Vääränlainen joulupukki

Luin tänään uutisen, jossa kerrottiin, että Ylen huippusuositussa Joulupukin kuumalinja -ohjelmassa ei nähty tänä jouluna 20 vuotta joulupukkina toiminutta Kosti Kotirantaa. Hän oli toiminut tuona aikana pukkina ohjelman jokaisessa lähetyksessä, lukuunottamatta yhtä jouluaattoa vuonna 2006. Ohjelman tuottaja Saila Lintula kertoi, että Kotirannan tuuraajaksi palkattu kokenut pukki löytyi sangen helposti.

Monen katsojan joulumieli lienee silti ollut vaarassa, sillä viimeksi kun katsojille tuttu Kotiranta oli poissa pukin tehtävistä, Yle sai katsojilta paljon negatiivista palautetta. Moni Joulupukin kuumalinja -ohjelman katsojista kun pitää Kotirantaa "ainoana oikeana joulupukkina". Lintula sanoo, että "Se johtuu siitä, että kun hän on aina ollut joulupukkina. Viimeksikin meillä oli hyvä pukki, mutta hän oli vain erilainen."

Tämä uutinen muistutti minua Alexander-tunneista, joiden aikana tutkin yhdessä oppilaan kanssa esimerkiksi sitä, kuinka hän seisoo, siirtää painon toiselle jalalleen, lähtee kävelyyn, istuutuu tuolille, istuu tuolilla, nousee tuolilta seisomaan, liikuttaa kättään ylös, alas, eteen tai sivulle tila-avaruudessa. Näiden arkisten aktiviteettien tutkiminen ja näistä havainnoistamme oppiminen tukevat sitä, että me voimme oppia liikkumaan luonnollisen koordinoidusti eri tasoilla tila-avaruudessa, vaikka kehomme osat suhteessa toisiinsa, sekä suhteessa maan pintaan muuttavat alati paikkaansa.

Vanhojen reaktio- ja kehonkäyttömallien purkaminen ja uusien oppiminen ei kuitenkaan ole aina kivutonta. Se vaatii oppilaalta kärsivällisyyttä, sekä luottamusta Alexander-tekniikkaan ja omaan opettajaan. Kaikki vanha tuntuu meistä normaalilta, tutulta ja turvalliselta, minkä takia me pidämme siitä niin lujasti kiinni. Siitäkin huolimatta, että juuri tuon vanhan tutun tunteen mukaan liikkuminen aiheuttaa meille ne kovasti manaamamme niska- ja selkäkivut...

Meidän on siis opittava sietämään uuden oppimiseen liittyvää hämmennystä. Joskus myös suoranaista pelkoa, sillä meistä saattaa tuntua Alexander-opettajan ohjauksessa siltä, että olisimme kaatumaisillamme, hetkenä minä hyvänsä, taaksepäin, vaikka olisimme vain kokeneet osan painostamme siirtyneen pois päkiöiden päältä, löytäneet sitä kautta kantaluidemme tarjoaman tuen ja mahdollisuuden yltää täyteen pituuteemme. Tämä uusi painon jakautuminen jalkapohjiemme päällä muuttaa kehomme asentoon ja sen tasapainoon liittyvän tunnekokemuksen, joka on vääristynyt epätarkoituksenmukaisen reaktio- ja kehonkäyttömallien seurauksena vuosien/vuosikymmenien saatossa. Omaan tunnekokemukseen ei siis voi välttämättä enää luottaa!
  
Alexander-tuntien kautta oppii huomaamatta myös sitä, kuinka me voimme olla osa sitä jatkuvaa muutosta, mitä elämä on. Jos me emme suostu olemaan osa sitä, uusi muuttunut tilanne ympärillämme herättää meissä vääjäämättä stressireaktioita. Nämä stressireaktiot syntyvät lähinnä sen takia, että me emme ole avoimia, läsnä ja mukaudu siihen, mitä maailma ympärillämme kutsuu meitä tekemään. Me emme voi toimia maailmassa ja pysyä tutussa ja turvallisessa paikassa, sillä "toimiminen" tarkoittaa "liikkumista johonkin suuntaan" mentaalisella tai/ja fyysisellä tasolla. Paikoillaan pysyminen ei ole siis tarkoituksenmukainen valinta, vaikka pysähtyminen ja oman toimintamme arvioiminen onkin välttämätöntä, jotta voisimme löytää uuden ja entistä tarkoituksenmukaisemman toimintamallin muuttuneessa tilanteessa.

Liika turvallisuushakuisuus elämässä on lopulta ainoa syy, minkä takia me emme halua omien ajatustemme, tunnekokemustemme, kehomme, muiden ihmisten tai vaikkapa tutun Joulupukin kuumalinja -ohjelman näyttelijän muuttuvan. Siitäkin huolimatta, että Kotirannan vetäytyminen tämän jouluisesta ohjelmasta "henkilökohtaisten syiden" vuoksi pitäisi kelvata meille syyksi, ilman minkäänlaisia mukinoita. Sillä kuka tietää, jos mies olisi vaikka kuolemansairas? Pitäisikö hänen siitäkin huolimatta ajatella televisio-ohjelman katsojia ja jättää vaikkapa kemoterapiahoidot väliin sen takia, että jotkut meistä eivät vain voi sietää muutosta ja uutta joulupukkia televisio-ohjelmassa? Kuinka kukaan enää haluaa tulla suosituksi televisiokasvoksi, jos se luo tällaista esineellistämistä?   

En muuten usko siihen, että Ylen puhelinlinjat olisivat tukkiutuneet 2006, sekä oletettavasti myös nyt 2012 lasten, vaan aikuisten Joulupukin kuumalinja -ohjelman katsojien valitussoittojen takia. Nämä valittajat lienevät Kotirannan esittämää joulupukkia vuosien ajan fanittaneita isoksi kasvaneita lapsia, jotka ovat unohtaneet vuosien vieriessä, että sanan "elämä" synonyymi on "muutos". Joulupukki on poistunut rakennuksesta, tervetuloa sisään joulupukki!

Terveisin, Turo

Riittävän vanha, tuttu ja turvallinen kelvatakseen joulupukiksi?

Liian supersankarimainen, trikoontuoksuinen ja treenattu kelvatakseen joulupukiksi?