan itse valittamassa! Pitäähän sitä herran jumala "bondata" kaverin kanssa!

Niin, mikä on tämän blogikirjoituksen linkki Alexander-tekniikkaan? Minun nähdäkseni se, että Alexander-tekniikka tutkii omia psyko-fyysisiä tapojamme/tottumuksiamme ja opettaa meitä pysähtymään (inhibitio) ja tekemään huomioita suhteessa siihen "Mitä minä oikein olen tekemässä?" ja "Miten tämä vaikuttaa minun hyvinvointiini?" Tätä kautta Alexander-tekniikka on parasta lääkettä myös siinä tapauksessa, jos valittaminen on sinun "paha tapasi" ja nakertaa sinun hyvinvointiasi.

Uskon, että jokainen ihminen, joka aidosti välittää omasta hyvinvoinnistaan (eikä vain sano välittävänsä) löytää näiden kysymysten kautta motivaation ja suunnan siihen muutosprosessiin, jota hyvinvointimme tukeminen meiltä vaatii. Se ei luonnollisestikaan tarkoita sitä, että "onnellinen loppu" aukenisi sillä, että kerran tai kaksi pysähtyy esittämään itselleen nuo valituksen lopettavat kysymykset itselleen.

Ei, meidän tarvitsee pysähtyä uudestaan ja uudestaan tutkimaan omia reaktioitamme ja toimintaamme käytännön tasolla, mutta lopulta esim. puolen vuoden päästä uusi toimintatapa saattaa olla niin iskostunut kehoomme/mieleemme, että tulee havainneeksi, että "...ei ollut vain mitään tarvetta mennä kielteisyyteen mukaan, kuten ennen.", kuten eräs Alexander-tekniikan strategioita käyttänyt henkilö kuvasi muutosta omassa elämässään. Varsin inspiroiva tarina siitä, että muutos on mahdollista, jos vain löytää motivaation siihen, mitä muutos meiltä vaatii!

Terveisin, Turo

Tunnepitoinen ajatus tyyliin "Hemmetti, kun on kylmä!" saa aikaan sen, että saattaa tulla esim. vetäneeksi olkapäät kohti korvia. Tämä lihaksiston turha jännittäminen aiheuttaa verenkierron heikkenemisen lihaksissa, minkä seurauksena kylmä tuntuu kylmemmältä kuin se oikeasti tuntuisi, jos ei tekisi asiasta mitään numeroa!