Yrittäjien päivä

Kuten tiedämme, meillä Suomessa on erilaisille asioille, aatteille ja ihmisryhmille pyhitettyjä päiviä joka lähtöön. Viime viikolla vietettiin ainakin "yrittäjien päivää", mikä huvitti ystävääni ja SLOWorks Ky:n omistavaa Markkua. Hän ei ilmeisesti usko, että "yrittäminen" olisi kovin "tehokas tapa" saada asioita tehtyä? Hän nimittäin lohkaisi Facebookissa, että "Soon yrittäjien päivä. Mitähän sitä yrittäs."  

Joku Markun tuttu siteerasi hetkeä myöhemmin suomenkielen sanakirjaa vuodelta 1885, jossa oli määritelty, että sana "yrittäjä" tarkoittaa "henkilöä, joka ei useankaan yrityksen jälkeen pysty saamaan aikaiseksi haluamaansa lopputulosta''. Osuvasti sanottu! Kyllä wanha kansa taas tiesi asiat niin paljon paremmin, kuin me sanojen merkityksille sokeutuneet nykyihmiset, jotka kuvittelemme, että me voisimme saada jotain aikaan yrittämällä!

Tämä yrittämisen, sekä lopputuloksen kannalta tarkoituksenmukaisen ja tehokkaan toiminnan välinen eron näkeminen on Alexander-tekniikan opetuksen kulmakivi, kuten aiemmista blogikirjoituksistani on varmasti monille selväksi käynyt. Tämä asia on tärkeä, koska suomalaisen äidinmaidon mukana saamamme sisu, sekä kasvatuksen ja koulunkäynnin kautta päähämme iskostettu ajatus siitä, että "Minun pitää yrittää kovemmin..." ovat minun nähdäkseni keskeisimmät tekijät, minkä takia maassamme kamppaillaan esim. tuki- ja liikuntaelinsairauksien, sekä jaksamisen kanssa.

Todellakin, tärkein asia Alexander-tekniikan yksityistunneilla on se, että oppilas antaa opettajan ohjata hänen kehoaan esim. seisoma-asennosta istumaan, eikä siis lähde "istumaan", eli "tekemään istumista". Tämä oppilaan osaksi jäävä "ei-tekeminen", eli "inhibitio", kuten me Alexander-opettajat sitä kutsumme, mahdollistaa sen, että hän saa täysin uudenlaisen kokemuksen sekä kehostaan, että liikkumisen/liikkeen laadusta. Kun oppilas onnistuu olemaan reagoimatta totutulla tavalla, hän saa kehollisen kokemuksen, jota moni on kuvaillut sanoilla keveys, ilmavuus, helppous. Se tarkoittaa usein myös sitä, että "Hei, mun selkäkipu hävisi jonnekin!".

Minun tehtäväni on siis muistuttaa oppilasta siitä, että hän ei tee mitään, vaan antaa olemisen, seisomisen, liikkumisen, näkemisen, kuulemisen, ymmärtämisen, oppimisen jne. tapahtua omalla ajallaan. Kuten wanha kansa on sanonut "Kiireestä ei hyvää seuraa.". Sama viisaus pätee tänäkin päivänä, sillä kiire ja yrittäminen kulkevat yleensä käsi kädessä. Moni meistä on unohtanut sisäisten/ulkoisten paineiden keskellä, kuinka "olla", eli "olla yrittämättä". Sehän ei tosiaan ole sama asia, kuin se, että "yrittää olla" tai "yrittää olla yrittämättä"...

Saattaa kuulostaa hämmästyttävältä, että monet Alexander-oppilaat saattavat sanoa minulle vasta 10.- 15. yksityistunnin aikana, että "Mä tajusin juuri, että mun ei tarvitse yrittää nousta tuolilta seisomaan jaloilla "ponnistamalla", vaan antaa pään ja ylävartalon painon siirtyä jalkojen päälle, sekä antaa sen jälkeen polvieni vain ojentua!" Tiedän omasta kokemuksestani, että yrittäminen - ja siihen liittyvä turha ponnistelu - saattaa olla niin iskostettu omaan mieleemme ja sitä kautta kehomme hermo- ja lihasjärjestelmään, että me saatamme "kuulla" Alexander-opettajan antaman ohjeen vasta sadannella kerralla... No worries, I have been there, I have done that too!

Terveisin, Turo

Voiko ajattelu olla tehokasta, jos sitä yrittää tehdä? Ei minun mielestäni ja juuri siksi en ole koskaan ymmärtänyt, minkä takia tätä kyseistä patsasta pidetään jonkinlaisena "ylistyksenä" ihmisen kyvylle ajatella...

Kyllä, ajattelu on mahdollista ilman yrittämistä ja sen ei tarvitse vaikuttaa siihen, kuinka kehomme suuntautuu tila-avaruudessa!