Amerikkalainen Henry Ford (1886-1947) sanoi aikoinaan, että ”Jokainen, joka lopettaa oppimisen on vanha, oli hän 20-vuotias tai 80-vuotias. Jokainen, joka pyrkii oppimaan uusia asioita pysyy nuorena. Tärkein asia elämässä on pitää oma mieli nuorena.” Olen samaa mieltä hänen kanssaan, että me voimme oppia, vaikka olisimme kuinka vanhoja. Ratkaisevaa on myös se haluammeko me oppia vai emme! Mutta, mitä muuta oppiminen meiltä vaatii? Minun nähdäkseni tärkein asia oppimisen kannalta on taito olla "väärässä". Toisin sanoen, "virheiden tekemisen" salliminen itselleen, kun opettelee jotain uutta asiaa. Meillä aikuisilla näyttää kuitenkin olevan erittäin matala toleranssi väärässä olemisen suhteen, sillä jokainen meistä lienee haukkuneensa itseään "tyhmäksi", kun ei ole oppinut jotain uutta asiaa? Tai hävenneensä itseään muiden edessä tehtyään virheitä? Onneksi näin ei ollut, kun olimme lapsia, sillä muussa tapauksessa harva meistä osaisi kävellä tänä päivänä! Harvalla meistä on nimittäin jäljellä sitä kärsivällisyyttä, kuin pienellä lapsella, joka opettelee ensin nousemaan konttausasennosta seisomaan, ottamaan askelia ja lopulta kävelemään. Lapsi ei myöskään ajattele tekevänsä virheitä, vaikka hän kaatuu pyllylleen tuon tuosta. Ei, hän ottaa opikseen ja yrittää seuraavalla kerralla säilyttää tasapainonsa hieman paremmin, kunnes hän oppii seisomaan, kävelemään, potkaisemaan palloa juoksusta ja ties' mitä muuta! Kävelemään opetteleva lapsi ei siis masennu, jää maahan makaamaan ja sano vihaisena, että "Tämä homma menee ihan perselleen! Mä en jaksa enää, mä otan lopputilin!" Meillä aikuisilla on siis paljon opittavaa lapsilta tässä suhteessa, sillä aikuisena eläminen on paljon mukavampaa, kun sallii itsensä "olla osaamatta". Varsinkin, jos on vasta opettelemassa jotain asiaa tai taitoa! Siitä huolimatta me näytämme usein vaativan itseltämme osaamista, eli "oikein tekemistä" jo etukäteen, mikä on luonnollisesti mahdotonta. Juuri tämän takia monet meistä välttelevät tilanteita, missä pitäisi oppia uusia asioita tai taitoja, erityisesti niitä, jotka ovat oman mukavuusalueemme ulkopuolella. Minulla itselläni sellainen alue on tavannut olla tietokoneiden ja tietokoneohjelmien käyttö, mikä on epäilemättä yhteydessä siihen, että en ole matemaattisesti kovinkaan lahjakas. Alexander-tekniikan opettama inhibitio on auttanut minua kovasti siinäkin asiassa, koska minun on tänä päivänä paljon helpompaa pysyä rauhallisena tilanteessa, jossa minä ei ymmärrä jotain asiaa kunnolla. Tämä ei-ymmärtämisen salliminen auttaa minua luonnollisesti toimimaan oppimistilanteessa entistä analyyttisemmin/ rationaalisemmin. En myöskään koe oman itsetuntoni tai arvoni ihmisenä olevan enää vaakalaudalla oppimistilanteissa. Toisin oli lapsena ja nuorena, kun menin pyytämään insinööri-isältäni apua jonkin matemaattisen tehtävän ratkaisuun. Hän nimittäin tapasi huutaa minulle kurkku suorana viimeistään (!) kolmen näyttämisen jälkeen, että "Etkö sinä nyt saatana ymmärrä tätä!" Minulla on siis kokemusta äärimmäisestä "oppimisstressistä", mutta onneksi myös siitä, miten sitä voi lievittää tehokkaasti Alexander-tekniikan avulla. Tietokoneen käyttötaitojen suhteen voin sanoa, että hankin vajaa pari vuotta sitten takataskuuni Tietokoneenkäyttäjän A-kortin. Kyllä, minulta ei mene enää (välittömästi) sormi suuhun, kun avaan Word-, Excel-, Powerpoint- tai Photoshop-asiakirjan. Voin siis huudahtaa erästä toista amerikkalaista suurmiestä mukaillen: Yes I Can! :-) Terveisin, Turo |
7 Comments
Minna
7/10/2012 05:02:55 am
Tuo oli oivalluttavasti sanottu: " Varsinkin, jos on vasta opettelemassa jotain asiaa tai taitoa! Siitä huolimatta me näytämme usein vaativan itseltämme osaamista, eli "oikein tekemistä" jo etukäteen, mikä on luonnollisesti mahdotonta. "
Reply
Turo
12/10/2012 02:53:14 am
Hei Minna!
Reply
Sonja
12/10/2012 12:19:45 am
Niin... Oppia ikä kaikki :D
Reply
Turo
12/10/2012 04:49:42 am
Hei Sonja!
Reply
Minna
13/10/2012 06:36:21 am
Tsemppiä Sonja uudessa työssäsi! :-) Jos joku kokeneista työntekijöistä pitää kysymyksiäsi typerinä, niin se on kyllä heiltä pois ja heidän osaamattomuuttaan. Uuden työntekijän kysymykset pitäisi mielestäni osata hyödyntää työyhteisössä, koska niiden kautta saa taas uutta näkökulmaa, että mistä kaikesta se työ työpaikalla koostuukaan, ja huomataan jopa asioita, joita tehdään ns. turhaan. Toivottavasti työpaikkasi sallii myös virheitä, ne kun ovat oppimiselle todella hyvää raaka-ainetta! :-)
Reply
Sonja
13/10/2012 06:05:54 pm
Kiitos Minna ja Turo kannustavasta palautteesta! Uusi työni on itse asiassa kouluavustajan työ, ja olen kyllä huomannut, että opettajillakaan ei ole hirveästi kärsivällisyyttä vastailla kaikkiin oppilaiden kysymyksiin, eli mikä lie onko tämä tapa istutettu meihin jo koulunpenkillä. Muistan nimittäin ala-asteen englannin tunneilla hirveästi läksyjen kuulustelua, sillä olin todella huono kyseisessä aineessa ja tehdessäni virheitä, punastuin täysin. Vastaukseni ei ollut täysin hiottu. Tämä voi tosiaan johtua meidän koulujärjestelmästämme...Juuri niin kuin Turo asian ilmaisi Lukiossa varsinkin kannustetaan tehokkuutta ylitse kaikkien muiden arvojen.
Turo
14/10/2012 06:14:49 am
Hei Sonja!
Reply
Your comment will be posted after it is approved.
Leave a Reply. |
AuthorAlexander-opettaja Archives
February 2019
Categories
All
|